perjantai 15. toukokuuta 2015

on siitäkin jo vuosi

Vuosi sitten kaipasin sinua enemmän kuin koskaan,
vuosi on kulunut lähdettyäsi lopulliselle matkallesi.
Monta kuukautta on jo perässä,
mutta silti ikävöin sinua.
Veit sydämmeni mukanasi sinne ylös,
etkä antanut sitä koskaan takaisin.
Et voi enään takaisin tulla,
olet jäänyt sinne pilvien päälle.

Itkenyt olen perääsi kuukausia,
vielläkin sinua ajatellessani kyynel valuu.
Olit päivän ja viikon valoni,
kadottuasi en sitä enään nähnyt.
Pimeys sydämmeeni tuli,
ei se tahtonut lähteä.
Hymyäsi kaipaan,
sekä kaikkea sinussa.

Sinua ajatellessa tunteet tulevat pintaan,
ei sinua voi olla ajattelematta.
Tasan vuosi siitä jo on,
mutta se tuntuu paljon lyhemmälle ajalle.
Sinua jäätiin kaipaamaan,
niin monta sydäntä veit mukanasi.
Hiljaisuus laskeutui lähdettyäsi,
olit se ääni joka ohjasi kaikkia.

Olit se jota rakastin,
olit jotain mihin pystyin luottamaan.
Olit ensimmäinen,
niin monessa asiassa.
Olit kaikkien rakastama,
sinussa oli vain sitä jotain.
Olit sinä,
sellaisena sinuun rakastuin.

7 kommenttia:

  1. Niin koskettava postasu! Itselläkin tulee tippa linssiin, vaikken koko hevosta tuntenutkaan! Jaksamisia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Leksua tulee aina välillä ikävöityä

      Poista
  2. Rakkaan hevosystävän menettäminen koskee vielä pitkän ajan päästäkin. Aina hevosta kohtaan jää jonkinlainen kaipuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin totta! Aina haluisi sen ihanan asian jatkuvan <3

      Poista
  3. <3 Ihana postaus <3 Aina kun rakas eläin kuolee, siitä jää jälki<3

    VastaaPoista
  4. <3 Ihana postaus <3 Aina kun rakas eläin kuolee, siitä jää jälki<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 ja jep, niitä jälkiä vain syntyy aina lisää harmiksi...

      Poista