lauantai 20. huhtikuuta 2019

Paluu pari kuukautta taakse päin

Okei, ehkä vähän enemmän kuin pari kuukautta kun hypätään johonkin marraskuuhun? Kaverini Sanna tuli ratsastamaan Jenillä maastoon. Ennen maastoa otettiin Jenin kanssa kuvia, jonka jälkeen heitettiin tavarat päälle ja lähdettiin maastoon. No maasto meni alkuun ihan ok, Jeni vähän juoksi ravissa mutta oli vielä siedettävä. Lumikki oli kärryillä jossa laukassa pukitteli kunnes sai ylimääräiset energiat pois ja kaikki ylimääräinen jäi ja poni keskittyi omaan tehtäväänsä.







Jeni päätyi siis maastolla olemaan järjettömän ärsyttävä, takapää lensi hiukan, otti lähtöjä ja säikkyi olemattomia. Sanna pärjäsi hyvin yli puolet matkasta mutta oli pakko vaihtaa kuskeja kun Jeni lähti autotiellä jälleen todella ärsyttäväksi ja olisi ollut jopa vaarallista jatkaa näin matkaa. Itse hyppäsin sitten Jenin selkään ja voi apua, se ei koskaan ennen ollut yhtä ärsyttävä kuin silloin!


Mun vuorolla tuli parit autot takaa, ekaa en kuullut enkä huomannut jolloin itse säikähdin sitä mutta Jeni oli oikeastaan ihan hyvä eikä sanonut siitä mitään. Heti perään tuli toinen auto, hitusen lujempaa jota itse osasin jo varoa mutta ilmeisesti Jeni ei tajunnut sitä koska kun auto oli meidän kohdalla, Jeni säikähtää, aluksi meinaa mennä takapäällä ojaan mutta hypähtääkin siitä sitten keskelle tietä. Tässä vaiheessa onneksi auto oli ehtinyt mennä ohi, muuten oltaisiin oltu auton päällä ja sairaala reissu molemmille olisi ollut tiedossa. Onneksi sinänsä ei enään autoja tullut loppu matkalla ohi mutta Jeni säikähteli puolet enemmän nyt kaikkea mahdollista koko loppu matkan.



Jenille oli ehtinyt tulla hiki vaikka vedettiin vain n. 8km lenkki joten Jeni sai kyllä värikkäät loimensa päälle. Ei ollut kamalan kylmä joten ei laitettu toppaa vaan Jenin liila kaulakappaleellinen fleece päälle jonka päälle sadeloimi joka piti tuulen poissa. Tämä loimi yhdistelmä on mun mielestä söpöin yhdistelmä Jenillä!



Koska maasto jäi vähän lyhyeksi ja ponilla oli vielä super paljon energiaa Sanna sai hypätä vielä Lumikin selkään tälle sopivan kokoisena vielä olleena! Kiipeiltiin aluksi metsässä jonka jälkeen otettiin vähän ravia ja laukkaa tasasella ja mäkeen. Poni nautti kyllä kun sai tehdä hommia koska Lumikki on siitä jännä poni ettei seisoskelusta niin paljoa välitä. Liian monen vapaan päälle yleensä ilmoittaa portilla pomppien että hei, huomioi minua!





Ei siellä ponin selässä niin helppoa ole pysyä! Saatte arvella pysyikö vai eikö kuvan jälkeen kyydissä. Jeni oli erittäin innokkaana taustalla tietenkin.






Tunnistatko ponin taustalta sumeasta kuvasta?

Kerran poni jaksoi jopa riehaantua ja ponilla ilman satulaa ponin vetäessä päänsä alas säättömässä selässä, ei siellä kukaan pysy kauaa. Huomaako kukaan yhdestä kuvasta mitään erikoista!?







Vielä kerran metsän kautta vähän kävelyä josta kuvia ja ponin pois hoito. Siitä sitten vain odoteltiin kyytiä.







Kiitos Sanna että tulit! Toivotaan Jenin käyttäytyvän ensi kerralla!


keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Sara, siis kuka?

Lumikilla kun touhuaa Riina niin pitihän Jenillekkin joku löytää joka sen kanssa puuhaisi. Näin löydettiin Sara joka hoitaa/liikuttelee maksusta Jeniä silloin tällöin. 


Treeniä, treeniä, ei meillä vaan selässä istuskella! Varautua saa kaikkeen hölmöilyyn mitä varsinkin ratsastuskouluissa ja tunneilla ei usein tehdä. Koska minun mielestä elämä on liian lyhyt vain katse koholla treenaten hikipäässä koko ajan. joskus on osattava ottaa rennosti ja vähän sekoiltava!




Saralla ja Jenillä oli todella huono alku jopa. Jeni onnistui Saran heittämään alas todella helposti jolloin tamma otti vähän itselleen ylemmän tason tämän mielestä. Ilman satulaa ravista taisi olla eka? sitten Jeni päättikin heti seuraavalla kerralla (???) mennä piehtaroimaan ratsastaja selässään. Samalla kerralla oli onnistunut potkaisemaan mua reiteen jonka johdosta jalka ei ihan samalla tavalla ole toiminut ratsastaessa ainakaan. Sen jälkeen taisikin olla vähän taukoa mutta Jeni päätyi kerran pukittamaan ja siinä taisi tulla kolmas?



Sara on ollut yllätävän rohkea eikä ole tamman kanssa luovuttanut vaikka vastoin käymisiä taitaa olla enemmän kuin onnistumisia? Jeni kun ei ole helpoin tamma mitä voi olla. Käynnissä kuka vaan voi mennä, ravissa sulla pitää olla tasapainoa ja voimaa pitää sut siinä suuressa ja vauhdikkaassa ravissa mukana.



Kuten Riinakin, myös Sara on joutunut tottumaan kameran edessä olemiseen. Kun tuo kamera tuntuu olevan mulla se yleisin asia käsissä silloin kun vain pystyy kuvia ottamaan. Kuvia on mekkojen kanssa, perus ratsastuksesta sekä maastakäsin tai selästä erilaisia poseerauksia.



Vaikka Jeni ei ehkä ensimmäisenä hoitsuna ole se helpoin, rauhallisin, se osaa viedä sydämmen mukaansa omalla tavallaan. Jenistä voisin kirjoitella oikeasti niin paljon minkälainen tämäkin tamma oikeasti on kaikkien kanssa. Se osaa mukautua niin moneen ihmiseen tarvittavalla tavalla. joskus vähän liikaa omia mielipiteitään näyttämällä tietenkin.



Jeni on pukitellut. pomppinut, säikähdellyt ja ollut ehkä jääräpäisin Saran kanssa mutta Saran ollessa päättäväinen on Jeni saanut itselleen hoitajan joka sen kanssa jaksaa puuhata vaikka moni sen kanssa olisi varmasti jo luovuttanut.



Jotenkin en vain osaa selittää niin kuin haluisin Jenistä ja Sarasta. Molemmat yhä totuttelevat toisiinsa omalla tapaansa jolloin kirjoiteltavaa ei ole. Kenties joskus tekstiä muodostuu enemmän kuin kuvia ja ehkä sitä ei tiedä, voihan olla heidät nähdään vielä joskus jossain pitkällä.