lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016

Minulla oli ajatuksena tehdä video tähän postaukseen valmiiksi, mutta yllätys yllätys, eihän se valmiiksi ennättänyt... Mitä tänä vuonna tapahtui? Suoraan sanottuna en muista! Alku vuosi meni siinä että koulussa olit vikoja viikkoja ja valmistuin. Hjörkan kanssa ei ollut joko aikaa tai innostusta. Lumikin kanssa jatkettiin tuolloin viellä ihan normisti. No eiköhän aleta käymään kuukausi kuukaudelta läpi mitä tapahtui niin minäkin pääsen mukaan mitä on tapahtunut.

Tammikuu
Koulussa viellä meni suurin osa ajasta. Ratsastelin koulun hevosilla ja suuntautumis opinnoissa päästiin irtojuoksuttamaan varsoja sekä ajamaan niitä säiden salliessa kengättömillä ajaa. Hjörkan kanssa melko kevyesti mentiin mitä milloinkin. Lumikin kanssa jatkettiin viellä normaaliin tapaan mun silmän alla. Melko energisiä kertoja mutta poni ihan superina!

Helmikuu
Koulussa melko paljon ratsastustunteja ja opinnot alkoivat käydä jo vähiin. Lumikin kanssa ekoja hyppyjä! Muutenkin kevyttä liikuntaa. Hjörkan kanssa vähän enemmän ja vähemmän, jälleen melko kevyesti ja miten jaksoi. Lumikki pääsi kaverin ratsuksi ja ilman satulaa hyppäämään! (Yhäkin olen sitä mieltä että toi poni hyppää paremmin ilman satulaa kuin satulalla!)

Maaliskuu
Hevostapahtumia, Lumikilla treeniä, Hjörkan kanssa jälleen sitä mitä jaksoi silloin ratsastella. Lumikin ekat estekisat! Kevyttä treeniä ja vähän turhan paljon energiaa ponilla. Koulussa vikoja ratsastus tunteja ja viimeisiä treenejä omaan asentoon ennen kuin koulu loppuu! Mun istuntahan ja ratsastus muutenkin on huonontunut tosi paljon koulun loputtua....

Huhtikuu
Lisää hevostapahtumia, Hjörkan kanssa jatkui se mitä jaksan tehdä eli kuten monesta kuvasta on jo huomannut että juuri ilman satulaa suurimmaksi osaksi! Valmistuin koulusta ja Lumikin kanssa alkoi hiukan reippaampi treeni ennen kesän tunteja sekä mentiin ekoja kertoja ilman kuolaimia!

Toukokuu
Valmistujaiskuvia joista oikeastaan vain tuo yksi onnistui omaan silmään! Hjörkaa vähän enemmän ratsastellut ja liikutellut reippaammin. Lumikilla kolmannet kisat ja eka tippuminen esteillä. Hjörkan kanssa treeniä sen verran mitä jaksoi.

Kesäkuu
Lumikille viimeiset treenit ennen kesän tunteja, kuvauksia ja muutenkin ponin hemmottelua ja kurin pitoa. Kävin Ypäjällä kuvailemassa kisoja. Lumikkiakin tuli kesällä käytyä moikkailemassa ja auttelemassa tunneille. Poni hyppäsi ekat erikoisesteet ja okserin ratsastajan kanssa! Hyppy intoa itselläni, joten päädyttiin Hjörkan kanssa este treeneihin.

Heinäkuu
Ypäjällä jälleen kisoja kuvaamassa, Jatilassa 9 leirillä jossa Barbi vuokriksena. Lumikki jatkoi viellä vikoja leirejä tunti ratsuna. Helmi tutustui myös tuossa kesällä Lumikkiin ja sen jälkeen ollaankin oltu silloin tällöin yhteydessä ja alempana vähän tästä lisää.

Elokuu
Vika leiri Lumikilla tältä vuodelta, Lumikki esteillä ihan super, koulussa selvästi huonompi ja kärttyisämpi. Enni ratsasti vikoja ratsastuksiaan Lumikilla ja toi takaisin hiukan käytös tapoja ratsastajan kanssa. Tämän jälkeen loppui hetkellisesti Lumikin ja mun yhteistyö. Hjörkan kanssa kevyesti parantelua.

Syyskuu
Hjörkan kanssa parantelu jatkuu. Kaveria kuvailemassa ja kisa-avustajana. Sattuipa mulle vähän huono päivä kisapäivänä ja kaaduin ja onnistuin saamaan haavoja vähän sinne tänne. Hassu juttu että polvessa on tällä hetkellä hyvän kokoinen arpi!

Lokakuu
Hjörkan kanssa mentiin puolkkiin parit kerrat, Hjörkan jalka jo parempi! Päästiin sairastelujen jälkeen hyppäämään vihdoin jälleen! Vedettiin myös talliporukalla omat kisat. Vähän myöhäis kesän kuvia Hjörkan kanssa sekä muutenkin mulla alkoi innostus ratsastukseen nousta takaisin!

Marraskuu
Lumikin kanssa päädyin jatkamaan maastakäsittelyn kautta, ponilla oli selvä ikävä mua kun päädyttiin jatkamaan. Koko loppu kesän ajan ei poni enään suostunut mulle portille tulla vastaan mutta tauon jälkeen kun hain ponin pitkästä aikaa liikkumaan kanssani poni tuli juosten portille! Hjörkkaa liikuttelemassa säiden ja muiden salliessa. Lumikkia juoksuttanut, agilityä tai vain talutellut. Myös yli vuoden tauon jälkeen otettiin hiukan ohjasajoa jossa poni oli ihan super alku pelleilyjen jälkeen!

Joulukuu
Kaveri sai ratsastella Lumikilla, muuten maastakäsittely jatkui normisti ponin kanssa. Helmi tuli vihdoin pitkän odotuksen jälkeen ratsastamaan Lumikilla joululomallaan! Toivon mukaan pian uudestaan. Hjörkan kanssa hiukan reippaampaa liikuntaa ja enemmän työstämistä pitkästä aikaa! Santra pääsi kuvailemaan minua Lumikin kanssa ja Hjörkan ratsastuksia. Olen aivan rakastunut näihin kuviin ja haluaisin vain julkaista kaikkialla näitä kuvia!


Todellakin, vuosi loppuu nyt (tai on jo loppunut ja eletään jo vuotta 2017 riippuu milloin luet tämän). Vuosi on ollut täynnä hevosia mutta myös jossain vaiheessa on joutunut syystä tai toisesta pitämään taukoa hevosten suhteen. Kuvailtua on tullut itse erityisen paljon tänä vuonna kavereita ja muutenkin! Uusi harrastus tuli tänä vuonna hankittua ja voikin olla että tämä harrastus tulee viemään melko paljonkin aikaani vuonna 2017. Suunnitelmat ovat ainakin tälle harrastukselle isot mutta katsotaan! Hevosia en kumminkaan lopeta, Lumikki ja Hjörkka on yhä ostos listojen kärjessä ja yritän ehtiä päivittäin edes toiselle tallille ellei molemmille. Yritän myös aikatauluttaa vuoteni niin että ehdin kaikkialle mutta kuten tähänkin mennessä on mulla ollut vuosi niin täysi että vapaa päiviä ei mulla oikeastaan ole viikossa välillä ollenkaan vaikka en käy töissä! Mutta 2017 vuonna mulla olisi ainakin näillä näkymin tulossa kaksi työpaikkaa joissa toivon mukaan tulisi mahdollisuus olla niin pitkään kuin itse jaksan ja löydän ehkä muuta? Osa kavereistani tästä jo tietääkin mutta mulla on tällä hetkellä 3 tallia jossa käyn, Hjörkka, Jatila ja nyt kolmas jonka nimesin MM-talliksi jossa käyn vain heittämässä kerran päivässä heinät tallin hevosille. Eli välillä päivien aikatauluttaminen on melko hankalaakin, mutta eiköhän tästä selvitä! Mutta nyt olen kirjoittanut ihan riittävästi. Lupaan kirjoittaa paremman kuulumis postauksen vuoden 2017 puolella mitä tässä joulukalenterin jälkeen on oikein tapahtunut!! Mutta nyt:

Hyvää uutta vuotta 2017!!!

lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulukalenteri luukku 24


Vikassa luukussa päätyy olemaan kuvia kun käytiin jouluvarustuksissa ratsastelemassa jälleen pellolla. Itse olin puoli kuntoinen, olin juuri aikaisemman päivän vain makoillut kotona lepäämässä ja ajattelin että olo olisi ollut parempi mutta ratsastaessa oli hiukan huono olo joka päätyi siihen että pienetkin pelleilyt mitä Hjörkka teki hermostutti enemmän kuin tavallisesti. Otin askellajit läpi ja sen jälkeen vain kävelin loppu ajan muita odotellessa. Tietenkin Hjörkka sai kaiken anteeksi lopulta koska itse vain omia sairastelu virheitäni olivat kaikki. Hjörkka on kumminkin niin ihana että kesti minua vaikka virheitä teinkin. Lopuksi se sai oman joululahjansa eli leipää johon raastettu porkkanaa joka katosi yhtä nopeasti kuin sen naaman eteen veinkin. Mutta nyt niihin kuviin!


Vähän laukkatahtista tölttiä...


Meillä on nyt noussut todella paljon vastalaukkoja, mutta tässä vaiheessa tajusin vain että mulla ei oo jarruja!

Meinasin luiskahtaa alas parikin kertaa mutta jotenkin ihmeellisesti siellä kyydissä pysyin



Ratsastuksilta selvittiin ja sen jälkeen vain koristeltiin talli. En sitä jaksanut kuvata koska yritin vain jaksaa koristella. Kävin sitten viellä Lumikille viemässä senkin joululahjan eli samaa herkkua, muuten en ponin kanssa tehnyt mitään. Molemmille polleille maistui vähän turhankin hyvin herkku ja saivat jäädä sitten joulua viettämään parin päivän vapaille. Haluatteko huomenna ylimääräisen luukun jossa esittelen joululahjani? Mutta nyt:
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukalenteri luukku 23


Huomenna pääsee jo avaamaan lahjoja, siihen mennessä pitäisi olla ehtinyt myös pakata kaikki ja viedä kavereidenkin paketit kavereille! Aika loppuu kesken!! Eiii!!

Tämänkin luukun keksiminen alkoi olla hiukan kiire keksiä ja toteuttaa, mutta sainpas jotain päähäni ja tässä jälleen loppu tulosta: Parhaita muistoja Leksulta, Hjörkalta ja Lumikilta

Aloitetaan nyt Leksusta: (Jos olet uusi täällä blogissa ehdotan katsomaan Leksun sivun tässä välissä niin olette mukana kuka Leksu oli)
Kun menin ja tipuin Leksulta maastossa, tätä varmaan miettii moni, miten se voi olla parhaita muistoja? En tippunut muuten kertaakaan Leksulta paitsi tuon kerran kun aluksi menin taluttaen metsään, hyppäsin sieltä kiven päältä selkään, hiukan tölttäilin ja possupassailin. Olin juuri aloittamassa vikan tölttipätkän kun puolessa välissä matkaa Leksu laittoi jarrut päälle ja kääntyi äkkiä ympäri, minä tietenkin luiskahdin kyljelle ja kun en siitä takaisin päässyt tiputtauduin lumen ja kuran päälle. Nousin siitä sitten ihan naurussa koska Leksu katsoi juuri sen näköisenä mitä sä siinä teet. Tietenkin yritin hypätä takaisin selkään mutten siinä nauramisessa siihen pystynyt joten päädyin menemään taluttaen takaisin tallille.

Toinen on viimeinen maasto. Lähdin kaverini Saran kanssa lyhyelle maastolle ja muistan miten sain vain pidätellä Leksua suorilla kun se olisi halunnut mielummin juosta. Mentiin maaston päähän, vaihettiin ratsastaja ja muistan vain hölkänneeni Leksun vierellä. Lopuksi päädyttiin kentälle vähän hölkkäilemään ja siitä ottamaan vikoja yhteiskuvia.

Toisena sitten Hjörkka:
Hjörkan kanssa on niin paljon ihania muistoja, maastot, kentällä, pellolla. Hjörkka on antanut niin paljon ihania kokemuksia että parin päättäminen on jopa hankalaa.
Silti yksi parhaista muistoistani on kun lähdettiin maastoon ilman satulaa, ajatuksena lyhyt ja rauhallinen maasto. Meidän rauhallinen maasto muuttuikin kun päädyttiin menemään pidempi reitti ja kelloa katsoessa tajuttiin että alkaa olla kiire ehtiä takaisin. Ajatuksena ei ollut edes laukata koska olin ilman satulaa mutta kiireen muuttuessa turhankin kiireiseksi päädyttiin laukkaamaan tie osuus heti metsä osuuksilta päästyttyä. Ajattelin että hyvä jos pysyn rauhallisessa tahdissa kyydissä mutta päädyttiin melko reippaaseenki tempoon ja laukattiin siihen asti että alamäki tuli esteeksi. Mulla ei ollut yhtään ongelmia pysyä kyydissä ja mikä parasta, jarruissa ei ollut ollenkaan ongelmaa! Kaikissa mahdollisissa pätkissä töltättiin tai ravattiin ja kun oltiin jo riittävän lähellä tallia alettiin kävelemään jotta hevoset ehti hengähtää.

Toinen paras muisto on kun Hjörkka toimi ekoja kertoja itseään kantaen. Hjörkka oli aluksi jopa melko painava edestä kun sen kanssa aloiteltiin, mutta siitä ollaan pikku hiljaa päästy siihen että se ei paina edestä enään ollenkaan. Se ei nyt ollut tämän asia vaan ekat kerrat kun se kantoi itsensä, rehellisesti ja ilman olematta ohjalla koko ajan painamassa. Valkoissa Hjörkan kanssa tavallisesti menee parhaiten, silloin Hjörkka myös kantaa itseään, mutta ei kokonaan rehellisesti vaan enemmänkin on mun käden päällä. Hjörkka aina alku tunnista on yleensä todella reippaalla päällä, silti jarrut erikoisen herkkänä, silloin tiedän että Hjörkkaa voi työstää enemmän kantamaan itseään rehellisesti. Alku tunnista en sitä yleensä saa rehellisesti kantamaan itseään vaan se on juuri lopusta loppu verkkojen aikaan. Näitä kertoja on kumminkin niin paljon etten yhtä kertaa lähe selittelemään.

Kolmanneksi on pakko lisätä kerta kun otettiin mun valmistujaiskuvia Hjörkan kanssa, ei niistä mitään parhaita tullut mutta ihan ok kuvia siskon ottamaksi. En muista yhtään mitä tein alku ajan mutta lopuksi heitettiin sitten mun päästä kypärä pois kun Hjörkka tuntui siltä että pysyn siellä selässä kuvien oton ajan ilmankin kypärää. Otettiin vähän ravia ja käveltiin ja seistiin paikoillaan. Ei mitään ihmeitä siis, mutta silti se kerta jäi jotenkin mieleen kun ei ollut koskaan aikaisemmin tullut oltua Hjörkan kyydissä ilman kypärää.

Lumikilta:
Ensimmäinen irtohypytys, ehkä se kun se oli ponin eka kerta mutta se jäi jotenkin niin hyvin mieleen. Muistan kuinka iloiselta mutta hämmentyneeltä poni näytti kun puomit tulivat eteen. Se ei kolistellut kertaakaan ja esteen jälkeen meni aina ilolla syömään, kujaan vieminen oli aina hankalin osuus kun se olisi vain juossut jo kohti esteitä heti kun näki ne edessään.
Muutkin irtohypytys kerrat ovat olleet uskomattomia kertoja, se vain syttyy niiltä ja jos se kerran kolauttaa poni ottaa herneet nenään ja sen jälkeen ei voi neiti hieno helma muka loikkia enään. Olen yksin sitä hypyttämistä sillä hoitanut tai isommalla porukalla.

Eka koulurata harjoitus Ennin kanssa. Alku tunnin poni vain temppuili mutta heti kun "rata alkoi" se kaikki temppuilu loppui. Se teki kaiken niin täydellisesti kuin silloin osasi ja näytti jopa rentoutumisen merkkejä. Poni näytti kuin olisi aina tehnyt sitä vaikka olikin eka kerta kun sillä oikeasti harjoiteltiin koulurataa. Se vain jotenkin painui mieleen, vaikka loppu tunti sitten piti viellä vähän temppuilla omia leikkejään.

Lisäksi on kaikki hyppy kerrat, ekat kerrat ratsastaessa tai maastakäsittelyssä, maastossa.... Varsinkin huonot asiat jää parhaiten mulla aina mieleen! Mulla on oikeasti todella huono muisti kaikkien hyvien asioiden suhteen mutta kaikki huonot asiat mitä on tapahtunut jää mulle päähän niin helposti. Jouduin näitäkin asioita miettiessä oikeasti miettimään mitä hyviä asioita on ollut ettei pelkkiä huonoja asioita olisi tullut. Mutta tässä tämä tällä kertaa, viellä yksi luukku jäljellä!
Mikä on teidän paras muistonne jonkun hevosen tai ponin kanssa?

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulukalenteri luukku 22


Apua, joulu lähestyy ja en todellakaan ole valmis! Mutta tällä kertaa kuulumisia Lumikilta kun Helmi tuli ratsastelemaan itsenäisen pikku pirulla.

Helmi meni viimeksi Lumikilla kesällä mutta saatiin sovittua nyt talvelle päivä että tulisi taas ratsastelemaan. Lumikki oli perus joulu päällään eli energiaa oli vaikka muille jakaa. Muuten kumminkin poni käyttäytyi niin nätisti että ei siihen poniin voi olla kuin iloinen!
En ala selittelemään mitä Helmi teki koska saatte katsoa sen kuvista, ei mitään ihmellistä kumminkaan, ratsasti ja loppu aika maastakäsiteltiin loppu verkoiksi.

Poni päätyi kerran menemään puomin yli kun se oli tuossa (eikä sitä voinut kiertää -Lumikki)






Laadut tässä paljon huonommat kuin muissa mutta tää oli vaan ihan liian hassu!

Näin vaanitaan kohti astiaa
Pitihän sen viellä kerran juosta puomin ylikin.

Ei mitään ihmeitä, askellajit läpi, nostoja ja loppu aika vapaana. Siitähän ei poni voinut olla iloisempi, mutta jossain vaiheessa aina pitää lopettaa joten hoidettiin poni pois ja lähdettiin takaisin juna-asemalle. Mitäs teille kuuluu?

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulukalenteri luukku 21


Wuhuu, sain lisää aivan ihania kuvia Santralta! Jos et ole viellä käynyt tilaamassa Santraa youtubessa käy äkkiä tilaamassa, tässä linkkiä: https://www.youtube.com/user/98Sarra

Jälleen kuva painotteisempi postaus tiedossa, sen verran tähän alkuun kerron mitä tehtiin!
Kun päästiin selkään lähdettiin pellolle paremman pohjan ja tilan perässä. Hjörkalla oli takana yksi vapaa mutta silti se päätti näyttää niin hienosti miten lujaa hän tykkää mennä... No kuten aina kyydissä pysyttiin ja otettiin askellajeja läpi, yritin vähän asetella muttei siitä mitään tullut kun pohje kävi vähän kylkeä kutittelemassa otettiin se käskynä: Mennään niin lujaa kuin päästään. Parit laukka pätkät annoin Hjörkan laukana vähän reippaampaa tahtia jos sitten oltaisiin vähän rauhoituttu mutta niin kauan kuin oltiin pellolla ei ollut mitään toivoa kunnon jarruista. Pari kertaa myös kokeilin vaihtaa laukkoja mutta yhä sama ongelma mikä löytyy esteillä, etupää vaihtaa takapää ei, pikku hiljaa niin ehkä ne alkaa toimimaan! Päädyttiin kentälle loppu verkkoihin ja meidän perus metsä reitti loppu käynneille. Mutta nyt niiden kuvien kimppuun!!







Tästä kuvasta näkee ihanasti että me mennään lujaa ja käännökset sivuttain




Jarruja ei oo mutta yritetään edes jotenkin jarruttaa ennen kuin kaadutaan...


















Eikö olekkin aivan ihania kuvia vaikka itseäni kyllä kauhistelen mutta ihan sama kun on niin ihania kuvia!! Aivan suuren suuri kiitos Santralle jälleen näistä ihanista kuvista!