keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Hyppäämään!

Tuli käytyä pitkästä aikaa Zirkonin selässä, niin tuttu ja turvallinen mutta jotenkin en tuntenut itseäni siellä niin rentona kun ajatuksissa oli se että me hypätään. Sain Katan kuvaamaan joten paljon kuvia! Tosin piilottelin yllätys yllätys jälleen naamaani kun ilmeet oli aika 10/10. Selvittiin tästä valkasta ilman putoamisia ja kieltojakin tuli vain yksi omasta virheestä. Varoitus! Pitkä postaus tiedossa.


Menin kävelemään noin 15 minuuttia ennen kuin aloitettiin kun piti kantaa vähän tolppia toiseen päähän maneesia. Kävelin maastakäsin aluksi noin 10? minuuttia jonka jälkeen hyppäsin selkään juuri kun ope tuli maneesiin joten aika hyvä aikataulutus. Pian siitä aloinkin verkkaamaan ravissa jossa Zirkon oli todella hidas pohkeelle, kuten yleensä onkin. Asettelin ja yritin saada vain kuuntelemaan minua, papan mielestä olisi ollut kiva kyttäillä kaikkea mahdollista ja vain laiskotella. Pian päädyttiin sitten jo tulemaan puomeja joiden jälkeen heti väistö uralle. Väistöt toimi melko ongelmitta, takapää väisti nopeammin kuin etupää joten siihen meni pari kertaa että saatiin etupää mukaan.




Kun väistöt onnistui päädyttiin ottamaan laukkaa ja tulemaan puomit laukassa. Välissä oli yksi askel joten sain ratsastaa eteen jotta ei tulisi kahta askelta. Kertaakaan ei muistaakseni tullut kahta, mutta päädyttiin melko lähelle toista puomia välillä jolloin tuli siitä pienestä ylityksestä vähän hassu. Tästä pian lähettiin tulemaan toista sarjaa jossa oli ristikko ekana ja sitten puomi, 2 laukan välillä piti tämä selvitä. Aluksi hiukan mielessäni panikoin että apua, osaanko edes hypätä enään ja jos kun mitä ääh. Mutta kun este vain läheni niin Zirkon hoiti onneksi sen alku jännitykseni pois. Viellä kun saisi sen oman asennonkin hallintaan paremmin esteillä olisi viellä parempi!




Kuten tuossa tokassa kuvassa näkee meillä meni vähän lähestyminen huonoksi. Sain kumminkin jo puomeille korjattua sen josta yllätyin itse! Tavallisesti siinä vaiheessa panikoin ja teen jonkun tyhmän virheen ettei todellakaan mitään seuraava päästä yli mutta tällä kertaa osasin heti korjata ja saatiin ennen puomi kasaa jo laukka takaisin kuntoon. Seuraavaksi onnistuikin jo ongelmitta jälleen. Tultiin tätä samaa sarjaa toiseen suuntaan jossa aluksi en osannut tippaakaan ratsastaa ekoille puomeille, olin liian ajoissa menossa kun Zirkon hyppää vasta mielellään juuresta. Päästiin kumminkin joka kerta puhtaasti sarja ja osasin äkkiä korjata virheet joten päästiin jo seuraavaan tehtävään.





Itselleni yksi kuumottavimmista tehtävistä on hypätä pituushalkasijan kohdalla menevää estettä. Varsinkin kun käännös tulee heti toisen esteen takaa! Mutta kun ekan kerran päästiin tästä yli jotenkin katosi se jännitys. Pystyin ajatella enemmän tietä ja olla pelkäämättä että mitään turhia jarruja tulisi. Kumminkin kuvista huomaa että lähden helposti vähän turhan paljon kaulalle heti kun olen varma että yli mennään. Huono tapa koska jos Zirkon olisi tuosta vetänyt jarrut kiinni juureen, minä olisin ollut maassa. Päästiin tästä sitten eteenpäin jossa lähdettiin tulemaan rataa. Valkoinen pysty, ruskea sarja ja punainen sarja. Ja kun punainen este oli nostettu menin ja hiukan jänistin kun oli tämän vuoro jossa tuli sitten tälläinen reaktio...


Ihan turha kielto, ratsastin vähän turhan hitaaksi Zirkonin tuolle ja vähän vahvemmin sisäpohkeella jolloin sitten lähdettiin tietenkin kohti uraa. Mutta kun tajusin että se kieltää päädyin vain pysäyttämään niin eteen estettä kuin pystyin ettei oltaisi ohi menty. Mutta eikun vähän pidempi henkäys sisään ja ulos ja uudestaan esteelle ajatuksena: Yli mennään eikä kiellellä enään!
Esteet nostettiin viellä vikoille hypyille jolloin ruskeasta esteestä tuli n. 50cm, valkoinen n. 60cm ja punainen 70cm. Hetken mietittiin open kanssa valkan jälkeen korkeuksia kun ei silloin tajuttu niitä katsoa.



On se jännä miten isommille esteillä hyppyyn on paljon helpompi päästä mukaan! Ja super pappa!


Tässä välissä tosiaan tehtävä muuttui kerran kuten voi ylemmistä kuvista epäillä. Aluksi oli ruskea sarja, siitä valkoinen pysty jossa laukan vaihto päällä jossa ratsastaja aluksi taas sekoili mutta tuossa ylemmässä kuvassa mentiin jo vikaa kertaa yli ja ratsastaja oli mukana jopa mitä pitää tehdä! Tästä sitten punaiselle sarjalle. Jota hiottiin sen verran että saatiin mut mukaan hyppyihin ja Zirkon pysymään käsissä. Pappa kun vähän syttyi punaiselle sarjalle ja jouduin oikeastaan vain pidättämään kyseiselle esteelle jottei olisi kaahoteltu yli. Tämän jälkeen piti alkaa jo loppu verkkailemaan jossa asettelin molempiin suuntiin Zirkonia, loppua kohti annoin pidempää ohjaa ja pian siitä alettiinkin kävelemään loppu käyntejä. Zirkon oli ihan hikinen mutta olihan pappa juuri antanut melkein kaikkensa esteillä.





Huh kun tekstiä syntyi ja kuvia kertyi! Mulla oli ihan mahtava valkka, pääsin pitkästä aikaa hyppäämään ja ihan kunnolla. Zirkon on kyllä mulle ihan mahtava hevonen esteille. Tykkään mielummin ratsastaa hevosia eteen esteillä kuin ottaa kiinni, vaikka välillä olisikin kiva toisinpäin. Mulla on taas hyppy päivä tulossa jo tämän viikon sunnuntaina! Tällä kertaa en olekkaan yksin menossa vaan mennään 5 hengen porukalla hyppäämään, ilmeisemmin olisin taas menossa Zirkonilla kun ei ainakaan kukaan muu tainnut olla niin innostunut hyppäämään papalla kuin minä? Ope lupaili vähän okseria mukaan seuraavalle kerralle mutten tiedä iloitakko vai pelätäkkö! Itse tätä toivoin kun haluaisin okseri pelkoa pois vihdoin mutta todellakin toivon että saan aloittaa sillä korkeudella okserissa kuin itselleni tuntuu hyvälle.
Oliko mielestänne liian paljon tekstiä vai jopa sopivasti kuviin verrattuna?

4 kommenttia:

  1. Tekstiä oli oikein sopivasti kuvien kanssa. Kivoja kuvia kyllä! Minuakin aina välillä jännittää hyppääminen, kun este lähestyy (varsinkin vähän isommat esteet tai pidemmät tehtävät). Vaikka useimmiten alla on poni, joka hyppää varmaankin mitä vaan mistä vaan :) Uusimpaan estepostaukseeni pääset tästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Mä jotenkin päädyn aina näiden hiukan epävarmempien selkään joten siinä on aina omat jännityksensä! Onneksi tällä kyseisellä hevosella olen hypännyt niin paljon aikanaan että sinänsä tottunut kyseiseen hevoseen. Kävinkin sinne sun blogiis kommentoimas :)

      Poista