tiistai 30. elokuuta 2016

Askel askeleelta me edetään

Hjörkan kanssa ollaan vihdoin päästy yksi askel eteenpäin paranemis vaihetta! Sain luvan kokeilla tölttiä vihdoin, koska kumminkaan jalassa ei enään mitään ole oikeastaan. Olen käynyt nyt melkein joka päivä Hjörkan liikuttamassa. Tässä postauksessa on perjantain ja lauantain (26-27.8) kuvia ja videota. Perjantailta ei ole muuta kuin ihan tuolla alhaalla oleva video ja 3 ekaa kuvaa tästä ylhäältä!




Nyt ollaan päästy jo takaisin kevyeeseen töltti treeniin, odotin sitä meidän perus: Lähdenkin tästä laukan kautta tölttiin tai toisin päin -Hjörkka. Mutta sitä ei koskaan tullutkaan, kerran se yritti rikkoa laukalle mutta muuten se tölttäsi niin rauhallista tahtia. Ei se ehkä pyöri viellä kuten ennen, mutta kun miettii minkälainen tauko tässä on ollut kun viimeksi töltättiin niin on se todella hyvä Hjörkalle! Tämä tamma kun ei tölttää omalla ajallaan juurikaan askeltakaan!




Hiukan miettimistä että kumpaa askellajia, tölttiä vai ravia
Vaikka edetäänkin vain pikku hiljaa, voi olla että kestää tätä vauhtia vain viikko että päästään taas laukkailemaan Hjörkan kanssa. Se kumminkin on jo tarhassaan siihen malliin laukkaillut että kai kohta päästään. Otetaan kumminkin pikku hiljaa lisäillen asioita ettei tule mitään. Ravailemisessa ei olekkaan enään yhtään ongelmaa, kumminkaan ei tehdä viellä mitään liian pieniä voltteja ihan varmuuden vuoksi, koska tuntuu kääntyessä viellä pientä jäykkyyttä mitä aikasemmin ei ole tuntunut.

Välillä niitä hevosiakin aivastuttaa
Ja sitten se heräsi!

Nyt vain treeni jatkuu, kevyenä mutta hiukan treenataan takaisin siihen mitä oltiin. Ei meitä kahta kumminkaan mikään ole estänyt. Minä joka jopa pelkäsin pukittavia hevosia en ole enään niistä yhtään huomaavinanikaan, äkkilähtöjä inhosin aivan hirveästi ja niitäkin yritin aina vältellä mutta nyt ne ovat ihan normi asioita. Ainoa asia mitä inhosin ja inhoan vielläkin on säikkymiset, äkkinäiset käännökset ovat jotain aivan kamalaa mielestäni yhäkin, toki niissä pysyn jotenkin kyydissä mutta ehkä senkin saan viellä pois Hjörkan kanssa, sen kanssa kumminkin aina välillä sitäkin harrastetaan.
Loppuun viellä video perjantailta!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Tämä oli tässä (toistaiseksi)

Tarkoitanko otsikolla bloggaamista, en, en todellakaan! Tähän en ole tylsistynyt, enkä tulekkaan kun pidän sen omanlaisenani. Mitä sitten tarkoitan?

Lumikin ja mun tarina loppuu tähän. Tänään kävin ponin viimeistä kertaa liikuttamassa, ratsastajana toimi jälleen luottoratsastajani. Aluksi ajateltiin menevämme kokonaan ilman kuolainta, suunnitelmat kumminkin muuttui kun poni oli ihan kamala, kirjaimellisesti kamala! Hyppi pystyyn, pukitteli, laski päätään jalkojen väliin, jäi paikoilleen seisomaan ja peruuttelemaan. Tämä taisi olla eka kerta ponin kanssa hommia tehdessä kun se teki kaiken tuon yhdellä kerralla. Saatiin tämä lopetettua sillä että Barbi oli samaan aikaan toisella kaverillani ratsastuksessa, laitettiin Lumikki tämän perässä kulkemaan, vaikka se ei olekkaan mielestäni se paras vaihtoehto. Siinä se meni ongelmitta, juoksutin jopa ponin liinassa, ei olisi halunnut laukata liinassa mutta muuten meni hyvin. Poni oli siis hyvä lopulta ratsastaa, mutta miksi meidän tarina päättyy tähän?
Vedettiin näin toistaiseksi viimeisen kerran kunniaksi ilman turppista ja ilman satulaa




Nyt on vähän muuttunut tallilla asiat, Lumikki on muuttunut nyt kokonaan tuntiratsuksi.
En voi enään suunnitella mikä on ponin viikko ohjelma, miten sitä veisin eteenpäin, kenet laitan selkään kokeilemaan sitä jotain uutta tai jotain missä poni on haastava. Nyt tähän mennessä Lumikilla on oikeastaan kaverini saanut mennä ilmaiseksi Lumikilla, sillä ehdolla että vievät ponia eteenpäin niin miten minä opetan. Nyt heidän pitäisi kumminkin maksaa koko hinta siitä että minä pyydän heitä ratsastamaan ponia läpi. Siinä vedän rajan, siihen minä lopetan.

Olen kumminkin opettanut ponin ratsuksi, olen opettanut sen niin että se pääsi viime keväästä asti käymään tunneilla jo jotain asioita osaavana. Sain ponin tason niin ylös jo että se pystyi mennä kesän tunneilla, joissa se oikeastaan vain suoraan sanottuna huonontui. Otin sen itselleni kesän jälkeen parille liikutus kerralle, ne meni huonosti mutta aina loppuun parani. Saatiin ponin pari huonoa asiaa jo pois. Vaikka tämä kerta meni huonosti, toisin sanoen kamalasti, olin kumminkin iloinen poniin siitä että loppua kohti se parani takaisin omalle tasolleen. Olen opettanut Lumikilta niin monta huonoa asiaa pois. Olen opettanut sen hyppäämään ratsastajan kanssa, hyppäämään pelkäämättä mitään estettä.







Olen oppinut samalla ponilta niin paljon! Lumikki on opettanut minulle ettei niitä tarvitse pelätä vaikka mitä ne tekisivät, opettanut kuinka vahvoja ne oikeasti ovat. Opettanut miten nopea oppivia ponit oikeasti ovatkaan, miten taitavia ne oikeasti ovat.
Samalla tavalla kuin olen opettanut Lumikkia, Lumikki on opettanut minua. Tätä ponia rakastan, tulen aina rakastamaan.





Päädyin kumminkin päätökseen, jos en saa jatkaa ponin kanssa niin kuin itse näen parhaaksi, on minun parempi lopettaa. En jatka ponin kanssa siis tästä päivästä lähtien, vein oikeastaan talliltakin jo melkein kaikki tavarani pois. Jätän ponin kokonaan tallin huoleksi, tiedän miten hankala poni osaa olla, tiedän että tuntiponin elämä ei ehkä ole tälle ponille paras vaihtoehto. Mutta nyt on tallin vuoro, saada poni sellaiseksi kuin haluavat. Käyn kumminkin Lumikkia moikkaamassa, ehkä silloin tällöin hoitamassa. Mutta, en enään liikuta ponia, en enään opeta ponia, en enään välitä mitä ponin kanssa tehdään! Yhden asian tulen kumminkin tässä postauksessa lupaamaan, kuten olen aina täällä silloin tällöin maininnut. Tulen ostamaan ponin omakseni heti kun minulla on riittävästi rahaa pitääkseni ponin itselläni.









Tämä oli tässä, jos teille jäi jotain mietityttämään, kysykää pois! Jätän Lumikin oman sivun kumminkin blogiin näkyville, muokkailen sen sitten kun jaksan siihen keskittyä. Nyt olen kumminkin tehnyt päätökseni, en jatka ponin kanssa enään. Jatilassa käyminen vähentyy, käyn vain kuvailemassa kavereita siellä. Mutta jos nyt olen käynyt Jatilassa melko säännölliseen tulee se tippumaan huomattavasti pienempään määrään.
Toivon teidän ymmärtävän päätökseni! Onko teillä ollut lähiaikoina päätösten tekoja?



Lumikki laukkaa päätähden elämästä nyt hiljaisempaan elämään

maanantai 22. elokuuta 2016

Kesäni 2016

Nyt kun oikeastaan kesä on loppu ja syksy alkanut (vaikkakin mulla kesäloma vähän niinkin jatkuu), on aika päivitellä blogi siihen mitä kesän aikana on tapahtunut. Minulle tämä kesä oli yksi parhaista, vaikkakin kaikkea en saanut tehtyä mitä suunnittelin. Joskus alku kesästä kerroin tänne että tulisin Lumikin kanssa kokeilemaan jotain ihan uutta, se oli uittaminen. Mutta tämä peruuntui kun kesäleirit alkoi ja ponia otettiin joka viikko tunneille. Olin myös ajatellut viedä ponia ulkopuolisiin kisoihin, mutta nekin peruuntui leirien takia. Lumikin osalta siis sen kesä toimi pelkästään leiritunneilla, Lumikki kävi kaikilla muilla tunneilla paitsi maastoissa sekä loppu kesästä poni ei ollut enään oikeastaan leikkitunneillakaan mukana. Näihin oli ihan turvallisuus syyt takana, miksi sitä ei saanut maastoon esimerkiksi.


Ennen leirejä käytiin parit kisat




Lumikki oli siis mukana melkeinpä kaikessa muussa, koulu-, puomi-, estetunneilla. Alku kesästä oli myös leikkitunneilla, sekä oli mukana melkeinpä joka viikko kauneuskisoissa ja radan ympäri kävelyssä (eli hoitsumaastossa). Lumikki oppi kesän aikana paljon uutta, niitä hyviä ja huonoja asioita. Sekä ainakin välillä teki vähän jotain mitä viellä sen ikäinen ei olisi saanut tehdä. Kumminkin Lumikki on tehnyt parhaansa koko kesän ja tippumisten määrä kasvoi ainakin kolminkertaiseksi!




Kaipaan hyppäämistä, haluun takas hyppää! Vaikka ihan pieniä vaan


Hjörkan kanssa olin suunnitellut niin vähän mutta silti jotain. Mutta kaikki vähän kuin lähti pois kun jalka meni tammalla. Alku kesästä mulla ei ollut innostusta ratsastaa yhtään, sen jälkeen oli mökillä ja leirillä. Kun olin taas kotona ja innostusta ratsastukseen niin Hjörkan vuoro oli ottaa lomaa, meillä ei siis tämä kesä ole mennyt yhtään kuin haluttu. Mutta ehkä ensi vuonna! Nyt syksyn ja joulun ajan oikeastaan vain tehdään mitä pystytään ja kehitetään lihaksia takaisin ja jalkaa takaisin rankempaankin käyttökuntoon.



Kaipaan tätä, mutta pikku hiljaa!

Miten muu osa kesästä kun en ollut Lumikin, Hjörkan luona tai mökillä. Ypäjällä tuli käytyä parikin kertaa, kaverien kanssa tuli nähtyä ja muutenkin pyörimässä vähän kaikkialla. Minnekkään pitkälle ei tullut lähettyä kesän aikana. En nyt enempää kirjoittele taaskaan vaan alle jätän videon ja yllä olikin paljon kuvia. Mitä teidän kesään kuului?