keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Joulukalenteri tulee

Mistä tässä alottas, no ensin! Sain vihdoin uuden koneen, nyt toimii muokkausohjelmat ja on tilaa. Mutta aikaa ei vielläkään ole ylimääräistä mutta haluan silti tehdä tänne joulukalenterin. Se ei kumminkaan tule olemaan tänä vuonna iso ja ihmeellinen.

Julkaisen joka päivä itselleni tärkeän kuvan, vain yhden kuvan päivässä. Parina päivänä saattaa tulla videoitakin jotka julkaisen instan ja tuben puolella, joten ne tulevat sitten tännekkin. Jos on toiveita, yritän ne toteuttaa mutta pitää katsoa hiukan että milloin ehdin. Hiukan harmittaa etten ole tänne päivitellyt aktiivisesti, kirjoitettavaa olisi, kuviakin! Mutta aika vain puuttuu, väsymys painaa päälle mutta katsoo jos jouluksi vähän helpottaisi.

Tällä kertaa ei muuta, hepoille kuuluu hyvää ja olen liikutellut kaikkia aina kun kerennyt! Väsymys painaa päälle mutta talleille on aina pakko päästä, se on mulle se rentoutus päivässä.
Vähän esimakua mitä tuutte näkemään

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Tapaturmia, miksi kannattikaan käyttää kypärää?

Ajattelin tästä nyt kirjoittaa postauksen, mietin tätä hetken mutta sitten päädyin että haluan tästä tännekkin kertoa. Olinkin instassani tästä selitellyt mutta aika kertoa tännekkin jos et seuraa minua instassa niin pääsetpähän täältä lukemaan. Lainasin osan tekstistä instan tekstistä mutta hiukan muuttelen täällä sitä.
Kuvat tapahtumasta, en edes katsonut mitä kuvasin, pidin sitä rennosti kädessä kun tajusin mitä tapahtui, otin kuvia edes tietämättä mistä otin kuvia

Keskiviikon teksti:
elii mistä alottas... no Iida tuli Jenillä taas menemään ajatuksena treenata kisoihin. Alku meni tosi hyvin, Jeni oli yhä peitsi päällä mutta meni hyvin jo ravi pätkiä. Alettiin sitten hyppäämään ristikkoa, joka meni ongelmitta, nostettiin 40cm pystyksi, eka hyppy meni ihme tasajalka loikaksi mutta muut parani, nostettiin sitten 60cm pystyksi joka kerettiinkin mennä vain kerran. Kunnes se jota ollaan ootettu siitä asti ku Jeni tuli meille, tämä kaatui. Iida ei onneksi jäänyt alle, eikä aluksi ollut mitään, Jenillekkään ei sattunut mitään vaan juoksentelikin meille ilokseen hetken karkuun täysiä ravia. Saatiin tamma kiinni ja Iida hyppäsi hetkeksi selkään kävelemään ennen kuin vaihdettiin että menin itse selkään loppu verkkaamaan. 

Torstain teksti:
Olin siis seissyt keskellä kenttää, Iida oli juuri hypännyt 60cm pystyn ja jarruttelikin jo heti esteen jälkeen ja meni käännökseen mun selän taakse, kun kuulen että nyt kaaduttiin, näin sivu silmällä kun hevonen maassa ja Iida siinä vieressä, sekä kuulen kun pää osuu maahan. Ensimmäinen ajatus oli että nyt sattui molempiin, mutta kun kysyin ekan kerran sain vain vastauksen että ei sattunut! Molemmat pääsi pystyyn ja Jeni lähtikin juoksemaan heti irti päästyään ympäri kenttää, tässä vaiheessa Iida näytti viellä ihan ok vointiselta eikä näkynyt mitään ulospäin. Iida kävi jopa itse ottamassa Jenin kiinni ja talutti tämän keskelle kenttää ja hyppäsi selkäänkin kävelemään. Tämä stoppasi siihen kun kuulenkin että: "en muista mitään", tässä vaiheessa päädyttiin vaihtamaan ratsastajaa. Lopetin kumminkin todella nopeasti kun Iidan vointi lähti huononemaan, päätä alkoi särkeä ja myöhemmin pyörrytystä, pahoinvointia sekä väsymystä. Soitettiin tässä vaiheessa Iidan äidille että pystyykö tulla hakemaan. Tämän jälkeen kysymys: "mitä tapahtui?" Toistui tasaisesti. Pian siitä kyyti ilmestyi ja Iida lähtikin kohti terveysasemaa. Tästä kuulemma sitten jatkanut matkaa lastensairaalaan ambulanssin kyydillä ja viettänyt yön siellä. Nyt kaikki jo paremmin mutta kisat jäävät Iidan osalta pois, parempi ehkä näin niin ehtii parannella rauhassa! Tässäkin vain kypärä pelasti, kuulemma myös lääkärit olleet tästä samaa mieltä. Muistattehan siis pitää kypärää päässä myös luotettavimmilla hevosilla mentäessä, meillä on kypärä aina ratsastaessa (tai siis suurimmalta osalta ajasta jos kuvauksia ei lasketa) päässä, muistattehan tekin pitää siis se mukana menossa? Hevosten kaatuminen ratsastaessa on se yleisin syy miksi tässä harrastuksessa kuolee ja satuttaa eniten ihmisiä, näitä ei suurimmalta osalta ajasta pysty mitenkään ennakoimaan paitsi käyttämällä kypärää. 

Nyt haluaisinkin tähän loppuun vain muistuttaa miten tärkeää kypärä onkaan! Kypärä on meille kaikille halpa henkivakuutus, toki jos putoilet usein tai muuten vain onnistut pitämään aina kypärästäsi niin huonoa huolta että se kolhiintuu ja joudut hankkimaan uuden kuukauden välein, pitäisikö alkaa miettimään tasapainon parantamista ja huolellisuutta kypärän huollossa, luulen että tuhansia euroja ei jaksaisi maksaa kypärään vuodessa?
Jenillä on tosiaan siitä asti kun käytiin kokeilemassa sitä, ollut todella huono tasapaino vähänkään epätasaisella pohjalla. Ollaan saatu tasapainoa paljon paranemaan, varsinkin esteet ovat todella paljon tähän auttaneet! Mutta silti aina välillä niin mullakin kuin parilla muullakin Jenin tasapaino on heittänyt ja joko takapää tai etupää on käynyt kompastelemassa mutta maassa asti ei olla käyty kuin irtona ja juoksuttaessa.
Kun sitten Iida kaatui Jenillä ja kuulin pään osuvan maahan, voin suoraan sanoa etten säikähtänyt tilanteessa mitään muuta paitsi sitä ääntä minkä pää teki kun se osui maahan! Olen itse kokenut tippuessa päänlyöntiä maahan niin useasti etten osaa enään edes sanoa monestiko olen oikeasti tippunut niin että pää on lyönyt maahan ja lujaa, en tiedä miksi mutta olen tippunut vain kerran elämässäni jaloilleni tai voisi sanoa että istuin okserin takapuomin päälle! Miksi olen viellä tässä? Olen käyttänyt kypärää koko elämäni ratsastaessa, toki on ollut tilanteita missä en ole käyttänyt kypärää, siinä vaiheessa olen ollut kumminkin varovaisempi ja tiedän että jos sieltä tipun, hyvin mahdollisesti niin että pää kolahtaa taas, se on minun tyhmyyttäni.

Haluan vain siis muistuttaa että muistattehan pitää sen kypärän päässänne ratsastaessa, ala ikäiset mielellään vaikka hoitaessakin! Tai jos olet ravuri ihmisiä, muistathan tässäkin pitää kypärää, sieltä on suurempi mahdollisuus tippua suoraan päälleen kuin jaloilleen.
Onneksi Iidalle eikä Jenille käynyt pahemmin, Jeni oli ollut loppu illan jännittynyt, aamulla ollut parempi. Seuraavana päivänä hypättiin uudestaan ettei vain jäänyt hevoselle mitään. Aluksi toinen oli todella jännittynyt esteillä mutta kun pääsi siinä rentoutumaan toinen oli huomattavasti parempi ja rentoutunut eikä enään jännittänyt esteelle eikä esteen jälkeen. Iidalle todettiin aivotärähdys, onneksi ei muuta eikä pahempaa, lisäksi Iidan muisti ei ole takaisin kyseiseltä ratsastukselta. Kumminkaan selkään tai liikkumiseen ei ole asiaa kahteen viikkoon joten parane rauhassa Iida!