perjantai 27. helmikuuta 2015

Elämäni hevoset osa 2

Nyt saatu taas kirjoitettua tämäkin postaus, toivottavasti tämäkin tulee olemaan teidän lukijoiden mielestä mukava lukea.

Jatilan Lumikki "Lumikki"
Muistan kun en tykännyt tästä tammasta ollenkaan pari vuotta sitten. Se oli villi kakara joka meni aidoista läpi ja lähti taluttajiltakin välillä. Temput eivät loppuneet mutta silti sen söpöydellä monet sitten onnistui saamaan unohduksiin. Mieleni muuttui vasta sitten kun se kasvoi ja alkoi käyttäytymään paljon paremmin. Kun Lumikilla sitten alettiin tekemään kaikkea, harjoittelemaan jo ponin tehtäviä siitä kuoriutui vain enemmän niitä hyviä ja ihania puolia (toki niitä huonojakin). Kerta kerralta ihastun poniin vain enemmän ja enemmän ja nyt ollaan tässä että se kuuluu minun elämäni hevosiin tai poneihin. Nuoresta iästään huolimatta se on ollut todella aikuismainen. Enkä olisi uskonut että tämä poni tykkää mielummin kantaa ratsastajaa selässä kuin olla ohjasajettavana takaa. Lumikki on myös näyttänyt että siltä ponnua löytyy, hyppäähän se jo 65cm, pitäisi irtohypyttää taas joku päivä. On Lumikki vaan se paras varsa jonka tiedän!

Kasia
En tiedä ollenkaan miten tähän tammaan tykästyin niin kovasti. No pari mitä nyt hetken miettien tulee mieleen ovat: 1. Se on tamma (tammat ovat parhaita) 2. Rakastan sen eteenpäin pyrkimystä 3. Sen askellajit! Laukka on se juttu sillä mistä pidän kovasti mutta myös ravista josta harvemmin tykkään. Joskus kun kasialla sai viellä hypätä se oli kyllä niin ihana niissä, se hyppäsi tasaisesti ja harvoin kielteli. Harmiksi enään ei saa hypätä tällä tammalla koska se onnistui lihomaan liikaa. Hassuinta on myös se että Kasia on tällä hetkellä ollut korkein hevonen jolta olen tippunut! Tuli juuri mieleen etten ole ratsastanut kasialla sen jälkeen... Pitääpi siis hypätä sinne joku päivä taas vähän tunnustelemaan miltä tamma tuntuu.

Montsaana "Montsa"
Tämä tamma tuli minulle eniten yllätykseksi minun lemppareihin! Muistan viellä sen ekan kerran kun menin sitä hoitamaan. Sillä oli juuri silloin annettu päiväheinät ja sehän muuten vartio niitä kyllä todella tarkkaan, varokaa sormia siinä vaiheessa!! Laitoin tamman kiinni karsinaan kumminkin sen verran löysälle että se ylsi syömään. Koko ajan se luimi kun olin karsinassa tai sen lähellä, se yritti näykkäistä (tai niin minä luulin, nyt monen kerran jälkeen opin sen että se ei harjaajaa näykkäise, se vaan esittää ja tykkää pelotella harjaajia). Harjauksen jälkeen mietin olisinko saanut vaihtaa mutta jäin kumminkin sitä tammaa hoitamaan. Pikku hiljaa aloin siihenkin tammaan luottamaan ja ymmärtämään sitä. Nykyään saan hoitaa sitä jos haluan mutta joka päivä ei ole pakko käydä hoitamassa. Asia mitä tykkään tehdä montsan kanssa on ehdottomasti käydä talutuslenkillä tai karsinassa istuskella ja seurailla mitä tamma tekee tai syöttää siinä samalla jotain sen imuroimiselta jääneitä heiniä. Jos talutuslenkille lähden, lähden maastoon taluttelemaan! Tämä tamma inhoaa autoja ja vaikka auto ei liikkuisi tai olisi päällä se pelkää niitä ja tuntuu siltä että haluaisi juosta karkuun, VALKOISET autot ovat pahimpia ja niitä ei voi mennä 5 metriä lähemmäs vaikka miten houkuttelee! Ihan hassu :)

Barbelinda "Barbi"
Tähän tammaan sitten ihastuin heti ekasta kerrasta! Kaunis ex-ravuri jolta vauhtia löytyi. Parit kerrat tuolla tammalla olen ratsastanut ja kaikki ne on ollut mukavia kokemuksia. Myös se että ex-ravuria ei ole helppoa ratsastaa, ne tarvitsevat oman aikansa. Barelinda on ollut mielestäni kaunis ja sen jälkeläiset kovasti sen näköisiä. Barbelindan ravi ei ole mitään helpointa istua mutta jos tykkää yhtään vauhdista nautti niistä ravi pätkistä joissa antoi tamman ravata hiukan reippaampaa. Ihana tamma ja toivottavasti saisin viellä joskus ratsastaa tätäkin.

Cinderella sekä Sophienhoeh's Jill "Sinde ja Romi"
Sinde
Romi, kuva vaikka kuinka vanha
Nämä kaksi lisään samaan kirjoitteluun. Ihanat welshit ja welshien tapaan vauhtia löytyy/löytyi. Romihan on siis lopetettu kohta pari vuotta sitten (?) mutta silti rakas ja ihana poni. Romi oli kiltti ja vauhdikas poni tamma joka ei tarhassa kiinni antanut. Romi oli vaan ihana, en muuta osaa kertoa siitä koska kaikilla on ollut oma mielipiteensä siitä. Itse rakastin sen laukkaa! Räjähtävä lähtö ja vauhdikasta menoa, ihanaa! Tämä tamma on ensimmäinen jolta olen Jatilassa tippunut ja hauskaahan se oli vaan, iloinen olen että tällä tammalla pääsin ratsastamaan.
Sitten Sinde, sinde tuo ihana pulla poni joka on myös vauhdikas ja reipas kaikessa. Tällä hetkellä pienin poni jolla voin jopa joskus mennä ja se on kyllä hauskaa kun poneista tykkään. Sinde on myös hieno mamma! Lumikki on ollut sen ensimmäinen varsa ja sehän on kyllä hieno varsa nykyään. Kesällä pitäisi tulla uusi varsa jota odotan jo kovasti, toivoisin nimittäin sitäkin saavani opettaa sitten joskus. Sinde on ihana pikku ravailija, sindellä tykkäänkin eniten sen ravista koska se on liidokasta ja matkaa voittavaa jos osaa huomata sen siitä kipityksestä jota se osaa kyllä mennä. Rakastettava ja ihana tamma lyhyesti!

montsa ja kasia meni väärinpäin mutta ei voi mitään :)

Tässä tällä kertaa, teen viellä osan 3 koska en tästäkään halunnut pitkää vaikka siitä tuli nyt jo hiukan liian pitkä. Toivottavasti jaksoitte lukea! Ensi kerralla tuleekin pojat jotka kuuluvat elämäni hevosiin. Kuten tästä postauksesta huomasitte tykkään tammoista ihan hirveästi! Oreille sanon ei niin pitkään kuin mahdollista ja ruunat meneekin ihan hyvin. Seuraavassa osassa kumminkin lisää pojista. Ja huomatkaa että suurin osa hevosista on jatilasta, vaikka en niin ajatellut mutta parhaat hevoset kyllä!

tiistai 24. helmikuuta 2015

Maastoilua kentän huonon kunnon takia

Nyt on viikonloppuna maastoiltu Hjörkalla. Kuvia ei tullut laiskan kuvaajan takia ja kun itse en kerennyt siellä jarruteltaessa niitä ottamaan. Tulette löytämään enemmän tekstiä kuin kuvia jälleen tästä postauksesta.

Perjantaina heti kotiin päästyä vaihdoin vaatteet ja lähdin Hjörkalle koska oli viellä niin valoisaa. Lähdettiin TO:n kanssa maastoilemaan ja oli kyllä mukavaa vaikka tytöllä energiaa riitti. Otettiin parilla tutulla suoralla ravia jota mentiin kyllä niin reippaasti että keventäminen oli hankalaa sekä istuminen satulassa joten menin pätkiä kevyessä istunnassa ja hidastellen käännöksiin. Käytiin kääntymässä tien toisessa päässä ja käveltiin hetki ennen uutta reipasta lähtöä. Hjörkalla toimi ainakin ravi todella hyvin kun mentiin sitä niin reippaasti ilman rikkomatta sitä mihinkään. Jarrut oli jälleen hiukan hukassa viikon vapaan jälkeen mutta nekin pätkittäin löytyi. Maasto oli kyllä jälleen todella mukava vaikka yhdessä vaiheessa auto tuli vähän turhankin reippaasti vastaan ja tuli pikkuisella hiukan hätä kun se niitä autoja pelkää.

Hjörkka oli mennyt lauantaina sitten To:lla maastossa ratsuna koska itse en päässyt.
C: Kata
Sunnuntaina uudestaan liikuttelemaan, huonon kentän pohjan takia sain lähteä maastoon yksin. Tai no olihan meillä Kata mukana siellä kävelemässä kun minä ratsastin. Olisin halunnut käydä pidemmän reitin ja vähän reippaamman mutta koska Kata mukana mentiin tämän haluamisen mukaan. Mentiin käynti maastolle jossa käytiin tuttu reitti kävelemässä ja otettiin pätkät ravia koska perässämme tultiin niin hitaasti. Matkaa tuli vain alle kilsa (?) koska valitusta kuului takaa koko ajan joten ei Hjörkkakaan ehtinyt hikeentyä tai edes hengästyä, vaikka yhteen pieneen ylämäkeen päästin tytön juoksemaan tai yritin päästä ravilla ylös mutta kävikin niin että mentiin puolesta välistä ylämäkeä laukalla. Hjörkkaan olin oikeastaan iloinen koska se meni niin kiltisti mutta koska matka jäi lyhyeksi ja takaa kuului koko ajan valitusta jäi vähän huono mieli maastoilusta. Ja vaikka Kata oli mukana ei kuvia juurikaan tullut... Toivottavasti ensi kerralla olisi kenttä sulanut jotta siinä pystyttäisiin menemään jotta saataisiin uusia kuvia!
Jotain posettamisen yrittämistä, tammaa ei kiinnostanut kuten asennosta huomaa ja itsellä huono kypärä ja kamerakin päässä, jes jes

maanantai 23. helmikuuta 2015

Poni viikonloppu, mikä sen mukavempaa

Viikonloppu on mennyt taas tallien merkeissä, kävin jo perjantaina illasta maastossa Hjörkalla mutta siitä kerron toisessa postauksessa koska siitä ei ole kuvia ollenkaan... Lauantaina olinkin koko päivän jatilassa. Menin sinne hiukan jälkeen klo 10 ja lähdin klo 19 joten oli siinä 9 tuntia aikaa olla ponien kanssa. Tallilla sitten olin Selinan kanssa aamusta asti, Sassi tuli mukaan parin tunnin päästä.
Tässä postauksessa siis lumikkia ja muita ponien kanssa oleskelu juttuja ja kerronkin päivästä ihan järjestyksessä, postauksesta tulee pitkä!

Tallilla äkkinäinen päätös mistä alotettaisiin ja Lumikki pääsi heti ensimmäisenä hommiin. Ajattelin että jos se olisi ollut tavalliseen tapaansa toisessa päässä tarhaa olisin kuvannut teille miten se tulee luokseni sieltä mutta koska tyttö olikin jo portin vieressä hörisemässä niin ei siitä tullut mitään. Joten poni kiinni ja rakenne kuvaa ottamaan heti ensimmäiseksi.
On se viellä pyöreä mutta laihtunut yllättävän hyvin siitä mitä se aluksi liikutuksen alotettua oli
Poseeraamisen se kyllä osaa! kaviotkin ovat kasvaneet kovaa vauhtia, menikin listaan odottamaan vuolua.
Mentiin karsinaan hoitamaan (nyt toista kertaa ja vaikka se on paljon levottomampi karsinassa kuin käytävällä niin hyvin se siellä käyttäytyy) ja laitettiin pikkuinen pikaisesti valmiiksi ja mentiin maneesiin. Ajatuksena oli vain saada se kuuntelemaan ratsastajan pyyntöjä ja kun se nyt on ollut hiukan liiankin pirteä ratsastaa, niin saada silti olemaan kiltisti. Aluksi tämä tuntui mahdottomalta mutta pienen hetken päästä tämä alkoi jo tajutakkin jotain mitä pitikään tehdä tietystä pyynnöstä. 

Monen muun hevosen mielestä pelottava ovi ei ole lumikin mielestä edes kiinnostava, mikä saisi tämän ponin edes säikkymään? Nyt keksin! se että minä katoan näkö piiristä :D
Selina ratsasti hyvin lumikkia ja lumikki tuntui kuuntelevan hyvin vaikka ratsastajaa hiukan jännittikin välillä jotkut asiat, lumikkikin suoriutui hyvin asioista joissa ratsastaja oli hiukan jännittyneempi. Heillä tuli monta todella hyvää pätkää, vaikka niitä huonompiakin pätkiä tuli kun ulkopohje ei mennytkään läpi, molemmat suoriutuikin pyydetyistä asioista hyvin! Kyllä sen muuten huomasi taas tunnilla että lumikki piti minua "maminaan" koska välillä kun Selina sai antaa lumikin kävellä hiukan vapaammin niin se käveli joka kerta niin suoraan minua kohti.
"mamiiiiii, mä löysin sut" olin mennyt myös kerran tuollaisen jousiammunta taulun taakse piiloon, silti se tuli luokseni.
Ravi tuntui toimivan tosi hyvin ja ravi pätkät meni vain paremmin ja paremmin. Voi tuohon varsaan vaan olla niin iloinen joka kerta koska jokin asia aina vain paranee siinä. Otettiin myös pätkät laukkaa, koska pitäähän niitäkin nyt harjoitella kun ratsuksi opetellaan, jotka sitten onnistui yllättävän hyvin. Odotin etteivät ne nouse ollenkaan tai sitten kauhean tappelun kanssa mutta kaikki 3 nostoamme nousivat sen tavallisella tavalla (räjähtäen eteenpäin) ja lumikki laukkasikin hyvät pätkät. Vaikka lumikin laukka on aluksi räjähtävää se tasaantuu ja mukavasti hidastuu noston jälkeen. Molempiin suuntiin nostettiin siis laukat ja molemmat suunnat näyttivän nousevan yhtä hyvin. Laukasta ei ole kuvia koska olen nyt viellä joutunut juoksemaan vierellä nostoissa, katsoo jos ensi kerralla ei tarvitsisi niin saisi laukastakin kuvia. Laukkojen jälkeen heitettiin satula pois ja mentiin loppu verkka sitten ilman satulaa.

loppu ravailuun alkoivat, lumikki viellä reippaana eteenpäin menossa
Loppu ravien jälkeen alettiin sivoamaan kakkoja jotka sujuikin hyvin lumikkia asiaan totutellen, hiukan hauskallakin tavalla. Siivoojana toimi ratsastaja eli sieltä selästä käsin piti siivota, olin antanut selinalle talikon syliin josta ei lumikki välittänyt mitään, itse taluttelin heitä aina kasoille ja pidin ponin paikoillaan jossa seisoi lumikki kyllä niin nätisti paikoillaan. kun kasoja oli enään yksi, Selinan piti mennä naisten istuntaan ja ottaa kasa niin. Kun kasa oli talikossa piti hänen kääntyä väärinpäin ja kuljettaa talikko jälleen sylissään kun minä talutin. Selina ei ollutkaan muistanut että kannattaa laittaa talikko varovasti ensin taputellen lumikin pepun päälle (talikko ollut jo parit kerrat siinä päällä eikä ole välittänyt) vaan oli ilmeisemmin laittanut sen sitten hennon tuntuisesti siihen niin sehän sitten alkoi lumikkia ärsyttämään niin pikkuinen pukittelikin talikon ja selinan sieltä alas. Ei sattunut ja lumikki oli jälleen pahoittelevan näköinen ratsastajan tiputtua ja näytti omalla tavallaan pahoittelevan selinalle. Ei se pahoja tarkoita onneksi :) Ratsastaja vain takaisin selkään ja väärin päin uudestaan ettei kummallekkaan nyt jäänyt mitään ja tällä kertaa talikko koko ajan poissa pepun päältä. Lopuksi ei ollut enään mitään ja voitiikin hyvin lopettaa siihen kun kumpaakaan ei enään mikään jännittänyt.
Olihan siitä sitten otettava tunnin jälkeen sen oma perus poseeraus jossa se laittaa päänsä lankkujen välistä ja näyttää niin söpöltä
Välillä ehkä vähän vähemmänkin edustavasti
Lumikin jälkeen oli tunnin katselun ja kuvaamisen vuoro jossa kuvasin vähän kaikkia, heillä oli este tunti ja kaikilla näytti menevän hyvin. Tunnista en tämän enempää kerrokkaan.
Lentäviä ratsuja kaikki tunnilla
Tunnin jälkeen haettiin suoraan Herkku tarhasta Selinan kanssa ja laitettiin pikaisesti kuntoon ajokamat päälle ja reen eteen. Päätettiin nyt ennen kuin reki ajelun aika päättyy käydä herkulla radalla hiukan reellä ajelemassa. Ensin oli hiukan ongelmia saada aisoja kiinni rekeen mutta ne saatiin kiinni ja poni varusteineen myös ja päästiinkin menemään. Liinu oli tullut mukaan pikku siskonka kanssa rekeilemään ja pari kierrosta siellä vedettiin rauhallista käyntiä. Herkku käyttäytyi kyllä jälleen niin nätisti kärryjen edessä että eihän siitä voinut olla muuta kuin iloinen. 
Koko porukka paitsi minä, herkkukin niin edustavan näköinen
Eikö ookkin muuten todella söpö reki?
Tältä kyydissä näytti
Reki ajelun jälkeen laitettiin poni rauhassa pois ja mietittiin mitä seuraavaksi. Aluksi ajatuksena oli hoitaa hartsu jonka jälkeen emilillä hiihtoa mutta päädyttiin siihen tulokseen että otettiin minishetit sisään ja lähettiin niillä pitämään pientä agilityä maneesiin. Minulla oli hietsu joka vaihtui houdiniin, Selinalla houdin joka vaihtui hietsuun ja Sassilla mallu. Ponit oli virkeällä päällä ja houdinkin joka harvoin pukittelee veti kauheaa pukki rodeota aluksi kunnes alkoi rauhoittumaan. Hietsu oli yllättävän nätisti koko ajan ja mallu omalla tavallaan reipas mutta kiltti. Sassi ja Selina sai ratsastella poneilla mutta koska itse olen liian iso niin minä sitten taluttelin. Niiden kanssa sitten pyörittiin maneesissa oman aikamme ja mentiin hoitamaan ponit pois. 
Pahoittelut laadusta, alkoi jo hämärtämään...
Ponit ulos ja hoitamaan Hartsu tai Selina hoiti Hartsun reippaasti, itse vain tunnustelin jalat ja jalka jota Hartsu ontuu niin tuntui hiukan lämpimältä ja turvonneelta kohtaa josta se oli "rikki". Sekä mietin mikä olisi hyvä laihutus tapa sille mutta mitään ei tule mieleen jossa se ei joutuisi käyttämään jalkojaan. Voi voi kun ei sille pulla ponille keksi mitään...
Tästä alas päin puhelin kuvia, kuvassa houdin seuraamassa harjausta
Hartsun jälkeen otettiin Emil, aluksi meidän piti mennä heti kokeilemaan miten se toimi sukset perässään mutta koska varmoja ei oltu onko se ollu ajo tehtävissä otettiinkin se ohjasajoon. Aluksi se selvästi jännitti mitä nyt tapahtuu, olin itse aluksi narun päässä vieressä mutta vaihdettiin parin pystyyn hyppäämisen jälkeen minut taakse ja jatkettiin. Selinaa selvästi jännitti mutta hyvin suoriutui vaikka poni hyppelikin pystyyn. Käskin sitten Selinan mennä narun päähän ja kauemmas ponista kun oli tullut jo pari hyvää pätkää ja kummallista kyllä mutta Emil alkoi menemään jopa paremmin. Otettiin taluttaja pois ja jatkettiin Emilin kanssa kahdestaan.
Hieno poika! Ei siihen voinut olla kuin iloinen c: Selina
Hupsis rikottiin laukallekkin kerran c: Selina
Käveltiin, kääntyiltiin, ravattiin ja emil vähän laukkasikin sekä pysähdeltiin. Kaikki alkoi sujumaan vain paremmin loppua kohti. Päästin sitten Selinan ohjiin ja molemmat menikin hyvin. Emil ravaili nätisti ja rauhallisesti ja kuunteli apuja mitä sai todella herkästi. Koska ohjasajaminen toimi niin hyvin niin turha sitä on heti tuhota menemällä viereen taluttamaan joten ajettiin se sitten talliin asti. Kyllä siitä pystyi olla vaan ylpeä kun se meni niin upeasti! (ekaa kertaa näin sen tekevän jopa jotain ilman että katse oli sellainen ettei tykännyt, vaan oli iloisen näköinen ja Selinakin sanoi että se on tavallisesti kaikkea säikkynyt, nyt se ei säikkynyt kertaakaan!)
Siellä he menevät
Pesupaikalla hoidettiin kun piti sielläkin totutella olemaan, ihan hyvin meni siinäkin. c: Selina
Niin kiltti että ei voi olla ku ylpee ponista!
Ensi kerralla meneekin kärryt perään ja jos tämä menee hyvin niin kesällä saan toivottavasti alkaa ajamaan tätäkin ponia, koska nyt minulla on ollut luotto kärryponina Herkku joka on kyllä siinä niin reipas ollut. Ehkä näistä pukittelevista ja riehuvista poneista tulisikin vain hyviä kärry poneja, eihän sitä tiedä. Jouduin sitten lähtemään heti emilin pois hoidon jälkeen ja päivästä jäi todella kiva ja hyvä fiilis kun ponit olivat reippaita mutta kilttejä. Mitäs mieltä tälläisestä postauksesta jossa kerroin vähän enemmän jatilan päivästäni? Lisää vai ei, että kerronko aina vain lumikin liikuttelusta?

perjantai 20. helmikuuta 2015

erikoispostaus Elämäni hevoset osa 1

Tylsyys blogissa koska ei kirjoitettavaa ja tylsyys muutenkin kirjoittajalla joten miksen sitten kirjoita jotain tälläistä erilaista taas!
Tällä kertaa siis elämäni hevoset, kaikkien pitäisi tietää miten tämä tehdään, mutta jos nyt ei tiedä niin ohjeethan ovat helpot. Kirjoitetaan itselle tärkeistä hevosista, joko jo pois lähteneitä tai yhäkin luonamme olevista. Useimmat laittaa kuvia lisäksi mutta ne eivät ole pakollisia tietenkään, tekstissä sitten voi kertoa jotain tästä hevosesta. Sekä niitä voi laittaa niin monta kuin vain sinulla on! Näin helppoa ja näin mukavaa. Sopii kaikille ja on varmasti kiva kirjoittaa!
Minä sitten teen nämä osissa koska minulla on tärkeitä monta enkä halua kaikkia laittaa yhteen samaan postaukseen joten nauttikaa ekasta osasta.

Leynir frà Minni-Ólafsvöllum "leksu"

Mistäköhän alottaisin tämän herran kanssa? Leksu oli minulle mitä tärkein hevonen joka sydämmeni on valloittanut. Leksu oli jo pappa kun aloin sitä vuokraamaan, enkä sitä edes kauaa vuokrannut, n. 4-6 kk, aloitimme syyskuussa ja lopetimme tammikuussa. Leksun kanssa teimme aina sitä tätä, mitä mieleen silloin sattui tulemaan, mutta tietenkin miettien joka kerta onhan se hyvä tehdä sen kanssa, jotta ei oltaisi tehty liian raskasta tai liian kevyttäkään. Leksu opetti minulle paljon ja minä opetin sitä, olimme siispä tasoissa. Pienen ajan päästä minulla oli täysi luotto tähän herraan ja uskaltauduin sen kanssa vaikka mihin. Asiat mitä tällä herralla olen tehnyt ekoja kertoja itselleni oli monta, maastoilin ekan pitkän ja kiipeilevän maaston, hyppäsin itsenäisesti, ensimmäinen hevonen jonka selkään uskaltauduin mennä ilman kypärää, ensimmäinen hevonen jonka selässä nousin seisomaan ja paljon muuta. Tätä pappa herraa ei vain voinut olla rakastamatta, pelkästään sen kanssa yhdessä olo oli jotain joka sai iloiseksi.

Hjördis frà Gliti "Hjörkka"

Mitäs tästä tammasta kertoisi? Aloitetaan vaikka siitä että selässä ei tämän kanssa tule koskaan tylsää! Aina se keksii jotain ratsastajan päänvaivaksi. Milloinkohan on meillä ollut tunti että olisin vain voinut olla siellä selässä ja nauttia menosta? Ei varmaan koskaan. Tältä tammalta vauhtia löytyy ja aina välillä miettii pysyyköhän siellä selässä kun mennään niin kovaa vauhtia. Tai sitten yksi juttu mitä ainakin alku kerroilla tamma harrasti oli polvilleen kaatumista "liian pienistä" käännöksistä. (10 metrin volttikin saattoi olla liian pieni tammalle...) Tätä tammaa olen vienyt melkein vain omin voimin eteenpäin, onhan niissä valmennuksissa käyty parit kerrat ja yksi tuntikin, mutta siellä ollaan tehty jotain mitä ollaan jo osattu tai sitten viellä liian hankalaa tälle tammalle. Muistan kun ekoilla kerroilla tämä tamma taisi olla tasoltaan juuri ja juuri HeC tai jopa alle, nykyään se varmaan olisi jo HeB tasolla, mutta kun tuo koulu ei ole meidän juttu niin vaikea sanoa! Hjörkkaa olenkin vuokrannut melkein vuoden! ensi kuussa tulee vuosi täyteen ja mikä parasta, minulla alkaa hiihtoloma samana päivänä kun meidän "vuosipäivä" on!

Freyr frá Aventuro "Freyr"
kesä 2013? 
Tämäkin poju on päässyt lähelle sydäntäni olemalla se oma itsensä! Aluksi oli vauhdikas ratsastaa mutta kun askellajeihin tottui niin ei se kyydissä pysyminen ollut mahdottomuus. Freyr on ollut ihana alusta asti, se osaa antaa kaikkensa jos pyytää sekä osaa mennä myös vähemmän ratsastaneillakin tietääkseni. Freyr ei ole koskaan ollut kummallinen askellajihevonen, vaikka se töltti sieltä löytyykin välillä, kumminkin askellaji jonka minut on voittanut tällä on ehdottomasti laukka! Hiukan pomppuisa, silti vauhdikas ja eteenpäin pyrkivä mutta pystyy jarruttamaan käynnin vauhtiin asti, miten sellaista laukkaa ei voi rakastaa? On tällä pojalla tultu hypättyäkin, ekat maastarini myös vaikka niitä pienimpiä vain mentiin. Rakastan freyrin hyppy tyyliä, ainakin silloin kun sillä hypättiin useammin. Tuntui aina että ei se kieltäsi ja mentäisiin este paljon suurempana kuin se oikeasti oli. Freyr onkin vienyt sydämmeni sen luonteellaan ja askellajeillaan!

Koivurinteen Hafrar "Nalle"

Tämä tamma ei kyllä koskaan ole antanut mitään ilmaiseksi! Siksi se varmaan on ollut vaan se paras aina. Tältä tammalta tulin alas kymmeniä kertoja, voi voi niitä aikoja... Nallella en nytkään tiedä mikä siinä niin kiinnostaa ja ihastuttaa, että se on issikka mihin olen niin rakastanut vai sen luone vai mikä! Mutta kumminkin tätä ihanempaa tammaa en olisi osannut silloin kuvitellakkaan. En nallella ole piiiiitkään aikaan mennyt niinkään kunnon tuntia, pitäisi kyllä, mutta minulle on riittänyt jos näen tätä tammaa edes joskus vain läheltä. Ja eihän Nalle meiltä kotoa kaukana asu, voin vaikka kävellä sinne jos ei muuten pääse, tai onhan se ihan pienen lenkin päässä. Pitäisiköhän minun kokeilla mennä ratsastamaan tätä tammaa hiihtolomallani? kuka mukaan silloin?


Tästä muuttuikin sitten vain islanninhevosiin painottuva versio, vaikken niin ollut suunnitellut, hupsis! Seuraavassa osassa löytyy sitten muita rotuja kuin issikoita. Tähänkin tuli vain ne tärkeimmät islanninhevoset minulle.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Sunnuntain Hjörkkailut

En saanut tälläkään viikolla kuvaajaa... mutta otin ratsastuksen jälkeen kuvia sitten puhelimella jälleen kuvia.
Olin suunnitellut meneväni maastoilemaan sunnuntaina ja kun ilmoittelin meneväni ratsastamaan Hjörkkaa, kyseli TO sitten haluanko lähteä hänen ja hänen lastensa kanssa mukaan maastoon. No kyllähän minä sitten suostuin tietenkin ja tuli mielestäni ihan mukava maasto. Koska aikaa ei ollut paljon to:lla kun oli jonnekkin lähdössä niin kävimme lyhyen lenkin joka vedettiin käynnissä. Matka tosin kesti tunnin ja sen jälkeen oli kyllä aika jäässä koska tuuli hiukan ja oli pakkasta. Otettiin me pätkä ravia/tölttiä yhdellä suoralla tai no Hjörkkahan päätti ottaa laukalle sillä pikku pätkällä jo mutta sille ei voi mitään, Hjörkka on Hjörkka ja sen mielestä jonon viimeisenä ja vauhdikkaimpana oli tylsää mennä hitaampaa!
Päivä heiniä maastoilun jälkeen
Kun matkaa oli kotiin vain alle kilsa pääsin Hjörkan kanssa edelle ja mennä Hjörkan vauhtia takaisin kotiin (oltiin siis alusta asti menty perässä ja olin pidätellyt suurimman osan matkasta koska muut meni paljon hitaammin kuin Hjörkka niin saatiin sitten mennä Hjörkan omaa käynti vauhtia kotiin) Hiukan ennen tallia hyppäsin alas ja menin hoitamaan tamman pois. Muut tuli vähän myöhemmin perässä sitten koska olimme kiitäneet kauheaa vauhtia kotiin. Hoidin oman aikani ja venyteltiin niskaa herkkujen voimin. Sen jälkeen loimi päälle ja ulos päiväheinille.

Lähtemässä tallilta, heipat hepalle ja kotiin -->

maanantai 16. helmikuuta 2015

Pikaiset puomiharjoittelut

Tuli taas viikonloppuna oltua heppojen kanssa ja lauantaina olinkin jatilassa lumikkia liikuttamassa joten siitä nyt postausta.
Aluksi tallille päästyä en mennytkään suoraan lumikin luo vaan lähin sassin ja liinun mukaan maastoon. Käytiin tutkimassa uusi maasto reitti, jossa traktori oli käynyt ajamassa jonkunlaista polkua jo meille kivasti joten ei syvässä lumessa tarvinnut mennä, ainakaan kauaa ja paljoa. Itse tykkäsin reitistä koska siellä pääsi ponit kiipeilemään jolloin joutuivat käyttämään takajalkojaan ja tasapaino niilläkin parantui edes vähän. Lumikin kanssa suunnittelin meneväni joku päivä sinne taluttelemaan tai joku ratsastaja sinne selkään.
Talutin monnia ja liinu ratsasti herkulla
Käytiin tutulla laukka pätkällä myös laukkaamassa tai no liinu laukkasi ja ilmeisemmin oksat tulivat vastaan, mutta mitä muuta tuossa kuvassa tapahtuu en osaa kertoa...
No kun sitten vihdoin sieltä maastosta pois päästiin kello näytti jo 15.30 olimme olleet siellä jo 2 tuntia ja ponit oli hikisiä joten saivat jäädä sisälle siihen asti kunnes olivat kuivuneet. Siinähän ehti hyvin hakea sitten lumikki ja alkaa hoitamaan sitä sekä käydä ratsastamassa. Aikaa minulla ei ollut paljoa joten mentiin vain 30 min. Yritettiin tehdä niin että en olisi alusta asti taluttanut ollenkaan mutta lumikki päätti sitten alkaa riehua omiaan, toiseen päätyyn ei voinut lähelle mennäkkään tai sitten lumet jotka tippui katolta (joista ei sitten ollut aikaisemmin välittänyt yhtään) niin niitä piti sitten säikkyä. No menin aluksi taluttaen vieressä mutta kierroksen jälkeen riitti että kuljin vain siinä vieressä.
Loimi mitä söpöin
Miten niin näin kiltin näkönen varsa voi olla tuhma
Alettiin sitten tehtävään jossa mentiin 2 valkoista puomia. Aluksi ihmeteltiin mitä ne oli ja otti lumikki ekoille kerroille loikilla niiden yli. Parin kerran jälkeen ne pystyttiin jo ravata nätisti yli. Lisättiin tehtävään voltti jossa mentiin ruskeiden puomien yli ja siinä sitten alettiin taas temppuilemaan. ruskeita puomeja oli 2 ja molemmille piti pysähtyä ja miettiä mennääkö näiden yli vai ei. Päätti kumminkin mennä yli vaikkakin vain käynnissä ja muilla kerroilla tuli viellä pysähdykset ennen puomeja ennen kuin suostui mennä yli. lopuksi mentiin jo yli ja ravissakin. Sitten piti alkaa lopettelemaan joten loppu verkat ja äkkiä hoito pois. Kuvia en ottanut ollenkaan tehtävästä tai mitään koska menin koko ajan vierellä. Mutta näitä muita kuvia tulikin.
T'ää varsa muuten osaa tuon posettamisen ihan liian hyvin!
Loppu käynnit
Takaisin talliin, loimikin mukana!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

tervehdys jalostuspäiviltä

Ei minulla oikeastaan ole kirjoitettavaa. Mutta tässä oli niin hyvin aikaa kirjoittaa etten voinut vastustaa. viellä ei ole paljoa ihmeellistä tapahtunut, kaikista jännin tapahtuma tänään on ollut vain löytää oikeisiin huoneisiin täällä sokos hotellissa jossa asustelemme pari päivää. Olemme saaneet ottaa esitteitä sekä sitten kokeilla tuotteita. Esim. Tammanmaidolla tehty käsivoide. 
Tuoksu on kyllä hyvä ja se oli mukavan paksua mutta ei liikaakaan. Ainoa miinus tuli minulle, koska tuotteessa tuoksun perusteella oli sitruunaa jolle olen lievästi allerginen joten kädet sitten kirveli sekä kutitti loppu ajan ennen kuin kaiken käsien pesu kertojen jälkeen helpotti. Mutta muuten oli kyllä todella mukavan tuntuista.

Mutta myöhemmin en tiedä mitä tehdä. Yritin nähä kaveria joka asustelee joensuussa mutta hän ei sitten omilta kiireiltään pääse niin mietin nyt mitä loppu illan tekisi. Yksin ei tuonne joensuun keskustaan kannata lähteä ja hotellillakaan ei jaksa asua koko päivää. Voisin sanoa että eilis illan bussimatkakin oli kiinnostavampi kuin tämän hetkinen istuminen ja kuunteleminen. Kuvia en saa laitettua puhelimella nyt joten pahoittelut kuvattomasta ja jopa tylsästä postauksesta!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Ei postauksia tällä viikolla ehkä?

Tosiaan siis olen ollut viikonlopun kokonaan koulussa joten ei ole mitään kirjoiteltavaa. Nyt lähen 3 päiväiväksi joensuuhun jalostuspäivän luentoihin joten siellä sitten asustelen pari päivää. Mulla olisi kyllä perjantai vapaa mutta mulla on muuta menoa kuin talleilu silloin. Lauantaina ja sunnuntaina tosin katoan taas tallille sieltä täältä joten ensi viikolla taas paremmin postauksia. Tämä oli vain tälläinen tiedote postaus. Vai haluisitteko että kokeilisin kuvata jonkun myday tyylisen videon sieltä jalostuspäiviltä? miten on?
Tosin jos mua jotenkin alkaa siellä joensuussa mieli kirjoittaa jotain postausta niin voisinkin tässä nyt kysyä mitä toivoisitte kirjoittavani viellä tällä viikolla? 
Ja tällä viikolla ratkeaa myös yllätyspalkinto arvonnan voittaja, viellä ehtii osallistua!
Ei tässä muuta, moikka! :)

lauantai 7. helmikuuta 2015

Blogitallin blogihaaste

En ookkaan pitkään aikaa osallistunut tälläiseen joten oli kiva nyt taas osallistua! Aihe ei ole ehkä minun juttuni mutta päätin silti kokeilla mitä tästä tulee.
Ohjeet löydät TÄÄLTÄ.
Kuvankäsittelyä moni käyttää tavalla kuin tavalla. Itse käytän kuvankäsittelyä kuvien valostamiseen, terävöittämiseen, värin parantamiseen ja leikkaamiseen. Tosin en kaikkia kuvia edes leikkaa jos ne ovat valmiiksi sellainen mistä tykkään enkä muuta niissä mitään jos ne ovat jo hyviä.
 Tässä kuvassa ei tarvinnut valoistaa mutta varjostukset ja värit laitoin paremmaksi.

 Tässä leikkasin hiukan, paransin laatua ja värejä sekä valoisuutta.

Paransin valoisuutta, laatua, värejä ja varjoja.

En oikeastaan paljoa tee kuviin. koska tavallisesti kuvat ovat valmiiksi omaan mieleeni hyvän näköisiä ja laaduiltaankin. Tietenkin näillä pienillä muutoksilla teen niistä hiukan mukavemman näköisiä. Mitä mieltä te olette näistä muutoksista? Pitäisikö minun muka yrittää kokeilla muokata niitä viellä jotenkin vai riittääkö teidänkin mielestä pelkästään nämä mitä olen nytkin muokkaillut? Viellä loppuun jotain kummallisia mitä tulee aina sillon kun on tylsää muokkailtua:


tää on yks mun lemppareist :)
Käytiinpä kerran maastossa vähän laukkaamassa, eikä tämä kuva tietenkään ole muokattu.
Tälläinen postaus tällä kertaa! Seuraavaan postaukseen asti siis! Näillä näkymin se tulee ensi viikolla vasta ja silloinkin jotain muuta kuin kuulumisia ihan sen takia että koulu. Blogitallilla oli myös toinen haaste jälleen tullut joka oli jälleen erittäin kivan näköinen. Aluksi minun pitää tosin kuvata se... Enkä edes pääse kotiin tällä viikolla joten se taitaa jäädä parin viikon päähän.