 |
| Ikävöin kyllä näitäkin aikoja aina välillä :( |
Mutta miksi haluan itkeä? Haluan itkeä Hjörkan takia. Se alkoi ontumaan yhtäkkiä ratsastaessa. Alkuun sitä ei juurikaan huomannut, tuntui vain jäykältä joka helpotti kun lähdettiin kulkemaan eteenpäin. vikalla ratsastus kerralla (ainakin tähän hätään) se sitten alkoi tuntumaan selvästi epäpuhtaalta joten pyysin Allua katsomaan sen käyntiä. Kuulemma näkyi juuri ja juuri ontumista mutta selkään tuntui ilman satulaa todella selvästi epäpuhtaalta. Käveltiin ja seisottiin sitten vain 20min kentällä ja seurattiin Allun ratsastusta. Illalla omistaja katsoi sen jalat läpi kun vain kerkesi. Löysi turvotusta ja saikku alkoi ja jalan kylmäys 3 kertaa päivässä.
 |
| höhlä <3 |
Nyt ollaan viikko kylmäilty ja ell käynyt sen 2 kertaa katsomassa. Ekalla kerralla oli vain epäilyksiä, tokalla kerralla, tänään, taisi löytyä jotain. En tiedä vielä tarkkaan mitä mutta jotain kyllä löytyi ultrasta. Saikkuilu jatkuu, kylmäillään jalkaa ja saan talutella Hjörkkaa 5-10min päivässä ainakin 2-3 kuukauden ajan jonka jälkeen katsotaan miltä näyttää, voidaanko alkaa ravaamaan. Kiire mulla ei ole sinne selkään vaikka sinne kaipaankin erittäin kovasti! Mulla ei ole kiire päästä ravaamaan, laukkaamaan, maastoon, ei mitään kiirettä minkään kanssa. Ihan sama vaikka pitäisi seuraavat 5 vuotta vain talutella käyntiä lyhyitä aikoja, sen teen kunhan saan tämän tamman kanssa puuhata vielä pitkään.
En kaipaa tällä hetkellä muuta kuin ihanan Hjörkan seuraa, Haluan vain itkeä että kaikki se mitä ollaan tehty menneisyydessä on nyt mennyttä, samoja asioita ei koskaan päästä enään koskaan tekemään. Esteet ja jopa puomit ovat meidän osalta nyt kokonaan tässä. Enempää näitä ei mennä, lauantaina 1.6 oli vika kerta kyn hyppäsin esteitä tämän rakkaan tamman kanssa. Hypättiin pientä ristikkoa ilman satulaa ravissa ja laukassa sekä mentiin pari kertaa puomia. Hypyt tuntui super kivoilta ja siltä kerralta jäi esteistä niin super hyvä mieli. Niin iloinen että meidän vika kerta esteillä oli niin ihana kerta, eikä jäänyt haittaamaan mikään niiltä hypyiltä.
Haluan vain nyt itkeä luvalla, luvalla tietää että meillä on tulevaisuus jossa voin sillä vaikka vain hölkkäillä. Lupa itkeä menneisyyden hetkiä ja tulevaisuuden tulevia tapahtumia. Hjörkasta en luovu, en luovu ennen kuin kuolema on vain vaihtoehto.
Yhdestä asiasta olen varma, Hjörkka saa luvan olla viimeinen vuokrahevonen minkä pidän. Jatkossa vain liikutushevosia ja omia. En halua enään kokea alamäkiä vuokristen kanssa. En haluaisi kiintyä enään yhteenkään hevoseen tai poniin, koska tämä sattuu todella pahasti kun alamäki iskee matkaan. Nyt jatkan Hjörkan kanssa niin pitkään kuin mahdollista on, tämän kanssa en luovuta, pidän kiinni viimeiseen henkäykseen asti!
