tiistai 20. maaliskuuta 2018

kipeenä kerkiää, jos pää toimii ja voimia olisi

Lontoon reissu on takana päin ja yhdeksi tuliaiseksi sain sitten nielutulehduksen. Ääntä ei ole lähtenyt, puhumaan olen pystynyt juuri ja juuri kuiskaten mutta välillä en edes kuiskaamaan. Antibiootti kuuri tuli viikoksi, lääke ei ole edes mikään kevyt antibiootti vaan yksi kamalimmista ja vahvemmista mitä on... Olisin ollut valmis menee tallille jo niin kovasti touhuamaan hevosten kanssa mutta jopa pienet kävelyt talon sisällä on tuntuneet pahoilta ja välillä pelkkä istuminenkin on pyöryttänyt päässä. Tätä kirjoittaessa olen ollut jo viikon kipeänä ja olo alkaa pikku hiljaa lääkkeiden avulla helpottamaan vaikka kävellessä ja seistessä alkaa yhä pyörryttämään. No kyllä tämä tästä mutta alkaa kyllä voimattomuus ja sisällä oleskelu ärsyttämään pikku hiljaa.
Lumikki tasan viikko ennen reissua pääsi vähän hyppäämään

Kävin perjantaina (16.3) pakosti tallilla vaikka olin kipeänä yhä, Jenillä ja Lumikilla oli raspaus (myös Jassulla siis) ja kun sisko ei pystynyt olemaan paikalla tai kukaan muu joka olisi osannut sitten asioita niin pakko se oli lähteä itse. Paras idea koskaan mutta saatiin hampaat hoidettua. Aloitettiin Lumikin kanssa, vuoden sisään ei ollut ehtinyt tulla kuin pieniä piikkejä jotka ei vielä ehtineet mitenkään pahemmin vaikuttamaan, Lumikki saikin paljon kehuja hyvistä hampaista! Jassu oli tässä välissä ja tällä olikin vähän sydän vikaa niin tässä meni hetki miettiä kaikkea. Sitten vihdoin Jeni... No laitettiin normi annos ensin rauhoitetta, ei rauhoittunut riittävästi ja yritti yhä vetää jossain kohtiin, vähän lisää siis. No tästä alkoi sitten nykiminen ja säpsyily joka oli sen verran isoa että se oli jopa vaarallista yrittää hoitaa hampaita siinä hommassa. Vietiin hetkeksi karsinaan, siinä odoteltiin hetki ja katsottiin jatkaako nykimistä, helpotti joten päätettiin että jatketaan loppuun karsinassa. Enään ei ollut ongelmaa ja pystyttiin hoitamaan loppuun. jotkut sudenhampaan jämät löytyi mutta koska ei oltu varmoja onko ne ehtineet luutua kiinni ei tehty niille mitään. Ei ole onneksi häirinnyt mitenkään selvästi meidän elämää niin ei nyt tehdäkkään mitään ellei ne ala selvästi häiritsemään Jenin elämää, ainakin tiedetään mistä saattaa johtua toisen huono käytös.
Jeni ja Iida loppu kesästä/alku syksystä? Jenin eka metri ratsastajan kanssa

Ajateltiin myös että oltaisiin rokotettu samalla, kaikilla mennyt vanhaksi (paitsi Jassua ei tiedetä) alku vuodesta mutta ell:llä ei ollut kylmä laukkua jossa rokotteet siis, ollut mukana kun ei ollut tarkoitus aluksi rokottaa mutta sovittiin että tulee lähiaikoina rokottamaan koko porukan.
Meidän piti aloittaa myös kisakausi 24.3 Mänralla pienissä harjoituskisoissa, mutta itselle tauti iski joka estää itsellä, hevosilla oli just raspaus eli kevyempää niilläkin (lisäksi joudutaan nyt mennä vain yhdellä ratsulla kisoihin ettei Jassu jää missään vaiheessa yksin tallille). Lisäksi tähän kaikkeen hauskaan, Jenille yritetään nyt löytää kuolaimettomia koska se menee niillä tuplasti rauhallisemmin, Lumikille taaspa pitäisi löytää kuolain jossa litteämpi keskiosa, 10,5cm koossa, ihan heti tehty eikö vaan? No eiköhän tämä tästä kun saan pään toimimaan. Lisäksi kevät lähestyy eli omat pikku kisat mitkä järjestetään omalla pikku porukalla (lisäksi ehkä vähän ulkopuolisia) lähestyy ja olen alkanut laittamaan asioita pikku hiljaa järjestykseen sinne. Ei hommat lopu ihan heti kun terveeksi joskus tulis että jaksaa tehdä asioitakin.

Oliko tälläinen pieni kuulumis postaus tylsä vai jopa ihan mukava lukea?

lauantai 10. maaliskuuta 2018

HHF taas tapahtui

Paljon kuvia, vähän tekstiä. Olin siis 3.3.-18 Lauantaina HHF messuilla, jossa kamera jälleen mukana. Kuvia tulikin n. 2000 joista onneksi tuli karsittua aika paljon. Kuvasin oikeastaan vain pää areenalta  ohjelmaa mutta tulihan ainakin lopussa blogikaalaa kuvattua. Aamu 10 ilta seitsemään olin messuilla ja oikeastaan paljoa ei tullut istuttua silloin. Mutta hauskaa oli, tuli tavattua uusia ihmisiä ja oli paljon tuttuja joita ei ollut hetkeen nähnytkään! Enpä enempää selittele vaan jätän kuvat alle.












Olisipa ollut ori että olisin saanut tästä Lumikille kivan orin, just oikeen värinenkin olisi ollut sekä rotunen!













Playssonnetin erottuvat ruusukkeet olivat kyllä ihan super hienoja!

Rakastuin tähän suokkiin! Kuin Lumikki estehypyiltään! 




Sori fiisku!

Paikalla olleet blogikaalan voittajat

Tästä pystyi arvata ettei hyvin lopu


Miten mun tuurilla taas käy jotain messuilla, ratsastaja kumminkin nousi itse (pienellä avulla) ylös, tällä kertaa ei tarvittu ambulanssia onneksi...


Tässä näkee muuten heliten liivin hyvin toiminnassa





 The end!

tiistai 6. maaliskuuta 2018

miksi en enään postaa niin usein?

Itselleni tuli ainakin kyseinen kysymys mieleen vähän aikaa sitten. Tähän en itsekkään osannut heti vastata, mietin miksi en tosiaan enään postaa niin usein. Kirjoitettavaahan vaikka olisi joka päivältä, kävin myös viikonloppuna HHF:ssä josta ajattelin kyllä postauksen tehdä vaikka olin vain lauantaina kun en muina päivinä päässyt. Toki nyt on ollut kovempien pakkasten takia kevyempää kaikilla, itsellekkin tauti yrittää päälle kaiken lisäksi ja kohta lähden parin päivän reissullekkin ulkomaille!

Nykyään kyllä todella moni bloggaaja postaa harvemmin, toki kaikki kasvamme, aika käy enemmän ja enemmän vähiin jolloin postauksia ei vain tule kirjoitettua niin paljoa. Itselläni kumminkin aina välillä olisi aikaa ja kerkeisin postailemaan aika tasaisesti mutten silti tänne päivittele. Toki olen tässä miettinyt että haluaisin laittaa blogini taas eloon ja päivitellä useammin, mutta kun tätä suunnittelen käykin niin että en päädy tätä tekemään. Bloggaaminen, tubettaminen, ratsastaminen tai mikä vain pitää tehdä koska se kiinnostaa ja on kivaa, mitään ei saa pakolla kumminkaan mennä tekemään.

Opiskeleminen on alkanut kiinnostaa, mutta en tiedä mitä haluaisin opiskella. Haluaisin koko aikaisentyön, mutta en tiedä mikä olisi sellaista mikä minua kiinnostaisi niin paljon että en heti 2 kk jälkeen ole puoli kuollut ja halua lopettaa heti siihen paikkaan. Tällä hetkellä teen töitä Hjörkan luona jälleen sekä kerran viikkoon käyn siivous hommassa. Hjörkan luona on mukavaa tehdä töitä, eihän hevostyöt vielläkään täysin kiinnosta mutta kyllä niitä teen. Siivous ala ei ole minulle, sitäkin teen mutta olen alkanut joutumaan ottamaan allergia lääkkeen ennen tai jälkeen työn koska olen yhä pölylle allerginen. Mutta yksitoikkoinen työ ei kiinnosta, siksi tykkään tehdä mielummin nytkin kahta eri työtä koska se pitää minut kiinnostuneena ja innostuneena.

Kirjoittaminen kiinnostaa, haluaisin myös julkaista paljon kuviani eripaikoissa katsottavaksi. En ole kumminkaan kirjoittamisessa mestari enkä koskaan tule olemaan, innostusta äidinkieleen ei ole koskaan ollutkaan ja lukihäiriö estää siinä myös hiukan. Joten kun kirjoitan, kirjoitan kuin puhun. En tykkää keskittyä onko kaikki kirjoitettu täysin oikein tai kuulostaako tämä järkevältä, haluan kirjoittaa kuin itse tykkään.

Miksi sitten en postaile usein, en vain tiedä, availen aina bloggerin sivun, katson että haluaisin muuttaa ulkoasua ja saada sillä uutta eloa blogiin, en saa sitä tehtyä kumminkaan. Haluan kirjoittaa mutta en aina jaksa kirjoittaa. Haluan julkaista kuviani mutta en halua ilman tekstiä niitä julkaista. Ehkä tämä tästä, yleensä tähän aikaan vuodesta mulla on pieni innostuksen putoaminen kaikessa, ratsastus ei ole nyt kiinnostanut enkä ole Jenillä pitkään aikaan taas ratsastanut, Hjörkan selkään olen hypännyt aina välillä mutta en tiedä mitä tekisin. Lumikki on nyt liikkunut miten on liikkunut mutta tämänkin ponin kanssa haluaisin vain istuskella ja katsella kun toinen syö heiniään, siinä vähän rapsutella ponia ja vain olla ponin kanssa hetken tekemättä mitään.

Jos nyt joku tänne asti jaksoi lukea, olisiko joku innokas tekemään mulle uuden ulkoasun tai vaikka vain bannerin? Ehkä siitä saisin vähän uutta innostusta tähänkin juttuun!