Heti perään Lumikki omanani 1 vuoden 21.4

Heti perään juhlin Lumikin kanssa sitä että ostin ponin omaksi vuosi sitten! Poni on ollut nyt vuoden itselläni tai se muutti meille tasan vuosi sitten ja oikeastaan maksoin sitä osissa siitä eteenpäin. Mutta se on ollut vuoden oikeastaan omanani ja tämän pikkupirun kanssa en vaihtaisi päivääkään!

Tämä huppu pää ufo tulee tänäkin vuonna olemaan ufona!

Ennen en olisi koskaan uskonut tykästyväni tähän poniin niin paljon että haluisin sen omaksi mutta toisin kävi ja iloisempi päätökseeni en voisi olla. Lumikki ei ole ehkä se helpoin poni, enhän itse pysty edes sillä ratsastamaan. Se ei kumminkaan minua haittaa ja tulen aina nauttimaan ponin kanssa touhuamisesta maastakäsin ja ehkä joskus kärryjen päältä! Jos tämä vuori kiipeilijä vuori sen sallii...

Vuokraajia on tullut ja mennyt ja osan kanssa jatketaan yhä vaikka harvemmin. Selina kuuluu yhä Lumikin ihanaan hoitaja "kuntaan" vaikka hoitaakin todella harvoin, ehkä kesällä vähän reipastuu kun aikaakin saadaan kaikki ehkä enemmän! Sekä toivon mukaan Aino ja uusin jäsenemme Viivi pystyisi vielä jatkamaan tämän vuoden kokonaan ja ehkä ensi vuotta ennen kuin joutuisin uusia pieniä ratsastajia etsimään.

Vuosi on tuntunut oikeasti todella lyhyeltä ja nopealta tämän tamman kanssa. Klinikka reissua on ehtinyt tähän vuoden sisään ja paljon psylliumin syöttöä hiekka ongelman takia. Lisäksi tuli tarkat ohjeet kaikkiin hiekka aikoihin kun hiekka on näkyvillä tai syötävillä niin ja jos hiekka ei tule olemaan ongelma, meidän kesäihottuma tulee olemaan. Ongelmia on yksi ja tuhat tämän ponin kanssa mutta en sitä vaihtaisi mistään hinnasta. Lumikki on juuri täydellinen poni minulle, sitkeä, vähän ärsyttävä, jääräpäinen kuin muuli ja ei tunnu ottavan opikseen mistään. Mutta osaa se yllättää ja kisaamisesta selvästi tykkää, vain kerran ollaan lähdetty ilman ruusuketatta kisoista!

Näitä liikkeitä ei onneksi olla vielä mulla ollessa nähty

Okei ehkä se on kumminkin oppivaisin, rauhallisin, kaiken kestävä ja omalaatuisin poni joka on juuri täydellinen omalla tavallaan. Kyllä siitä niin paljon hyviä puolia loppujen lopuksi löytää että huonot jäävät juuri ja juuri kakkos sijalle näissä jutuissa. Lumikki on oppinut paljon vuoden aikana ja vain kasvanut isommaksi siinä ajassa. Tästä jatketaan ja katsotaan mitä taas vuodessa päästään kokemaan!

17.4 Jenin vuosipäivä

Siitäkin on kulunut jo vuosi kun tuo hevonen vaihtoi omistajaa, meille! Muistan vieläkin kun kävimme siskoni kanssa ajamassa Ypäjälle, löysimme tallin sisältä ensimmäisenä ison, hiukan ärhäkän vanhan suokki ruunan joka selvästi vahti samankokoista ystäväänsä joka söi rauhassa omassa karsinassaan hienää. Kun pääsimme karsinalle, sieltä nousi tumman hevosen pää, melkein mustan näköinen (IHANA!!). Hiukan varovasti tuli toinen tutkimaan kolmea kummallista ihmistä, varmaan ajatteli suoraan sanottuna mitä hittoa, siltä sen naama ainakin näytti! Tietämättömänä se siinä oli kuin että "okei, voin mä rapsutuksia tässä jaksaa hetken mutta sitten palaan heti heinille!" Kyselimme vähän tietoja kun seurasimme tamman tapoja karsinassa. Todella kaunis, tumma, kookas ja raskasrakenteinen amerikkalainen lämppäri, jolla yksi hassun hauska sukka toisessa takasessa.

Otimme sen sitten käytävälle harjattavaksi, suokki herra olisi ainakin halunnut osallistua myös selvästi harjaukseen! Hoitaessa vähän jännittynyt mutta ei ihmeemmin välittänyt kuin vasta vähän kavioiden kanssa ja satulan laitossa varsinkin. Takajalka kävi jo tuolloin huitasemassa läheltä omaa jalkaani, mitäs mä muuta paitsi ärjäsin ja jatkoin normisti, Nuttu (niinkuin sitä silloin kutsuttiin) jätti temput siihen ja luimisteli vain kun kiristin vyötä. Mullahan oli tuolloin vielä oikean käden pikkurilli vielä parantumassa eli kipeällä sormella ja farkuilla sekä laina kypärällä mentiin. Lisäksi Nutun omistaja roikkui tässä kiinni kun hyppäsin kyytiin niin että toinen oli jo menossa. Selkään päästyä ajattelin että no ainakin on totuttu jo kyseiseen, ei mitään. Tietä edes takaisin, vähän hankalaa lähteä pois päin tallilta, meni kumminkin, kiireessä takaisin, ei mitään, korjataan toisella kierroksella. Johan parani, kokeillaan ravia! Vauhdikasta, extra jännittynyttä ja tikittävää, ei mitään korjattavissa. Kerran vielä kokeiluna, johan parani, laukattiinkin vahingossa kun toinen ei tiennyt mitä tarjoisi kun istuin satulaan, laukka oli niin tasainen. (IHANA!!) Loppu käynnit, johan alkoi rentoutumaan. Hyppäsin sitten pois kyydistä, olin ihan ihastunut toisen ratsastettavuuteen ja luonteeseen. Hoidettiin Nuttu sitten pois ja jäätiin miettimään.

Puolessa välissä matkaa tehtiin loppuun päätös, ostetaan, eikun omistajille heti soitto, me otetaan se! Viikon päästä haettiin tamma kotiin, Ruuna herra olikin ehtinyt jo vaihtaa kotia ja Nuttu tamma odotteli meitä. Paperit, tavarat (joita Jenin/Nutun mukana tulikin muistaakseni 2-3 ikea kassillista!), heppa kyytiin. Jenille oli tehty aivan mahottoman söpö letti päähän sille hyvästiksi. Kotona Jeni pääsi vain suoraan talliin tutkimaan ensin sen omaa karsinaa. Siitä sitten tarhaan joka oli viellä tyhjä koska muitahan hevosia ei ollut viellä silloin tallilla. Toisella oli selvästi hauskaa juosta kuivassa tarhassa jossa paljon syötävää.

Jeni sen lempi puuhassaan, lisäksi sen pilkut näkyy tässä hyvin!

Jeni ei ole ehkä se helpoin, kaunein, taitavin ja osaavin hevonen, mutta se on mun hevonen. Luonne joka ei luovuta, tulinen mutta niin lempeä. Ei anna mitään ilmaiseksi, kaikesta saa tehdä töitä että se antaa edes yhden asian halutusti. Silloin vielä niin raaka ja lihakseton ja osaamattoman oloinen, siitä syntyi vuoden mittaan yksi osaavimmista hevosista jonka tiedän. Tämä tamma rakastaa hypätä, se tykkää tehdä koulu jutut juuri eikä melkein, maastossa se tykkää mielummin päästellä mutta on niin herkkä ettei lähde käsistä ja odottaa omaa vuoroaan. Tämä tamma jolla ei koskaan uskottu kisakentille edes uskaltautua nähtäytyvän, on yksi huomion viejistä omalla yrityksellään. Tämä korjaa ratsastajan kuin ratsastajan virheet mutta myös ilmoittaa niistä selvästi.

Tästä lähdettiin ravissa

ja tästä lähdettiin hyppäämisen kanssa

En kadu ainakaan suurinta osaa päivistä kun tämän tamman hankin, vaikka hommia tulee aina riittämään. Pari kertaa olen miettinyt miksi hankimme juuri Jenin, mutta silti en vaihtaisi sitä muihin hevosiin. Toki Jeni ei saata aina antaa tarhassa kiinni jos päättää että haluaa jäädä tarhaan syömään mielummin. Toki se saattaa yrittää potkaista päin välillä. Toki se saattaa hyppiä ja pukitella välillä ratsastaessa. Toki se ei ole maailman helpoin. Mutta se on Jeni ja Jeni on mun ja tulee aina olemaan! Vuosi on jo pärjätty tämän tamman kanssa, sitten katsotaan miten toinen vuosi lähtee pyörimään.