perjantai 8. kesäkuuta 2018

stressiä niin pienestä asiasta, vai onko se niin pieni?

Otsikosta tuli pidempi kuin yleensä tykkään, mutta on jotenkin pakko päästä puolen yön aikaan johonkin päätään avaamaan!

Muuttoa yleensä ajatellaan niin perus asiana, ei ihmeellisenä, mutta kun omistaa ekaa kertaa elämässään yksin kaksi hevosta (jos tarkkoja ollaan niin puolitoista) ja oikeasti ei vain rahallisesti yksin se ole mahdollista alkaa ahdistus! Yhdestä asiasta olen varma, hevosia en myy, ihan sama mitä tulen tarvitsemaan tehdä, hevosia en myy multa pois. Maksimissaan Lumikista myyn puolet jollekkin tutulle mutta en kokonaan. Ylläpitokaan ei ole vaihtoehto ja tällä hetkellä vuokraajat ovat poissa pelistä, ei siis ihme että alkaa stressaamaan näinkin "pientä" asiaa.

Hevoset onneksi sain työpaikalleni, teen vain tuplasti enemmän töitä kyseisessä paikassa ja käyn päivittäin hoitamassa omat hevoseni. Samalla tallilla asustelee Hjörkkakin joten kaikki saan samalla talli reissulla hoidettua ja liikutettua. siis kaksi kesäihottumaista ja yhden normaalin mutta stressaavan ja aikaa tarvitsevan isomman hevosen. Eivätkä siellä pysty kauaa asustelemaan vaan pitäisi saada muutettua ennen kuin laidunhevoset tulevat takaisin laitumiltaan. Ylimääräistä rahaa ei tule olemaan ja lisäksi joudun kuukauden sisään yrittää saada oman pihan melkein kokonaan valmiiksi hevosia varten. Onneksi koko perhe auttaa ja ystävät, mutta kun tulee rahallinen osuus eteen, olen yksin oikeastaan. Mun pitää ostaa kaikki aitatarvikkeet kokonaan, ruuat eli heinät ja väkkärit sekä lääkkeet ja kuivikkeet. Tavara ostoksia tulee aina kun jotain menee rikki tai pitää jotain hankkia eli oikeastaan koko aika on jotain.

Omaan pihaan pitäisi vielä ison puutyön jälkeen saada jokin katos yhdeksi talveksi järjestettyä, pihattomainen tuulelta ja lumelta suojaava katos joka kestää puolitoista hevosta. Ei halpaa eikä helppoa, varsinkin kun en itse osaa kuin perus asiat tehdä ja niistäkin tulee niin huterat ettei sinne hevosia voi laittaa, onneksi iskäni on raksa ihmisiä mutta onhan hänelläkin jo ikää ja vaivoja eli ei paljon apua loppujen lopuksi. Niin ja johonkin pitäisi mahduttaa talvea varten niin paljon heinää, ruokaa ja kaikki tavarat ettei tarvitse aina joka viikko hankkia täydennystä, onneksi sellainen tulee olemaan, kylmä kontti... Aijaijai, stressi iskee!

Onneksi vanhempani auttavat parhaansa mukaan ja ainakin vihjeitä ja neuvoja saan kaikilta tutuilta ja alan paremmilta ammattilaisilta. Mutta jos nyt edes yksi syksy, talvi jaa kevät kestettäisiin jollakin yhdistelmällä voisin taas ensi kesänä yrittää asioita parantaa, toivon mukaan siis. okei nyt saa riittää tämä kuvaton ja pitkä tekstinen valitus viesti!

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Muutto tiedossa

Taas kertoilen vähän lisää, tällä kertaa jo enemmän ja asian suurimmaksi osaksi. Itselleni asiat muuttuvat niin helpommaksi kuin vaikeammaksikin.

Suoraan kerrottuna hepat muuttavat tämän hetkiseltä talliltaan ensin muualle ja sitten omaan pihaan. Alun perinhän meidän kolmikko piti asua loppuelämänsä siskoni tallilla mutta asioiden muuttuessa hepat muuttavat. Asiat vähän vaikeutuvat sen takia että kaikki maksut hyökkää mun niskaan kun nyt olen niitä puoliksi maksanut siskoni kanssa. Hyvä asia tässä on että saan itse päättää kaiken hevosista, missä asuvat, mitä syövät, ketkä tulevat liikuttamaan, eikä ole miettimistä onko se siskolle ok.

Myöhemmin ne pitäisi muuttaa omaan pihaan kun saadaan pihassa kaikki valmiiksi ja ok hevosille. Tämä helpottaa itseäni paljon, niin ajallisesti kuin rahallisestikin kunhan aluksi kaikki alku maksut saa maksettua. Varsinkin kaksikon muuttaessa hetkeksi yksityistallille että saadaan omassa pihassa kaikki valmiiksi. Ainoa miinus meille muuttaessa on että meillä ei ole eikä tule olemaan kenttää eli liikuttelut tulevat olemaan tarha alueella/maastossa.

Eihän muutto sinänsä ole millään tavalla ihmeellistä tai mitenkään pahaa, mutta kun odottaa hevosten pystyvän asua siellä kodissa mihin ne hankittiin loppu elämäänsä, vain pari viikkoa sitten kerrotaan muutosta, se on aika iso muutos aika pian.
Varsinkin se että mun ratsastajat suurin osa joutuu lopettamaan, niin välimatkan takia tai muiden asioiden takia. Olisi kivaa pitää kaikki samanlaisena kuin mitä ne oli kuin silloin kun vasta aloitettiin mutta toivottavasti uudet tuulet puhaltavat vain parempia asioita eteen, toivottavasti.

Kun elämä tuo eteen sitruunoita, siitä tehdään mehua, paljon paljon mehua...

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Muutoksen tuulia

Heti perään vähän mysteerisempää päivitystä...  En vielä voi kaikkea kertoa mutta kerron miten pystyn, haluan vain jonnekkin julkaista asiasta eteenpäin, haluan asiaa pois päästä sanoiksi. En tosiaan kaikkea voi vielä kertoa sen takia että edes omat vanhempani ei vielä asiasta tiedä, vain kourallinen ihmisistä. Lupaan tänne kyllä heti päivittää tarkemmin kun asiat muuttuvat varmoiksi ja eteenpäin.
Hjörkka ei liity tällä kertaa asiaan ollenkaan

Sinänsä asiat ovat muuttumassa hankalemmaksi/helpommaksi, riippuen siitä mitä vanhempani tulevat asiasta sanomaan ja miten saan asiat edistymään. Yksi asia on varmaa, hevosista yksi meidän 3 porukasta lähtee, Jassu nimittäin. Jassu lähtee takaisin omistajalleen ja siitä ei sitten tiedä mihin se päättyy, teurastamolle, uuteen ylläpitokotiin vaiko pitääkö mia sen nyt lähellään?

Toinen asia on että Jenistä tulee kokonaan minun omani, ei oteta kumminkaan siskoni nimeä pois tiedoista mutta Jeni on jatkossa pelkästään minun. Olen nyt ostanut kokonaisen hevosen 200 eurolla, mutta Jeni on paljon arvokkaampi hevonen kumminkin itselleni.

viimeinen asia mistä pystyn hiukan paljastella on että hevoset tulevat kesäksi muuttamaan jonnekkin, laitumelle varmaankin kesää viettämään, mutta kaksikkoa kumminkin tulen liikuttelemaan ja Hjörkkaakaan en unohda vaan sitäkin liikuttelen tasaisesti. Mutta tässä nyt tämän hetken tiedot mitä voin paljastella, lisää tulee aikanaan kun on sen tilanne ja aika.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Valmennuksia ja innostuksen nousua

Mistä taas aloittaisi? Aikaa on kulunut, hevoset ovat liikkuneet säännöllisesti ja ovat olleet terveitä. Ne pääsivät vähän aikaa sitten jo asustelemaan ulos vihdoin! Laitoimme laidun puolen kasvamaan ja kolmikko on päässyt viimein kentälle pitkästä aikaa asustelemaan, myös vähän sen takia että ne karkottaisivat sielä oleskemalla maa-ampparit jotka viime vuonna riivasivat meitä vaikka eivät koskaan meitä pistäneetkään.
En edes muista olinko kertonut missään meidän vuoden ekoista kisoista?

Jeni on muuttunut aika kivaksi nyt mun kanssa, ollut tosi helppo ratsastaa ja käsitellä jota ei alkuun ollut ja jotenkin aina hiukan jännittynyt. Kumminkin nykyään tarhassa tulee jo luokse ja on valmis hommiin ja rakastaa kun menen rapsuttelemaan, jos ei lasketa niitä hetkiä kun on ruokahetki menossa, silloin draama kuningatarta ei ylimääräistä häiritä! Kuolaimettomat oli ehdottomasti meidän paras vaihtoehto koska Jeni on rauhoittunut myös kovasti kuolaimettomuudesta.

Lumikki ei halua luopua talvikarvastaan kuten Hjörkkakaan ja nyt kuumilla säillä se on liikkuessa selvästi paljon väsyneempi ja vaisumpi kun paksumman karvan alla on melko kuuma kovassa auringon paisteessa. Kumminkin Lumikin kiinni anto ongelma on helpottanut, se välillä yrittää vielä kävellä pois mun luota mutta kun vihaisesti kerran sanon Lumikin nimen se tulee luokse jonka jälkeen se saa paljon rapsutuksia. Muille se silti yhä hiukan harrastaa tätä pois luota menoa mutta sekin on helpottanut. Muuten poni on ollut poni, eka psylliumkuuri pidetty, kavioita huollettu, rokotukset yhtä rokotusta vaille kunnossa.

Hjörkan kanssa ei ole mitään ihmeitä, Hj on kumminkin myös vähän rauhoittunut ratsastaessa lämmön takia eikä talvi karvastaan halua luopua millään. Ollaan hiukan enemmän taas maastoiltu, itselle kun sattui viime vuonna tulemaan hiukan jännitystä maastoiluun jälleen amppareiden saadessa mut paniikkiin ja aika vahvaankin paniikkiin, tästä video mun tube kanavalla jopa. Haluaisin yhä mennä vähän kovempaa koko aika maastossa sen takia jolloin ei haittaa että Hj vähän puree kuolaimeen ja lähtee kovempaa tai ravailee kun pitäisi kävellä. Se kun tuntuu mulle paremmalle vaihtoehdolle kuin rauhassa hitaasti meneminen. Kentällä meno ollaan saatu aika kivan rauhalliseksi ja ravi varsinkin lähtee alusta asti jo hitaasti ja vaikka välillä se kiihyttää niin nopeasti saan kiinni ja takaisin hitaaseen. Super tamma!
Hjörkka on itse hakenut nyt tosi paljon kyseiseen muotoon mutta takajalat ainakin toimii!

Selina ja Aadakin pääsi vihdoin valmennukseen ja kesän valmennukset voidaan vihdoin aloittaa! Myös kisaamisen takia on hyvä ottaa valkkoja. vaikka Aada ei Lumikilla kisaakkaan ja oikeastaan Aada lopettaa Lumikin vuokraamisen kesän alkaessa. Tämä vain sen takia että Aada alkaa olemaan niin iso Lumikille että isompi poni/hevonen olisi parempi jotta Aada pystyy kehittymään. Valmennus meni oikein hyvin, Jeni oli todella energinen mutta ravi pyöri super kivasti. Laukassa vaan kuljetti Selinaa, hups, mutta myös super kivoja pätkiä tuli ja Selinakin sai varmasti paljon uutta mieleensä siitä kuten Aadakin.
Jeni pari päivää valmennuksen jälkeen kuvassa, hypättiin tuollakerralla siis jonka takia martsa ja kuolaimet päässä

Itsekkin olen vihdoin innostunut taas ratsastuksesta. Ihan joka päivä mua ei selkään saa yhäkään mutta jo yli puolet päivistä viikossa jaksan ja haluan kivuta selkään puuhaamaan jotain. Hjörkalla kiinnostaisi hypätä ihan hirveästi, Jenillä ei niinkään itse vaikka pari kertaa innostuinkin tässä sillä vähän puomeja tai pikkuisia esteitä menemään. Mutta eiköhän kesää kohti olla jo taas extra innokkaita jälleen ratsastuksesta, varsinkin kun saisin itseänikin valmennuksiin. Mut eiköhän tässä taas hetkeksi kuulumisia?

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Heti perään Lumikki omanani 1 vuoden 21.4

Heti perään juhlin Lumikin kanssa sitä että ostin ponin omaksi vuosi sitten! Poni on ollut nyt vuoden itselläni tai se muutti meille tasan vuosi sitten ja oikeastaan maksoin sitä osissa siitä eteenpäin. Mutta se on ollut vuoden oikeastaan omanani ja tämän pikkupirun kanssa en vaihtaisi päivääkään!
Tämä huppu pää ufo tulee tänäkin vuonna olemaan ufona!

Ennen en olisi koskaan uskonut tykästyväni tähän poniin niin paljon että haluisin sen omaksi mutta toisin kävi ja iloisempi päätökseeni en voisi olla. Lumikki ei ole ehkä se helpoin poni, enhän itse pysty edes sillä ratsastamaan. Se ei kumminkaan minua haittaa ja tulen aina nauttimaan ponin kanssa touhuamisesta maastakäsin ja ehkä joskus kärryjen päältä! Jos tämä vuori kiipeilijä vuori sen sallii...


Vuokraajia on tullut ja mennyt ja osan kanssa jatketaan yhä vaikka harvemmin. Selina kuuluu yhä Lumikin ihanaan hoitaja "kuntaan" vaikka hoitaakin todella harvoin, ehkä kesällä vähän reipastuu kun aikaakin saadaan kaikki ehkä enemmän! Sekä toivon mukaan Aino ja uusin jäsenemme Viivi pystyisi vielä jatkamaan tämän vuoden kokonaan ja ehkä ensi vuotta ennen kuin joutuisin uusia pieniä ratsastajia etsimään.





Vuosi on tuntunut oikeasti todella lyhyeltä ja nopealta tämän tamman kanssa. Klinikka reissua on ehtinyt tähän vuoden sisään ja paljon psylliumin syöttöä hiekka ongelman takia. Lisäksi tuli tarkat ohjeet kaikkiin hiekka aikoihin kun hiekka on näkyvillä tai syötävillä niin ja jos hiekka ei tule olemaan ongelma, meidän kesäihottuma tulee olemaan. Ongelmia on yksi ja tuhat tämän ponin kanssa mutta en sitä vaihtaisi mistään hinnasta. Lumikki on juuri täydellinen poni minulle, sitkeä, vähän ärsyttävä, jääräpäinen kuin muuli ja ei tunnu ottavan opikseen mistään. Mutta osaa se yllättää ja kisaamisesta selvästi tykkää, vain kerran ollaan lähdetty ilman ruusuketatta kisoista!


Näitä liikkeitä ei onneksi olla vielä mulla ollessa nähty


Okei ehkä se on kumminkin oppivaisin, rauhallisin, kaiken kestävä ja omalaatuisin poni joka on juuri täydellinen omalla tavallaan. Kyllä siitä niin paljon hyviä puolia loppujen lopuksi löytää että huonot jäävät juuri ja juuri kakkos sijalle näissä jutuissa. Lumikki on oppinut paljon vuoden aikana ja vain kasvanut isommaksi siinä ajassa. Tästä jatketaan ja katsotaan mitä taas vuodessa päästään kokemaan!

tiistai 17. huhtikuuta 2018

17.4 Jenin vuosipäivä

Siitäkin on kulunut jo vuosi kun tuo hevonen vaihtoi omistajaa, meille! Muistan vieläkin kun kävimme siskoni kanssa ajamassa Ypäjälle, löysimme tallin sisältä ensimmäisenä ison, hiukan ärhäkän vanhan suokki ruunan joka selvästi vahti samankokoista ystäväänsä joka söi rauhassa omassa karsinassaan hienää. Kun pääsimme karsinalle, sieltä nousi tumman hevosen pää, melkein mustan näköinen (IHANA!!). Hiukan varovasti tuli toinen tutkimaan kolmea kummallista ihmistä, varmaan ajatteli suoraan sanottuna mitä hittoa, siltä sen naama ainakin näytti! Tietämättömänä se siinä oli kuin että "okei, voin mä rapsutuksia tässä jaksaa hetken mutta sitten palaan heti heinille!" Kyselimme vähän tietoja kun seurasimme tamman tapoja karsinassa. Todella kaunis, tumma, kookas ja raskasrakenteinen amerikkalainen lämppäri, jolla yksi hassun hauska sukka toisessa takasessa.

Otimme sen sitten käytävälle harjattavaksi, suokki herra olisi ainakin halunnut osallistua myös selvästi harjaukseen! Hoitaessa vähän jännittynyt mutta ei ihmeemmin välittänyt kuin vasta vähän kavioiden kanssa ja satulan laitossa varsinkin. Takajalka kävi jo tuolloin huitasemassa läheltä omaa jalkaani, mitäs mä muuta paitsi ärjäsin ja jatkoin normisti, Nuttu (niinkuin sitä silloin kutsuttiin) jätti temput siihen ja luimisteli vain kun kiristin vyötä. Mullahan oli tuolloin vielä oikean käden pikkurilli vielä parantumassa eli kipeällä sormella ja farkuilla sekä laina kypärällä mentiin. Lisäksi Nutun omistaja roikkui tässä kiinni kun hyppäsin kyytiin niin että toinen oli jo menossa. Selkään päästyä ajattelin että no ainakin on totuttu jo kyseiseen, ei mitään. Tietä edes takaisin, vähän hankalaa lähteä pois päin tallilta, meni kumminkin, kiireessä takaisin, ei mitään, korjataan toisella kierroksella. Johan parani, kokeillaan ravia! Vauhdikasta, extra jännittynyttä ja tikittävää, ei mitään korjattavissa. Kerran vielä kokeiluna, johan parani, laukattiinkin vahingossa kun toinen ei tiennyt mitä tarjoisi kun istuin satulaan, laukka oli niin tasainen. (IHANA!!) Loppu käynnit, johan alkoi rentoutumaan. Hyppäsin sitten pois kyydistä, olin ihan ihastunut toisen ratsastettavuuteen ja luonteeseen. Hoidettiin Nuttu sitten pois ja jäätiin miettimään.


Puolessa välissä matkaa tehtiin loppuun päätös, ostetaan, eikun omistajille heti soitto, me otetaan se! Viikon päästä haettiin tamma kotiin, Ruuna herra olikin ehtinyt jo vaihtaa kotia ja Nuttu tamma odotteli meitä. Paperit, tavarat (joita Jenin/Nutun mukana tulikin muistaakseni 2-3 ikea kassillista!), heppa kyytiin. Jenille oli tehty aivan mahottoman söpö letti päähän sille hyvästiksi. Kotona Jeni pääsi vain suoraan talliin tutkimaan ensin sen omaa karsinaa. Siitä sitten tarhaan joka oli viellä tyhjä koska muitahan hevosia ei ollut viellä silloin tallilla. Toisella oli selvästi hauskaa juosta kuivassa tarhassa jossa paljon syötävää.

Jeni sen lempi puuhassaan, lisäksi sen pilkut näkyy tässä hyvin!

Jeni ei ole ehkä se helpoin, kaunein, taitavin ja osaavin hevonen, mutta se on mun hevonen. Luonne joka ei luovuta, tulinen mutta niin lempeä. Ei anna mitään ilmaiseksi, kaikesta saa tehdä töitä että se antaa edes yhden asian halutusti. Silloin vielä niin raaka ja lihakseton ja osaamattoman oloinen, siitä syntyi vuoden mittaan yksi osaavimmista hevosista jonka tiedän. Tämä tamma rakastaa hypätä, se tykkää tehdä koulu jutut juuri eikä melkein, maastossa se tykkää mielummin päästellä mutta on niin herkkä ettei lähde käsistä ja odottaa omaa vuoroaan. Tämä tamma jolla ei koskaan uskottu kisakentille edes uskaltautua nähtäytyvän, on yksi huomion viejistä omalla yrityksellään. Tämä korjaa ratsastajan kuin ratsastajan virheet mutta myös ilmoittaa niistä selvästi.
Tästä lähdettiin ravissa

ja tästä lähdettiin hyppäämisen kanssa

En kadu ainakaan suurinta osaa päivistä kun tämän tamman hankin, vaikka hommia tulee aina riittämään. Pari kertaa olen miettinyt miksi hankimme juuri Jenin, mutta silti en vaihtaisi sitä muihin hevosiin. Toki Jeni ei saata aina antaa tarhassa kiinni jos päättää että haluaa jäädä tarhaan syömään mielummin. Toki se saattaa yrittää potkaista päin välillä. Toki se saattaa hyppiä ja pukitella välillä ratsastaessa. Toki se ei ole maailman helpoin. Mutta se on Jeni ja Jeni on mun ja tulee aina olemaan! Vuosi on jo pärjätty tämän tamman kanssa, sitten katsotaan miten toinen vuosi lähtee pyörimään.

tiistai 20. maaliskuuta 2018

kipeenä kerkiää, jos pää toimii ja voimia olisi

Lontoon reissu on takana päin ja yhdeksi tuliaiseksi sain sitten nielutulehduksen. Ääntä ei ole lähtenyt, puhumaan olen pystynyt juuri ja juuri kuiskaten mutta välillä en edes kuiskaamaan. Antibiootti kuuri tuli viikoksi, lääke ei ole edes mikään kevyt antibiootti vaan yksi kamalimmista ja vahvemmista mitä on... Olisin ollut valmis menee tallille jo niin kovasti touhuamaan hevosten kanssa mutta jopa pienet kävelyt talon sisällä on tuntuneet pahoilta ja välillä pelkkä istuminenkin on pyöryttänyt päässä. Tätä kirjoittaessa olen ollut jo viikon kipeänä ja olo alkaa pikku hiljaa lääkkeiden avulla helpottamaan vaikka kävellessä ja seistessä alkaa yhä pyörryttämään. No kyllä tämä tästä mutta alkaa kyllä voimattomuus ja sisällä oleskelu ärsyttämään pikku hiljaa.
Lumikki tasan viikko ennen reissua pääsi vähän hyppäämään

Kävin perjantaina (16.3) pakosti tallilla vaikka olin kipeänä yhä, Jenillä ja Lumikilla oli raspaus (myös Jassulla siis) ja kun sisko ei pystynyt olemaan paikalla tai kukaan muu joka olisi osannut sitten asioita niin pakko se oli lähteä itse. Paras idea koskaan mutta saatiin hampaat hoidettua. Aloitettiin Lumikin kanssa, vuoden sisään ei ollut ehtinyt tulla kuin pieniä piikkejä jotka ei vielä ehtineet mitenkään pahemmin vaikuttamaan, Lumikki saikin paljon kehuja hyvistä hampaista! Jassu oli tässä välissä ja tällä olikin vähän sydän vikaa niin tässä meni hetki miettiä kaikkea. Sitten vihdoin Jeni... No laitettiin normi annos ensin rauhoitetta, ei rauhoittunut riittävästi ja yritti yhä vetää jossain kohtiin, vähän lisää siis. No tästä alkoi sitten nykiminen ja säpsyily joka oli sen verran isoa että se oli jopa vaarallista yrittää hoitaa hampaita siinä hommassa. Vietiin hetkeksi karsinaan, siinä odoteltiin hetki ja katsottiin jatkaako nykimistä, helpotti joten päätettiin että jatketaan loppuun karsinassa. Enään ei ollut ongelmaa ja pystyttiin hoitamaan loppuun. jotkut sudenhampaan jämät löytyi mutta koska ei oltu varmoja onko ne ehtineet luutua kiinni ei tehty niille mitään. Ei ole onneksi häirinnyt mitenkään selvästi meidän elämää niin ei nyt tehdäkkään mitään ellei ne ala selvästi häiritsemään Jenin elämää, ainakin tiedetään mistä saattaa johtua toisen huono käytös.
Jeni ja Iida loppu kesästä/alku syksystä? Jenin eka metri ratsastajan kanssa

Ajateltiin myös että oltaisiin rokotettu samalla, kaikilla mennyt vanhaksi (paitsi Jassua ei tiedetä) alku vuodesta mutta ell:llä ei ollut kylmä laukkua jossa rokotteet siis, ollut mukana kun ei ollut tarkoitus aluksi rokottaa mutta sovittiin että tulee lähiaikoina rokottamaan koko porukan.
Meidän piti aloittaa myös kisakausi 24.3 Mänralla pienissä harjoituskisoissa, mutta itselle tauti iski joka estää itsellä, hevosilla oli just raspaus eli kevyempää niilläkin (lisäksi joudutaan nyt mennä vain yhdellä ratsulla kisoihin ettei Jassu jää missään vaiheessa yksin tallille). Lisäksi tähän kaikkeen hauskaan, Jenille yritetään nyt löytää kuolaimettomia koska se menee niillä tuplasti rauhallisemmin, Lumikille taaspa pitäisi löytää kuolain jossa litteämpi keskiosa, 10,5cm koossa, ihan heti tehty eikö vaan? No eiköhän tämä tästä kun saan pään toimimaan. Lisäksi kevät lähestyy eli omat pikku kisat mitkä järjestetään omalla pikku porukalla (lisäksi ehkä vähän ulkopuolisia) lähestyy ja olen alkanut laittamaan asioita pikku hiljaa järjestykseen sinne. Ei hommat lopu ihan heti kun terveeksi joskus tulis että jaksaa tehdä asioitakin.

Oliko tälläinen pieni kuulumis postaus tylsä vai jopa ihan mukava lukea?