tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 22


When it's time, it's just is. You or anyone, can't do nothing. Only watch when something, that you love, is dying.
It's something, you can't stop. You just watch, when it dies before you.

Tässä luukussa siis kerron mahdollisimman lyhyesti Leksun ja mun tarinan.
Leksun ja mun tarina oli lyhyt mutta minulle tärkeä. Tiedän nykyään kaikki virheet mitä tein. Kaikki ne mitä olisin voinut silloin tehdä hyvin tai paremmin jopa toisin. Totta puhuen, syytän aina itseäni sen muutosta, sen kuolemasta. Olisin voinut kieltää kavereitani sillä ratsastamasta, olisin voinut tehdä vain pitkiä ja lyhyitä käynti reissuja. Olisin tehnyt kaiken toisin.

Leksun löysin siis sillä että ajattelin haluavani vuokriksen. Mietin onko missään lähettyvillä talleja ja ensimmäisiksi mieleen tuli Saila ja tietenkin talli mistä löysin Leksun. En kysynyt suoraan Leksun omistajalta aluksi tätä vuokrausta vaan se meni niin että tallin omistajalle laitoin viestiä. Tämä kysyi Leksun omistajalta ja päädyimme sitten siihen että nähtäisiin tallilla, jossa kokeilisin Leksua. 

Ekalla kerralla vain katsoimme sen tavarat läpi, miten sen tossut laitetaan kaviohin ja lähdettiin pellolle. Leksu oli heti siltä ekalta kerralta asti lempeän tuntuinen joka tuntui ottavan jokaisen askeleen varovasti. Silloin Leksu oli viellä niin läski että sillä pystyi vain kävellä. Siitä lähti sitten sen kuntouttaminen. Mutta huomasin myös että pieni pilke sillä oli silmässä. Se tuli huomattua kerran maastossa kun se sitten minut sieltä alas heitti!

Pari kuukautta liikuttelin sitä miten pystyin. Aluksi kävelimme paljon, sitten lisäsimme ravin mukaan. Pian siihen lisääntyi töltti ja possupassi. Siitä sitten laukka. Laukkaa harrastimme todella vähän ja harvoin.

Sitten tuli se viikko kun olin koulussa ja sunnuntaina sain viestiä iltatallissa että Leksu muuttaisi. Siinä vaiheessa raskaan viikon jälkeen murruin täysin! Kun sitten sieltä päästiin, jäin ulos, viestittelin sitten vähän kaikille ja soitin kavereille. Lopulta mun paras kaveri vain käski soittaa äidille ja kertoa asia tälle. No soitin sitten kotiin ja kerroin asian läpi. Menin sen soiton jälkeen asuntolaan ja suoraan nukkumaan. Seuraava päivä mulla oli vapaata, oleskelin vain huoneessani laitellen viestejä. Samana päivänä sitten Leksun omistajan kanssa viestiteltiin, kaikki selvisi minulle silloin että se muuttaisi tallille joka oli lähempänä omistajaansa. Siellä olisi myös lähettyvillä hevossairaala jos jotain sattuisi.
Mulla oli kuukausi aikaa liikutella Leksua miten halusin. Viimeisiksi liikutuksiksi päätyi maasto ja vikellys. 

Sitten tuli se päivä kun se muutti. Lastattiin Leksu traileriin johon se käveli suoraan mitään ihmettelemättä. Sitten lähdettiin ajamaan Leksun uuteen kotiin. Koko matkan vain toivoin että se menisi hyvin ja Leksulla olisi hyvä olla uudessa paikassa. Siellä sitten Leksu otettiin ulos trailerista ja vietiin karsinaan. Leksu näytti siltä kuin olisi aina asunut siellä. Vietiin ennen lähtöä viellä Leksu ulos jonne se jäi sitten kun me lähdettiin. Silloin en tiennyt että se jäisi viimeiseksi kerraksi, vaikka silloin sen jo hyvästelin mutta odotin vain kesän tuloa, Leksun näkemistä, jota koskaan ei tullut.

Kun sitten sain kuulla Leksun kuolemasta, se ei ottanut minuun niin kovasti kuin sen muutto. En tiedä miksi, mutta minulle se muutto oli aina se surullisin asia. En vielläkään ole tajunnut että vaikka menisin kyseiselle tallille en sieltä enään Leksua löytäisi. 
Tarinamme oli tosiaan lyhyt ja outo mutta sekin aika sai minut niin iloiseksi. Nykyään Hjörkka korvaa melkein kaiken, vaikka se on samannäköinen kuin Leksu, Hjörkka on kuin Leksun vastakohta. 
Lyhyemmäksi tätä tarinaa en koskaan osaa kirjoittaa. Ehkä se on hyväkin niin, silloin voi muistella niitä hyviä ja huonoja hetkiä.
Miten niin samaa näköä?
Oletteko te menettäneet koskaan teille tärkeää hevosta? 

11 kommenttia:

  1. 3.9 lähti mulle tosi tärkee hevonen vanhalle omistajalle koska ei kestäny enää tunti käyttöä. Mut oon jotenki onnellinen et säin sen kaa viel olla samana päivänä kun se lähti. Ja sain lähtee sen kans viemää sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä mukavaa kun pääsee mukaan viemään rakasta hevosta. Itse en varmaan olisi kestänyt jos en olisi saanut mennä mukana! :D Onneksi se on viellä kumminkin jossain voimassa hyvin, ehdotan mennä käymään edes moikkaamassa sitä mahdollisimman pian taas :)

      Poista
  2. 3.9 lähti mulle tosi tärkee hevonen vanhalle omistajalle koska ei kestäny enää tunti käyttöä. Mut oon jotenki onnellinen et säin sen kaa viel olla samana päivänä kun se lähti. Ja sain lähtee sen kans viemää sinne.

    VastaaPoista
  3. Älä syytä itteesi siitä, että Leksu muutti ja kuoli:/ Ei sulla ollu siihen osaa eikä arpaa, ainakaan tämän tekstin perusteella. Ite oon menettäny kaksi mulle tosi tärkeetä hevosta, ja toivottavasti en menetä enää mun nykyistä lempparia. Se sattuu, kun menettää jotain itselleen todella tärkeetä, sen tiiän. Sit ku en enää ees tiiä, onko ne kaksi mulle tärkeetä hevosta kunnossa, tai elossa, mutta silti toivon, aina, että niillä on kaikki hyvin! Sillä toisella hevosella, jolla ratsastin viimeisen kerran ennen kuin se muutti, oli katastrofaalinen. Sehän tässä harmittaa eniten, kun en edes ehtinyt hyvästellä kumpaakaan hevosta.
    Enää on sunkaan turha jossitella sitä, että oisit voinu tehä kaiken toisin. Leksulla on hyvä olla siellä hevosten taivaassa, se eli hyvän elämän. Älä ajattele sitä, mitä teit mahdollisesti väärin, vaan sitä, mitä annoit Leksulle, mitä teit hyvin, ja mitä se antoi sinulle! Menettäminen sattuu, mutta vaikka kyyneeleet loppuvat joskus, ei se, kenet olet menettänyt, katoa koskaan sydämestäsi! Jaksamisia<3!

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella ihanasta kommentista! :) Menettäminen on aina ihan millä tavalla tahansa raskasta ja surullista.

      Poista
  4. Ihana Leksu ja et sinä ole Karo tehnyt mitään väärin! Leksu eli varmasti todella hyvän elämän <3

    VastaaPoista
  5. Itse jouduin väliaikaisesti lopettamaan ratsastuksen... Samalla mulle yhden tärkeen hevosen, mutta onneksi tiedän että nään sen vielä joskus < 3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä että pystyt silti päästä näkemään sen viellä joskus, toivottavasti pian! :)

      Poista
  6. Menettäny 3 tärkeetä hevosta, ja pikkujulian 3:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on ollut raskasta! jaksamisia jatkookin sinulle! :)

      Poista