torstai 17. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 17

Kehittyminen Hjörkan kanssa sekä Lumikin.
Vuodessa on ehtinyt kovasti kehittyä. Lumikin kanssa on nyt tehty vuosi melkein ratsastusharjoituksia ja poni vain paranee. Helpoin poni ei ole mutta parhaansa se antaa.
Hjörkan kanssa ollaan panostettu laukkaharjoituksiin sekä tölttiäkin paranneltu mitä pystytty. Lisäksi ollaan harjoiteltu esteitä sekä vaativampia koulutehtäviä.

Lumikin kehittyminen:
Käynti, ennen Lumikki otti lyhyitä askelia jotka eivät todellakaan ollut matkaa voittavia. Ohjat piti olla koko ajan jarruttamassa ettei siirrytty raviin sekä vähän tukemassa ponia. Nyt sillä pystyy mennä käyntiä pitkin ohjin, askel on pidempi sekä en joudu olla sen vieressä enään käynnissä!

Ravi, samallaista kuin käynti, pieniä lyhyitä askelia sekä Lumikin kunto ei silloin jaksanut viellä pitkiä ravipätkiä. Ravin tahti ja vauhti oli silloin sitä millä poni tuntevansa itsensä tasapainoiseksi. Nykyään poni sitten ravailee pitkääkin askelta rauhallisemmassakin ravissa. Ravin vauhtia pystyy ratsastaja säätelemään helpommin sekä ponilla alkaa löytyä sitä rentouttakin ravissa.

Laukka, tuota tuota... Alkuhan oli hullua pyrähtelyä. Ponilla alettiin ottamaan enemmän laukkaa vasta kun sitä oltiin saatu ravissa hallintaan sen verran että pysähtyi herkemmin ja pohje toimi. Ekat kuukaudet kun laukattiin laukka nousi niin että poni veti pään alas, hyppäsi ilmaan ja jatkoi lyhyttä ja pomppivaa laukkaansa pää alhaalla. Laukka pätkät eivät todellakaan ollut pitkiä ja vauhdikkaita silloin. Nykyään sitten poni laukkaa mielummin pää ylhäällä vaikka tykkääkin kokeilla jos saisi sen ratsastajan tasapainon heilautettua pään laittamalla alemmas. Ponin laukka menee ylöspäin, mutta matkanvoittavuus on viellä aika lyhyttä. Se on laukassa paljon herkempi suusta koska jos vähänkään pidätät ei laukka pyöri. Pääkin pysyy helpimmin ylhäällä kun muistat antaa ohjaa sekä vain pyytää eteenpäin. Tähän mennessä laukkaa on saanut koko aika ratsastaa eteenpäin, eipä siellä selässä loikoilla!

Toki Lumikki on myös parantunut käytökseltään. Koska kun ponin kanssa aloitettiin, pelkkä haku tarhasta oli sellaista etten voinut antaa ponia kellekkään. Lumikki hyppipystyyn, peruutteli, pysähteli sekä kiskoi siinä koko matkan talliin. Tallissa poni ei seissyt paikallaan vaan sen oli pakko pyöriä. Hoitaessa näykki ja kaviot kuopi maata. Nykyään poni sitten ei hoitaessa kyllä tee mitään ylimääräistä, välillä se väsähtää odotteluun mutta muuten ei ole kyllä mitään. Taluttaessa voin antaa muidenkin sitä taluttaa, mutta silloin kun on ruohoa maassa ei kannata todellakaan viedä ponia lähellekkään sitä, vaan nätisti hiekkatietä pitkin. Koska siinä vaiheessa kun poni vetäsee ruoholle niin on ollut taluttajan oma syy, koska aina varoitan ruohon lähettyville menemistä ja jos minua ei kuunnella siinä asiassa niin on ollut oma syy. Lumikilla on nimittäin ihan hirveä tapa ruohon suhteen ja minullakin on ongelmia saada se pois ruohikolta välillä syömästä eikä se auta todellakaan kun se sitten talutetaan ruohikon yli ja se pääsee vetämään taluttajat perässään siihen. Hyvä puoli kumminkin on että kun Lumikkia taluttaa hiekkatietä pitkin, se ei siitä vedä ruohikolle kuten suurin osa poneista.
Kesällä kävi näin yleensäkin taluttajilla. Sitten sitä yritetään saada pois siitä kaikin voimin, tavallisesti minä siinä vaiheessa olin auttamassa sen pois ruohikolta. Ei se pahaa tarkoita, toinen haluaa vain herkkuaan.

Hjörkan kehittyminen:
Käynti, sitähän askellajia ei edes aluksi meiltä löytynyt! Mentiin käynnin ja jonkin muun askellajin sekoitusta ja koko ajan olin pidättämässä ettei tamma syöksy raviin. Nykyään kävellään päivästä vähän riippuen laiskasti tai ihan perus reippaasti. Käyntikin siis löytyy nykyään meiltä.

Ravi, mentiin sitä joskus pää pilvissä ja niin että vauhtia oli toisillekkin jakaa. Pidätteet löytyivät juuri ja juuri ja ravin tahtia ei saanut säädeltyä yhtään, heti kun osuit pohkeella kylkeen lähti vain Hjörkka kovempaa. Nykyään sitten ravia säätelen oman halun mukaan. Haluanko mennä hitaasti melkein käynnin tahtia vai haluanko päästellä kunnon lisättyä ravia joka on melkein yhtä reipasta kuin laukantahti toisilla hevosilla. Rentous löytyy meiltä nykyään helpommin kuin ennen. Kokoaminen on viellä meillä hiukan työn alla mutta eiköhän me pian siihenkin pystytä kunnolla!

Töltti, voivoi, onkohan siinä parannettu vai huononnettu. Pää menee yhäkin ylhäällä töltin tahdissa, mutta vähän alempana kuin ennen. Askeleen pituus ja jalan nousu korkeammalle on parantunut entisestä. Mutta puhtaan töltin pyörittäminen on vain vaikeentunut ja me mennääkin tölttiä kovaa ja rikkoen. Voisi ottaa ensi vuodeksi haasteeksi parantaa Hjörkan töltti parhaimpiinsa, siinä vaiheessa varmaan pukit lentää!

Laukka, sitä jossain vaiheessa en ratsastanut ollenkaan tällä tammalla koska tuntui että siinä vaiheessa kun me laukataan siitä tulee vain tuhoa. Laukka oli vauhdikasta ja jarrut eivät meinanneet löytyä. Pää korkealla juostiin sitä mitä jaloista päästiin. Nyt sitten monen kerran pukki ongelmien sekä nostojen jälkeen laukka on parantunut paljon, pystyn asettaa Hjörkkaa laukassa ja laukka jaksaa pyöriä hitaammallakin temmolla. Kumminkin kun ei niin vahvoja kouluratsastajia olla meidän lempijuttu laukassa on ottaa suorilla lisättyä laukkaa, satulalla tai ilman! Laitan pohkeet kiinni ja annan mennä. Parempaa asiaa ei olekkaan ilman satulaa kuin päästellä laukassa täyttä kentällä ja ottaa kiinni kulmassa ettei kaaduta. Hjörkan laukka on nimittäin parasta silloin kun sen päästää menemään!
On niitä lihaksiakin kasvanut Hjörkalle vähän enemmän!
Myös ilman kuolaimia päästelty, jotain mistä molemmat tykkää, vaikka ratsastajalle tulee vähän hätä jarruissa!
Esteet, ne jotka vasta minä sille opetin kun halusin vähän loikkiakkin. Aluksihan ei todellakaan jalat nousseet ilmaan samaa tahtia, vaan yli mentiin jalkoja nostellen. Takajalat eivät löytäneet sellaista oikeanlaista ponnistusta ja useinkin takajalat kolisivat puomeihin. Nyt sitten vuoden verran harjoiteltuna puomeja ja esteitä, me loikimme jopa niiden yli. Hjörkka jopa tykkää kovasti kun se pääsee hyppäämään, vaikka emme hyppääkkään suurta, se riittää meille molemmille. Itse en ole enään niin kova esteratsastaja ja Hjörkka ei nyt koskaan ole ollutkaan.

Ehkä mä nyt joulun kunniaksi voisin kertoa että vaikka näyttää tavallisesti postauksissa että me vain otetaan askellajit läpi ja mennään eika rennosti kaula pitkänäkin, me tehdään lyhyitä harjoituspätkiä kouluasioita. Yksi asia josta olenkin kertonut on etuosakäännökset sekä takaosakäännökset. Näissä ei juurikaan ongelmaa enään ole vaan me vedetään niitä aika helpostikkin. Lisäksi me harjoitellaan laukanvaihtoja, viellä tosin puomeilla mutta tähän mennessä nekin ovat onnistuneet aika hyvin. Lisäksi ihan perus pohkeen väistöä kaikissa askellajeissa paitsi töltissä.
Myös ihan perus asioita harjoitellaan, esim. Omaa asentoani

Mitäs te teette hevostenne kanssa? Miten ne ovat kehittyneet?

4 kommenttia: