keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kentällä, vihdoin!

En päässyt viikonloppuna jatilaan mutta kävin sitten Hjörkalla ratsastelemassa. Ehkä tosin hyvä etten paljoa käyttänyt tallilla aikaa koska olin jo viikonloppuna ihan kipeän tuntuinen ja nyt on vielläkin. Pitäisi vain jaksaa terveenä nyt pysyä kun on tallivuorokin koulussa jonka takia tämä teksti tulee hiukan myöhässä. Postaus kerrankin kuvapainotteinen.
Aluksi oli ajatuksena vain maastakäsitellä ja hetken mennä selästä käyntiä mutta päädyinkin siihen että aluksi juoksutin irtona liika energiat pois jonka jälkeen kun se kuvaaja vihdoin saapui niin hyppäsin kyytiin. Kata oli kuvaamassa joten kuviakin tuli.
Kuvaaja ilmestyi: "en mä oo täällä mitään tehnyt, muuten vaan hyppinyt ja pomppinut"
Voi laadut...
Rakenne kuvaa, on vähän pyöreyttä kesään verrattuna kun on karvaa niin hirveästi

Koska kenttä ei viellä ollut kokonaan sulanut kaikkialta tai sitten oli vesilammikkoja päädyttiin pyörimään keskellä kenttää jossa oli jo hyvin sulanut suurin osa pois. Mulla ei ollut mitään tehtävää mielessä, olin laittanut puomin yhteen kohtaan jota mentiin aina välillä yli. Muuten vain mietin omaa istuntaani vaikka se ei ollut helppoa hjörkan ravissa kun se yritti kiihdytellä aina välillä. Ps. Älkää välittäkö tyylistäni, tuli vähän kiire lähteä tallille ja oli kylmä!
Ratsastaja niin totisen näkösenä
Pysähdys, molemmat niin kouluratsastajan näköisiä
Tätä mieltä Hjörkka pysähdyksestä ja koulu hevosena olemisesta
Käveltiin paljon ja ravailtiin vähän. Tehtiin pysähdyksiä parit ja muuten vain pyörittiin. En ajatellut yhtään ratsastaa Hjörkkaa kaulaa pyöreänä vaan ajattelin antaa sen kerrankin heitellä päätään ja pitää pään ylhäällä jos siltä olisi tuntunut mutta tamma päätti olla kiltti ja kulkikin pää alempana melkein koko ajan sekä erittäin rentona. Hieno tamma, ei voi muuta sanoa!

Hjörkka alkamassa heittämään päätään
Ja ylhäällä, tuo taisi olla ainoa kerta kun sen teki tuolla kertaa

"mitäs tuolla on?"

Lopuksi oikeastaan siellä selässä vain sekoilin, kokeilin makoilla siellä mutta sain vain luimistelua vastaukseksi, tein itselleni pientä jumppaa ja heiluttelin jalkoja kaulalle ja pepulle, ei se tamma kumma kyllä niistä välittänyt. Kävelin hetken ja hyppäsin alas ja kokeiltiin mennä ottamaan posetus kuvia viellä tielle ja kävelemään maastakäsin sinne loppu käynnit.

Ainoa onnistunut :D
"hymyiletkö kameraan Hjörkka?"
"Joo, joo kylhän mä, voidaako nyt lopettaa niin pääsen kiusaa sitä siiria takas tarhaan?"

Hyvä että mentiin sinne päin kävelemään koska huomattiin että aita olikin mennyt rikki ja veinkin pikaisesti Hjörkan takaisin tarhaan ja hain korjausvälineitä jotta saatiin sitten aita korjattua. No aidan korjauksen jälkeen lähinkin heti kotiin kunhan olin ensin käynyt antamassa vähän herkkuja Hjörkalle.
Mitenköhän ne oli onnistunut rikkomaan aidan? pelkkä ylälanka oli poikki ja kukaan ei lähettyvillä koko aikana

2 kommenttia:

  1. On se kyllä niin kouluratsun näkönen noissa muutamassa kuvassa!
    Mitenköhän ne oli sen aidankin onnistunut rikkomaan...?
    Kyllä näitä sun postauksia tykkää lukea, kun kirjotat niin taitavasti ja mielenkiintosesti, et ei rajaa!
    Ja, pikkulinnut lauloivat, että olet ollut/ menet Horse Fair- messuille. Voisitkohan tehdä siitä postauksen, vai mitä luulet?
    Olisi kiva kuulla, mitä siellä tänä vuonna on tapahtunut:)
    Oli kyllä taas kerran mahtava postaus, kukapa ei olisi tykännyt tästä postauksesta?
    Milloin tulee postaus elämäni hevoset 3?
    Sitäkin odotan innolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö näytäkkin, ihan hupsu se kyllä osaa olla :) Ja sitä aitaa ei tule koskaan tietämään miten se oli mennyt rikki. Kiinnostaisi kyllä tietää!
      Ja juuh olen menossa sunnuntaina Horse fairiin, varmaan koko päiväksi ja voisin jotain kokeilla sieltä kuvata, kameran olin muutenkin ajatellut vetää mukaan.
      Elämäni hevoset osa 3, yritän kirjoittaa tällä viikolla toivottavasti ehtisin mutta tallivuoro vie kyllä niin paljon voimia ettei koneelle aina jaksa tulla.
      Mutta kiitos kivasta kommentista :)

      Poista