sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

blogitallin viikonhaaste, epäonnistumiset

Tämä jälleen kuulosti hauskalle idealle kirjoittaa. Epäonnistumisia tulee aina ja jotenkin minun kohdallani kukaan ei ole koskaan saanut kuvaa siitä, miten mä osaan? Jotain pikku pukkeja on saatu kuvattua tai sitten niin että itse olen kuvannut kun sattuu ja tapahtuu. Kirjoitan nyt kumminkin jotain mitä minulle on sattunut ja tapahtunut parin kuvan ja videoiden kera.

Lentämisiä olen tämän harrastuksen parissa harrastanut alusta asti. Pienempänä tulin usein ponien kaulan tai kyljen päältä alas ja muistan parhaiten Sailalta kun menin aina välillä yhdellä Roosa nimisellä ponilla ja aina se pysähtyi äkkiä syömään jotain kentän vieressä olevia ruohoja ja ilmeisemmin olin niin kovasti aina ohjassa kiinni tai etunojassa koska sieltä tuli liuttua kaulan päältä aidalle tai kentälle monet kerrat, ehkä 10 kertaa? Myös olen nappulalta tippunut samasta syystä sekä kerran muistan tulleeni niskoilleni kun poni säikähti kovaa kolahdusta ja lähti laukkaamaan ja samalla kääntymään niin minä siellä sitten en hirveästi laukanneena päätin lähteä valumaan kyljelle josta tipahdin sitten siitä laukasta maahan, hetken sattui mutta takaisin selkään menin ja tunnin jatkoin loppuun. Tietenkin olen harrastanut myös kiitolaukasta kentän aidalle tippumista ainakin 5 kertaa ellei enemmänkin sekä kerran päättänyt saada käden täräytettyä ja aivotärähdyksen aidalle tiputtua, enkä vielläkään tiedä miten olin mennyt istuma asentoon sen tippumisen jälkeen! 
Onpas artsi, tämän ponin jalkojen ja mahan allakin olen käynyt, kuvassa Nappula
Sitten minulla tulikin joku pitkä pätkä etten enään tippunut yhtään. Seuraavan kerran tipuin Romilta jatilassa kun meillä oli leikkitunti ja mentiin kovaa vauhtia leikissä "talli palaa" ja mentiin sitten täyttä laukkaa että ehdin vain raviin hidastaa ennen turvaa ja minä siellä aloin jo nauramaan kun tiesin että tulen tippumaan ja mentiikin ponin kanssa erisuuntiin, minä vasemmalle ja Romi oikealle ja suoraan päin aitaa, miten niin ne aidat tykkää minusta? Kuvaajakin oli tuolla tunnilla ja päätin tippua suoraan tämän ja open viereen, harmiksi en saanut kuvaa... Tunnilla päättii kumminkin kaikki tippua vaikka minä sen sitten aloitin.
Tätä tammaa osaa olla ikävä aina jossain asioissa
Pukkeja on tullut harrastettua enemmän, joskus Roopelta sain video materiaalia kun olin viisaana ehtinyt ennen laukan nostoa sanoa kuvaajalle että kohta sitten mennään jollai tapaa eteenpäin ja lähettiinkin pukkilaukkaa pitkiä sivuja menemään, jarrut löytyi aina maneesin seinistä onneksi. Eikä alas tultu sillä tunnilla jota yhä ihmettelen vaikka tuntui siltä että alas tullaan minä hetkenä tahansa. Suoraan voin sanoa että sen jälkeen hermot oli mennyt koska silloin vielä pelkäsin pukkeja, en tosin niistä yhäkään tykkää mutta kyllä nekin nykyään menee.
Leksulta tulin parit kerrat alas, eikä kertaakaan saatu materiaalia kun minä tulen alas... Ekalla kerralla vikellettiin ekaa kertaa sillä ja tulin naistenistunnasta alas ja toisella sitten olin lähtenyt rauhalliselle maastolle ilman satulaa ja päätinkin sitten vähän ravata (?) ja leksu päättää tehdä äkki käännöksen ja minä sieltä sitten liu-uin alas lumi-muta-sohjoon, leksun ilme sen jälkeen oli kyllä mahtava! 
LINKKI VIDEOON (katan tippuminen)

Sitten on näitä lähempänä sattuneita juttuja, kasialta tippuminen, koulun hepalta tippuminen sekä Tulppaani. Tulppaanin tapaus oli mulle kyllä hauskin omasta mielestä, tulipa ekaa kertaa tiputtua esteiden takia alas hevosen selästä. Siitäkin kerrasta sain ekan tippumis kuvani ja muistan kun nousin ylös näen vaan ihmisten säikähtäneet ilmeet ja open sekä katan juoksenvan luo kysellen olinko kunnossa sekä hiukan tulppaanin takapäätä kun se lähti karkuun. Muuten muistan pelkkää mustaa selästä luisumisen ja istuulleni pääsyn välillä. Asia mistä olin iloinen oli etten ollut tullut oikean lantion päälle vaan vasemman, mutta silti kävely teki tuskaa melkein viikon ajan.

Hjörkalta en vielä alas ole tullut mutta kaulaa olen parit kerrat käynyt halaamassa, muuten vain pukki materiaalia on tältä tammalta hankittu. Sekä kuvina kun menin yksi kerta vähän leikkimään selässä ja toinen lähtee reippaampaa ravia eteenpäin sekä hienolta suoralta kohti kuvaajaa ja minä vain ilmansatulaa siellä nauroin kun toinen menee niin reippaasti kohti kuvaaja minä kaulalla kunnes sekin tajusi pysähtyä. Laitan tuohon alas myös jonkun epäonnistumis video tyylisen Hjörkan kanssa johon lisäsin Dalanan yhden kiellon (oma virhe kun en ollut hereillä).
En ihan hetkeen ravissa tätä tule tekemään :D
Kuvaaja onneksi vaihtoi paikkaa mutta minä siellä jo halailen
Tälläinen tällä kertaa, tippumiset ovat oikeastaan olleet omia syitä enkä jaksa syyttää että se oli hevosen tai ponin vika. Itselläni vaan sattuu olemaan ilmeisemmin huono tasapaino, onneksi sitä pystyy harjoitella! Tippumisia on jo monta enkä ole enään laskuissa mukana, kun tuli silloin pienempänä tultua alas paljon enemmän. Mitäs tykkäsitte? Oliko liian pitkä? Tai tylsä kun ei paljoa kuvia ole tullut näistä hienoista lennoistani? Muistakaa laittaa myös niitä erikoispostaus ehdotuksia!!

Ohjeet tämän tekemiseen löydätte TÄÄLTÄ

4 kommenttia:

  1. Kiva postaus, ja ei liian pitkä!
    Joku sellanen " vanhoja ratsastuskuvia/ muita kuvia"- postaus olisi aika kiva- ei oikein muuta tule mieleen, paitsi tietenkin kysymyspostaus, ja erikoiskuvapostaus.
    Kirjotat tosi kivalla tyylillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ehdotuksista ja muutenkin kivasta kommentista :)

      Poista
  2. Kiva postaus!
    Kivoja epäonnistumisia(hyvällä tavalla:-))

    VastaaPoista