maanantai 9. maaliskuuta 2015

"Vuosipäivä"

Apua! Siitä on jo vuosi kun aloitin vuokraamaan tätä ihanaa tammaa. Hjörkka on ollut kyllä niin nätisti lähi aikoina ja oikeastaan tämä koko yhteinen vuotemme on ollut mitä mukavin ja opettavaisin.
"Muistan yhä kuin eilisen" kun ekaa kertaa hyppäsin tamman kyytiin ja mietin mitä tästä tulee. Hyppäsin kirjaimellisesti vauhdista kyytiin ja joko me steppasimme tai juoksimme lujaa eteenpäin. Minulla ei ollut yhtään selvillä miten tamma toimisi tai edes kulkisi, odottelin oikeastaan kaikkea mahdollista. Siinä se kokeilu meni pikkusta jarruteltaessa ja toivoessa sen edes kävelevän pätkiä. Muistan myös sen että pääsimme silloin kävelemään loppukäynnit lähi metsässä pienen lenkin jossa odotti puolessa välissä valokuvaajakin jonka silloin säikäytimme kun yhtäkkiä ilmestyimme pusikosta. Sekä tietenkin ne ihanat sanat mitä toivoin sen tunnin jälkeen kuulevanikin: Saisin alkaa vuokraamaan tätä vauhdikasta tammaa.

En koskaan kuvitellut kun aloin tätä tammaa ratsastamaan että olisin sillä päässyt joskus menemään ilman satulaa, käymään niillä ihanilla vauhdikkailla maastoilla (jossa aina välillä vähän lähettiin käsistä ja päästeltiin luvalla vähän kovempaa kilsankin matkoja), hyppäämään tai edes menemään niin hitaasti että kyydissä on jopa mukava istua. Odotin aina että tulen lentämään tällä tunnilla alas, heti kun se ottaa sen yhden vauhdikkaamman askeleen ennen kuin ehdin arvata sen tekevän sen. Odotin paljon riehumisia ja muuta temppuiluja.
Tähän mennessä ainoat temppuilut mitä tamma on harrastanut on pukittelu, onneksi nekään eivät ole suuria. Sekä ylämäkeen vauhdilla lähdöt sekä jos on erittäin tarkka on niin myös säikkymiset kuuluu listaan.

Mutta tämä pikkuinen tamma on tuonut myös paljon kaikkea hyvää esiin itsestään! Pystyn mennä parin viikon vapaiden jälkeen ilman satulaa ilman pelkäämättä tämän lähtevän riehumaan kuin hullu. Sovitusti voin mennä maastoilemaan tai halutessani myös peltoilemaan. Kentällä saan tehdä Hjörkan kanssa ihan mitä vain haluan, onhan noita esteitäkin jo siellä hypitty, ilman käsiä ratsastettu, sekoiltu siellä selässä, maattu ja halailtu sekä pyöritty. Tehty vaikka mitä ja tamma on näyttänyt parhaat puolensa. Olemmehan käyneet myös kerran maastossa ilman satulaa vaikka vapaata oli ollut viikolla parit päivät (oli tällöin tottunut liikkumaan viikolla paljon). Tämä tamma on tuonut kyllä niin ihania puolia itsestään esiin minulle etten voisi edes sanoa haluavani luopua siitä, tietenkin olen koko ajan valmis tämän tamman menettämään mutta en vain tahtoisi sen viellä pitkään minun luotani katoavan.

On meillä ollut niitä huonojakin kertoja kun tuntuu ettei mikään toimi. Liikutaan jälleen niin reippaasti että meinataan pudota, pidätteet eivät mene läpi ja muuten vain yrittää tamma kaikkensa riehua omalla tavallaan. Välillä myös tuntuu kun on ollut vähän pidempi tauko ratsastuksesta että jos sinne selkään kipuan, tulenko alas ja muistaako se minut sekä joudutaankohan kaikki aloittaa alusta.

MUTTA! tämä tamma on tuonut minulle sen ilon silloin kun olen ollut onneton ja surullinen. Kun on tuntunut ettei mikään toimi, etten voisi keneenkään luottaa. Tämä ihana rakastettava tamma Hjörkka on se minun nykyinen valoni joka tuo minulle sen hymyn aina huulille. Olen oppinut että kaikki mitä hjörkka temppuilee ratsastajan kanssa ei pidä ottaa tosissaan, välillä sekin haluaa vähän leikkiä ja rentoutua ratsastajanki kanssa. 

Olen oikeastaan jopa miettinyt että mitä teen sitten kun minulla on sitä omaa rahaa ja suunnitelmat valmiina tulevaisuudelle. Hjörkan kanssa en tule lopettamaan ellei ole ihan pakko! Mutta, minulla on yhä se lause mielessäni jota pelkään aina; "Jos Hjörkalle oikea ostaja löytyy, se myydään". Tämä on myös minulle samalla pieni houkutus! Jos joskus hankin hevosen se olisi ja tulisi olemaan Hjörkka. Tosin tämä ei ole koskaan varmaa miten loppujen lopuksi tuossakin käy. Aika näyttää eikö totta?

Hjörkka tuo kyllä esiin hyvin sen hyvät ja huonot puolet. Näin vuoden sitä ratsastettua olen varma että jotain kehitystä molemmilla on tullut. Täysiä juoksevasta hevosesta hitaasti menevään heppaan, pomppivasta ratsastajasta selässä pysyjään. Molemmilla meillä on tullut huomattavaa kehitystä (ainakin toivon niin) ja mehän vain jatkamme tätä kehitystä, ei tämä viellä tähän pysähdy! Tarinammehan on vasta alkanut.

Toivon mukaan minulla tulee olemaan toinen ihana ja opettavainen (molemmin puolin) oleva vuosi Hjörkan kanssa. Sekä toivon kaikkien lukijoiden jaksavan seurata tätä meidän tarinaamme viellä eteenpäin. Saakoon tämä postaus jäädä tähän sekä viimeisimpään kuvaan meistä kahdesta joka on tänään otettu.

7 kommenttia:

  1. Tuosta Hjörkästä tulee niin mieleen meidän vanhempi issikka :) Tosi pirteä ja aina vauhti päällä. Kivoja kuvia ja kivasti kirjoitat tekstiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hauska kuulla että Hjörkka ei ole ainoa pirteä menijä :)

      Poista
  2. Niin iiihaaannaa postaus!
    Kaikkea hyvää Hjörkan kanssa!
    Sä kirjotat tosi kivalla tyylillä!

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus!
    Ja onnea hjörkan kanssa!
    Meet hyvin hjörkan kaa:-)
    Hjörkka on niin söpö!!!

    VastaaPoista
  4. Hyvä postaus!
    Ja onnea hjörkan kanssa!
    Meet hyvin hjörkan kaa:-)
    Hjörkka on niin söpö!!!

    VastaaPoista