perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kehitykseni ratsastajana

Taas näin tämän ihanan koulun takia näitä erikoispostauksia. Toivottavasti nämä kelpaavat nyt kun ei kuulumisia oikein ole pystynyt kirjoittamaan. On tuolla kirjoitettavana viellä yksi kuulumispostaus mutta mulla päätti laittaa videonmuokkaus ohjelma sitten itsensä pois yhteistyöstä ja nyt vaan yrittelen saada sitä toimimaan. Mutta aloitetaan nyt taas tämän postauksen aihe.

Olen ratsastanut jo ainakin 9-10 vuotta mutta enhän minä enään muista milloin aloitin ratsastuksen. Ja välillä on tullut niitä pienempiä taukoja. Kun ratsastin ekoja vuosia Sailalla minusta ei ole kuvia joten en siitä lähte selittämään kun en oikein omaa ratsastustani muista paitsi että se oli ihan varmasti samanlaista kuin monella muulla myös ollut. Eli olen mennyt pitkin ohjin ja kun hevonen lähtenyt lujempaa kädet nousseet ilmaan sekä muita ihania ongelmia.
Jatilasta on vihdoin kuvia kun ratsastan joten pystyn helpommin nyt kirjoittamaan jopa omasta ratsastuksesta. Istuntani.... Voi hyi yök! Ryhtiä ei viellä ollut kun yritin vain siellä kyydissä pysyä jotenkin, varsinkin ravissa. Kädet joko liian pitkät lyhyillä ohjilla tai sitten ohjat pitkinä ja kädet ihan jossain missä lienee.
Kuten kuvista huomaa en ollut mikään ammattilainen heti alussa, eihän kukaan ole. Ehkä ainoan plussan itselleni antaisin varpaista, ne pysyivät yleensä suorassa eteenpäin mutta on niitäkin kertoja kun ne eivät pysyneet suorana. Eipä ne nytkään meinaa aina pysyä suorana... Silloin vuosina hmm ja hmmm-mm en tosiaan osannut ratsastaa, pidin vain vauhdista ja toki halusin aina oppia uutta. Silloin myös rakastin esteitä ja no... Istantani on ollut omasta mielestä aina ihan hirveä niillä vaikka olenkin pitänyt niistä. Jotenkin on tuntunut siltä etten ole koskaan oikeanlaiseen asentoon saanut opetusta esteillä missään vaiheessa vaan olen vain yrittänyt pysyä hypyissä mukana ja kokeillut saada sitä kehoa niillä riittävästi ylös satulasta.
Hyi apua! c: ?
 Tosiaan esteillä on ollut aina minulla ongelmia vaikka sitä olen yrittänyt aina vain mennä enemmän ja enemmän. Eikä no nykyään edes ne hyppytaukoni ole tehneet hyvää. Koulussa ollaan nyt hypätty vähemmän jolloin en sitten muutenkaan ole innostunut hyppäämään. Kävinhän ne yhdet estekisat sitä ennen olin hypännyt kerran pari ja sitten kisoihin? En edes muista enään... Mutta asentoni oli ihan kuollut silloin! Hyi apua miten suostuin mennä sinne? No kumminkin, niiden kisojen jälkeen olen hypännyt vain 2 kertaa, hjörkalla ja koulussa ja voin sanoa että asentoni varmaan oli ihan jäätävä.
Näin viime kesänä
Tosin enpä voi edes nykyään nilkkojeni takia hypätä juurikaan niin paljon kuin haluisin. Liian lyhyet jalustimet alkavat jo keventäessä sattumaan nilkkoihin ja kun pitäisi mennä kevyttä istuntaa siinä on oma helpotuksensa jos saan jalan pidettyä suorana. Esteillä en huomaa sitä kipua edes koska ajattelen vain sitä rataa ja tehtävää. Joten minusta ainakaan ei tule mitään estekisaajaa koskaan mutta onneksi on muita lajeja jos nyt viellä joskus innostun kovemmin kisaamaan.
Kesällä ratsastukseni määrää vaihtelee ja kun sain joskus ne parit päivät Freyriä ratsastaa, tuntui että ratsastukseni oli huomattavasti parantunut tätä ratsastaessa. Tietenkin silläkin oli ne omat pienet hankaluudet mutta samalla se oli yllättävän helppo jolloin pystyin itsekkin siellä selässä miettimään asentoani ja sitten aloin vain paranemaan ratsastajana koko ajan enemmän.
Sitten alkoikin se Leksun ratsastaminen. Leksuhan oli todella rauhallinen herra joten pystyin omaa istuntaani jo silloin miettimään mutta koska en viellä ollut niinkään siihen koulu puoleen viellä innostunut niin vahvasti, niin tavallisesti yritin sen perus asennon pitämään ja vain miettimään mitä kannattaa tehdä tämän kanssa. Koulun takia sitten oma asentonihan alkoi paranemaan pikku hiljaa ja en nyt enään niin kauhealta aina siellä selässä näyttänyt.
Sitten koulussa jatkui samaan tapaan mutta Leksun lähdettyä mulla olikin vähän enemmän taukoa ratsastuksesta. Jolloin vain koulussa tuli ratsastettua enemmän ja parit kerrat Jatilassa. Sitten Hjörkka tuli kuvioihin. Kuva on toiselta ratsastus kerrastani. Mulla oli alkanut ratsastaessa lähteä jalka tuolla tavalla ilkeästi liikaa eteen ja se oli mahavyön kohdalla. Vielläkin se on mutta muistan jopa ratsastaessa yrittää pitää sen siellä oikeassa paikkaa. Kyynärpäät ovat minulle olleet aina ongelma ja tästäkin kuvasta huomaa että ainakin tämän puolen kyynärpää on hiukan liikaa ulkona kyljestäni. Ja katse, nykyään tykkään tuijotella tuonne hevosten niskoihin...
Tuostakin huomaa paljon eroja vaikka toisessa menen satulalla ja toisessa ilman. Ennen käteni meni miten sattui nykyään ne ovat jopa löytäneet jotenkin paikkansa sekä jalkakin on alkanut pysyä paremmin paikoillaan. Hjörkkakin asettuu jo paremmin sekä on rennompi, omasta mielestäni jos hevosen laittaa kuolaimella asettumaan ei se ole yhtä mukavaa kuin se että se itse kulkee niin. Hjörkkahan ei tosiaan paina kädelle ollenkaan vain silloin kun se päättää maastossa että nyt lähdetään ja minä yritän jarruttaa. Mutta esimerkiksi Kasia on tuntunut etupainoiselta vaikka ei yhtä vahvasti kuin koulussa Kingi suokilla. Kingin kanssa on jopa parit kerrat mennyt hermot kun se painaa kädelle ja menee lujaa, tunnin puolessa välissä mulla yleensä onkin sormet ihan jumissa sekä kipeät tämän kanssa.
Koulussa me käydään jokaisen tunnin jälkeen loppu käyntien aikana mikä tunnilla toimi ja mistä olin iloinen sekä sitten missä olisi parannettavaa. Mielestäni tämä on kiva juttu koska jos en itse ole huomannut kaikkea virheitä ja näin opettaja pystyy kertomaan ja neuvomaan. Mutta myös niitä plussia kuulee joka tuo kivan tunteen että sillä tunnilla sentään jotain oli mennyt tekemään hyvin. Olen nyt aika monen tunnin jälkeen kuullut että mun käsi on todella pehmeä sinne hevosen suuhun ja itse sitä esimerkiksi en ole osannut huomata.
Viellä on toki opeteltavaa esim. Jalkojen kanssa ne kun sattuu askellajin muuttuessa vaihtamaan paikkaansa sekä käsissäkin ja olkapäissä. Katsekkin olisi kiva korjata kun aina välillä niskaan satun tuijottelemaan. Ja varmaankin tätäkin listaa pystyisin viellä jatkamaan mutta eiköhän tämä käy nyt tähän. Nytkin tuli jo paljon kirjoitusta ja pitkä postaus.

10 kommenttia: