perjantai 20. helmikuuta 2015

erikoispostaus Elämäni hevoset osa 1

Tylsyys blogissa koska ei kirjoitettavaa ja tylsyys muutenkin kirjoittajalla joten miksen sitten kirjoita jotain tälläistä erilaista taas!
Tällä kertaa siis elämäni hevoset, kaikkien pitäisi tietää miten tämä tehdään, mutta jos nyt ei tiedä niin ohjeethan ovat helpot. Kirjoitetaan itselle tärkeistä hevosista, joko jo pois lähteneitä tai yhäkin luonamme olevista. Useimmat laittaa kuvia lisäksi mutta ne eivät ole pakollisia tietenkään, tekstissä sitten voi kertoa jotain tästä hevosesta. Sekä niitä voi laittaa niin monta kuin vain sinulla on! Näin helppoa ja näin mukavaa. Sopii kaikille ja on varmasti kiva kirjoittaa!
Minä sitten teen nämä osissa koska minulla on tärkeitä monta enkä halua kaikkia laittaa yhteen samaan postaukseen joten nauttikaa ekasta osasta.

Leynir frà Minni-Ólafsvöllum "leksu"

Mistäköhän alottaisin tämän herran kanssa? Leksu oli minulle mitä tärkein hevonen joka sydämmeni on valloittanut. Leksu oli jo pappa kun aloin sitä vuokraamaan, enkä sitä edes kauaa vuokrannut, n. 4-6 kk, aloitimme syyskuussa ja lopetimme tammikuussa. Leksun kanssa teimme aina sitä tätä, mitä mieleen silloin sattui tulemaan, mutta tietenkin miettien joka kerta onhan se hyvä tehdä sen kanssa, jotta ei oltaisi tehty liian raskasta tai liian kevyttäkään. Leksu opetti minulle paljon ja minä opetin sitä, olimme siispä tasoissa. Pienen ajan päästä minulla oli täysi luotto tähän herraan ja uskaltauduin sen kanssa vaikka mihin. Asiat mitä tällä herralla olen tehnyt ekoja kertoja itselleni oli monta, maastoilin ekan pitkän ja kiipeilevän maaston, hyppäsin itsenäisesti, ensimmäinen hevonen jonka selkään uskaltauduin mennä ilman kypärää, ensimmäinen hevonen jonka selässä nousin seisomaan ja paljon muuta. Tätä pappa herraa ei vain voinut olla rakastamatta, pelkästään sen kanssa yhdessä olo oli jotain joka sai iloiseksi.

Hjördis frà Gliti "Hjörkka"

Mitäs tästä tammasta kertoisi? Aloitetaan vaikka siitä että selässä ei tämän kanssa tule koskaan tylsää! Aina se keksii jotain ratsastajan päänvaivaksi. Milloinkohan on meillä ollut tunti että olisin vain voinut olla siellä selässä ja nauttia menosta? Ei varmaan koskaan. Tältä tammalta vauhtia löytyy ja aina välillä miettii pysyyköhän siellä selässä kun mennään niin kovaa vauhtia. Tai sitten yksi juttu mitä ainakin alku kerroilla tamma harrasti oli polvilleen kaatumista "liian pienistä" käännöksistä. (10 metrin volttikin saattoi olla liian pieni tammalle...) Tätä tammaa olen vienyt melkein vain omin voimin eteenpäin, onhan niissä valmennuksissa käyty parit kerrat ja yksi tuntikin, mutta siellä ollaan tehty jotain mitä ollaan jo osattu tai sitten viellä liian hankalaa tälle tammalle. Muistan kun ekoilla kerroilla tämä tamma taisi olla tasoltaan juuri ja juuri HeC tai jopa alle, nykyään se varmaan olisi jo HeB tasolla, mutta kun tuo koulu ei ole meidän juttu niin vaikea sanoa! Hjörkkaa olenkin vuokrannut melkein vuoden! ensi kuussa tulee vuosi täyteen ja mikä parasta, minulla alkaa hiihtoloma samana päivänä kun meidän "vuosipäivä" on!

Freyr frá Aventuro "Freyr"
kesä 2013? 
Tämäkin poju on päässyt lähelle sydäntäni olemalla se oma itsensä! Aluksi oli vauhdikas ratsastaa mutta kun askellajeihin tottui niin ei se kyydissä pysyminen ollut mahdottomuus. Freyr on ollut ihana alusta asti, se osaa antaa kaikkensa jos pyytää sekä osaa mennä myös vähemmän ratsastaneillakin tietääkseni. Freyr ei ole koskaan ollut kummallinen askellajihevonen, vaikka se töltti sieltä löytyykin välillä, kumminkin askellaji jonka minut on voittanut tällä on ehdottomasti laukka! Hiukan pomppuisa, silti vauhdikas ja eteenpäin pyrkivä mutta pystyy jarruttamaan käynnin vauhtiin asti, miten sellaista laukkaa ei voi rakastaa? On tällä pojalla tultu hypättyäkin, ekat maastarini myös vaikka niitä pienimpiä vain mentiin. Rakastan freyrin hyppy tyyliä, ainakin silloin kun sillä hypättiin useammin. Tuntui aina että ei se kieltäsi ja mentäisiin este paljon suurempana kuin se oikeasti oli. Freyr onkin vienyt sydämmeni sen luonteellaan ja askellajeillaan!

Koivurinteen Hafrar "Nalle"

Tämä tamma ei kyllä koskaan ole antanut mitään ilmaiseksi! Siksi se varmaan on ollut vaan se paras aina. Tältä tammalta tulin alas kymmeniä kertoja, voi voi niitä aikoja... Nallella en nytkään tiedä mikä siinä niin kiinnostaa ja ihastuttaa, että se on issikka mihin olen niin rakastanut vai sen luone vai mikä! Mutta kumminkin tätä ihanempaa tammaa en olisi osannut silloin kuvitellakkaan. En nallella ole piiiiitkään aikaan mennyt niinkään kunnon tuntia, pitäisi kyllä, mutta minulle on riittänyt jos näen tätä tammaa edes joskus vain läheltä. Ja eihän Nalle meiltä kotoa kaukana asu, voin vaikka kävellä sinne jos ei muuten pääse, tai onhan se ihan pienen lenkin päässä. Pitäisiköhän minun kokeilla mennä ratsastamaan tätä tammaa hiihtolomallani? kuka mukaan silloin?


Tästä muuttuikin sitten vain islanninhevosiin painottuva versio, vaikken niin ollut suunnitellut, hupsis! Seuraavassa osassa löytyy sitten muita rotuja kuin issikoita. Tähänkin tuli vain ne tärkeimmät islanninhevoset minulle.

2 kommenttia: