Ei sen pitänyt osata passia!

Kevät on selvästi tullut hevosillekkin. Karvaa lähtee hirveitä kasoja, energiaa olisi vaikka kuinka paljon jakaa ja no, käyttäytyminen on taas sitä luokkaa että aloitetaanko alusta kaikki.
Kävin Hjörkalla ratsastelemassa keskiviikkona (13.4 ja torstaina 14.4 sekä lauantaina 16.4. Mutta kuvia on vain 13.4 päivältä).

Enhän mä ajatellut yhtään että Hjörkka olisi ihan hullu kevään takia, sinne selkään kiipesin ilman satulaa. Kyydissä pysyin, juuri ja juuri kun se pari kertaa hiukan yllättikin kuskin.
Aluksi se meni ihan kivasti, ajattelin vain että on energiaa vapailta joten annoin ravailla omaa tahtiaan. Otettiin paljon pysähdyksiä ja peruutuksia, jotta saatiin vauhtia sitten minulle sopivaksi. Hjörkka oikeastaan meni hyvin niin kauan kunnes alettiin tölttäämään.

Tölttiä, meidän normaaliin tapaan

Töltissä sitten mentiin sitä ehkä mulle tutumpaa vauhtia eli lisättyä tölttiä heti alusta. Tölttäiltiin pari kierrosta putkeen molempiin suuntiin, sen jälkeen pienet väli käynnit ja eikun vaan laukkaa tasaisella. Tasaisella se meni viellä ihan hyvin, mentiin lisäksi puomeja ja kentällä ollutta ristikkoa tultiin sitten pari kertaa. Se olikin eka kerta kun oikeastaan hyppäsin Hjörkalla ilman satulaa, hypyt olivat onneksi tasaisia ja tämä tamma ei juurikaan kieltele joten pelkoa siitä että tippuisin ei ollut.

Mutta se mitä esteen jälkeen tehtiin olikin se huvittavin osuus. Esteen jälkeen vaihdoin suunnan ja nostin heti laukan, mentiin kiltisti lyhyelle sivulle asti ja sitten se räjähti! Kirjaimellisesti räjähti, Hjörkka ei ole ryöstänyt kentällä koskaan, ei siis koskaan! Mutta nyt se vain lähti, jarrut löytyi vasta kun olin ohjannut päin aitaa, tästä en itse tykkää tuolla kentällä koska A: se voi hypätä siitä läpi tai B: mennään siihen kiinni ja tamma saa säkärin ja lähtee viellä kovempaa. Tuossa kentän aidassa siis kulkee sähkö joten siihen tippuminen ei ole vaihtoehto! Onneksi se sitten jarrutti kaikesta siitä harjan kiskonnasta ja pidättelystä siihen aidan viereen, sinne ojaan hyppy ei olisi ollut kiva asia. Otin viellä toiseen suuntaan taas laukkaa, tällä kertaa yllättäen niin että otin pidätteen ja pyysin pohkeella eteen reippaasti, tuota noin, tämän tamman piti olla 4-käyntinen, miksi siltä löytyi passi! Passia mentiin siis vain 3 askelta koska kulma tuli jo vastaan ja oli pakko ottaa pidäte ettei satu. Kyllä se vaan yllätti!

Viellä jotenkin käsissä, räjähdys alkamassa. Harmiksi ei tullut kuville

Tulin viellä kerran ristikon tosin pienellä pidättelyllä kun mentiin hiukan lujaa sitä kohti, mutta hienosti tamma menikin vaikka yllättikin kuskin siitä juuresta hyppäämällä kun eka oli hiukan kauempaa. Lopuksi vain ravailin ja lähdettiin maastoon loppu käynneille, jossa olikin vastassa pelottava koira ja ihminen, eihän Hjörkka koskaan ennen olekkaan ihmistä tai koiraa nähnytkään!
Tallille päästyä oli Hjörkka ehtinyt hiukan viilentyä ja kuivua, mutta silti, se oli täysin hikinen vaikka mentiin melko kevyesti. En viitsi viellä pestä sitä vaikka se olisi kuinka hikinen, koska yöt on viileitä ja välillä tuulee niin kylmästi, ilman loimea onneksi pärjää ja piehtarointi on se paras keino kuivatella.

Hiukan hikinen

Tämä Hjörkan hikoilu ei siis ole itselleni tai kaikille sen hyvin tunteville edes uutta, oli sitten talvi, kesä tai syksÿ, kevät. Niin aina se osaa itsensä hankkia yhtä hikiseksi!
Torstaina ei onneksi oltu yhtä hikisiä kun mentiin kevyemmin kun kavio oli alkanut halkeilla naulojen kohdalta yhdessä kaviossa ja tämä tamma ei kestä ilman kenkiä. Joten mentiin kevyemmin, perjantai olikin sitten vapaa ja lauantai oli meillä maasto päivä kun lupauduin mennä seuraksi sinne. Suurimmaksi osaksi vain käveltiin joten kaviot kesti hyvin. Maaston jälkeen oltiin taas täysin hiessä!
Tiedättekö te ketään joka hikoilee yhtä paljon?

Rakas se on, vaikka mitä tekeekään

Koulu päivitys! Jäljellä enään vain 2 päivää!! Onneksi kaveri tulee tänne rauhottelemaan mua vikoiks päiviks :)