Vihdoin irtohypytystä

Ja vähän vanhoja kuvia ilman satulaa ratsastuksesta viikko sitten. Pitkästä aikaa Hjörkasta postausta, tamma on joutunut hiukan Lumikin ja Jenin varjoon vaikka olenkin nyt liikutellut Hjörkkaa yhtä paljon kuin muitakin. Twisteriin mulla ei ole ollut todellakaan aikaa joka harmittaa mutta pakko jostain luopua ehtiäkseen edes näiden kolmikon luokse. Mutta nyt takaisin Hjörkkaan ja sen kuulumisiin. Ainiin, nyt tulee pari päivää putkeen näitä postauksia jotta saan vähän kiinni ettei tulisi kamalan pitkän tauon jälkeen tapahtumia kerrottua, saikohan tuosta selvää kun en osaa oikein kertoa sitä...

En nyt laittele päiviä sen lähemmin, kerron vähän vain mitä ollaan tehty ja miten mennyt. Ratsastuskuvat on viikonlopulta viikko sitten kun kuvissa oleva kypärä pääsi ekaa kertaan käyttöön. Hjörkka oli silloin melko huono, todella jäykkä eikä toiminut kuin aina pätkiä hyvin ja sitten oli taas huono. Sen jälkeen ollaankin menty pitkästä aikaa paljon satulalla, menty paljon koulua ja treenattu laukkaa. Yksi päivä otettiin pari hyppyä ristikolle vuoden ekoiksi pikku loikiksi, niissä ei ollut mitään ihmeitä ja Hjörkka ihan ok hypätessä.

Ihan pari päivää sitten kävelin selästä käsin ja annoin juosta vapaana sitten selkää auki. Sitten heti seuraavana päivänä irtohypytin Hjörkkaa josta tamma taisi jopa tykätä. Suurimmillaan este oli n.30-40cm ja pituutta esteellä noin 1m kun vetelin alapuomia vain pidemmälle ja pidemmälle pikku hiljaa. Hyvin se Hjörkka ymmärsi että siitä pitää hypätä eikä yrittää mahtua väliin, sekä loikistakin tuli ihan mahtavia, niitä olisi voinut vain katsoa koko ajan kun kapasiteettia näyttää löytyvän tuolle estepuolelle!

Tässä pisimmillään, pahoittelut laatua ja kuvakulma muuttaa pituutta :(

Hjörkka on ollut tosi jäykkä ratsastaa, mutta laiskuutta ei ole ollut hetkeen ilmassa kun ollaan muistettu pitää monipuolisena liikunta. Tölttäämisestä kentällä ollaan pidetty vähän taukoa koska se tekee aina ihmeitä meille. Maastossa käytiin yksi päivä jossa sitten enemmänkin tölttäiltiin tai no me töltättiin ja kaveri meni passia että siinä voi hiukan miettiä meidän töltin tahtia... Kun ei viititty niin paljon laukkailla ja itse olin vähän väsynyt keventämään kun en itse pysty olla kevyessä istunnassa ravissa Hjörkalla maastossa, siitä syntyy meille vain ongelmia ruumiita.

Pientä päästelyä eikä kääntämisessä ja kyydissä pysymisessä ollut tietenkään ongelmaa kun toinen halusi mennä vastalaukkaa... Noo välillä pidetään vaan hauskaa!

Mutta kyllä tämä tästä, Hjörkka on Hjörkka ja sitä ei voi siitä muuttaan millään. Yritän saada taas kuvaajaa joku kerta mukaan meidän menoon niin saan tänne päiviteltyä myös Hjörkasta joskus! Tällä kertaa ei mulla enään muuta, seuraavassa postauksessa komeileekin Jeni vihdoin.