Vihdoin, me hypätään taas!

Kyllä, me päästiin koko kesän pituisen tauon jälkeen hyppäämään! Fiilis oli aluksi hiukan jännittynyt, ajatuksissani vain että jos se ei tykkääkään enään hypätä tai jos se on ihan mahdoton niillä. Alkuverkkasin melko nopeasti mutta tunnustellen miltä tuntuu tasaisella ja puomeilla, mutta eroa ei tuntunut ja puomeissa ei ollut ongelmaa joten pianhan me tultiin jo ristikkoa.

Miks tää mun asento ei voi pysyä ravissa ja laukassakin??!!

Kevyttä istuntaa, en viittinyt laittaa lyhempiä jalustimia kun ei oikein tuolle penkille sovi joten istunta on mitä on...

Mehän ei oikeastaan hypätä suurempaa kuin ristikoita tai pieniä pystyjä ihan siitä syystä että Hjörkkan jalat kerää niin paljon nestettä hypätessä, tallilta ei oikeastaan löydy estetolppia josta saisi juuri haluamaansa korkeutta ja Hjörkka ei ole mikään esteratsu. Kumminkin esteitä mennään mielen virkistykseksi molemmille, Hjörkka tykkää niistä ja itse jopa tykkään Hjörkalla hypätä hiukan enemmän. Mutta pitihän meidän kokeilla sitten meidän uusia enkkoja kun esteet oli valmiiksi suurempia kuin tavallisesti mitä mennään, vaikkei siis paljoa!

Laskeuduttu meidän perus korkeudelta, vauhtia ei toki ole yhtään ylimääräistä

Jännitin vähän miten hiukan suurempi sujuu, mutta ei siinä ollut mitään

Hypyissä Hjörkka tuntui todella hyvältä, paikat oli oikeastaan melkein joka kerta oikeat, mitä nyt välillä ratsastajan virheistä lähdettiin kauempaa pari kertaa tai este tuli Hjörkan mielestä liian nopeasti vastaan edellisestä. Omia virheitä on ihan kamalasti ja varsinkin käsissä tuli välillä se kyynärkulma vähän liiankin vahvasti esiin, mutta hei, oon itestäni ylpeä! Mulla on ollut jälleen kerran laittoman pitkä estetauko takana, mutta ei ainakaan omasta mielestäni mun istunta nyt ihan niin kamala ole ihan koko aika.

Ja meille uutta ennätystä, suurin ristikko mitä tähän mennessä ollaan menty eikä kertaakaan pudotettu! Tultiin ekan kerran varmuudella ravissa niin vähän hassumman näkönen loikka

Tultiin ekan kerran jopa tuon kokoista pystyä, ekalla tiputettiin huonon lähestymisen takia, töltti tahtinen laukka ei ole paras askellaji esteille. Sen tajuaminen olisi ollut parempi vähän ennen estettä... Ja mun kädet sen takia!!!

Kun hyppyjä tuli riittävästi omasta mielestäni, hyppäsin vähemmän kuin muut kanssani hyppäämässä olevat, lopetettiin vähän pidempiin loppu verkkoihin jotta kaikki maitohapot ja nesteet sekä kaikki se muu mitä siellä hevosen sisällä liikkuu, ehti palautua rauhassa. Loppu verkoissa alkoi se meidän vauhti jo hidastua melkein laiskuus tasolle asti, mutta eihän siitä ole meillä huolta ettei Hjörkka muka jaksaisi niin pitihän sen sitten viimeisellä ravi pätkällä ottaa joku reippaampi pätkä sitä liidokastaan ravia. Onneksi sen pätkän jälkeen se vain rentoutui ja jatkoi hölköttely vauhtia kuin mitään reippaampaa pätkää muka ei olisi otettukkaan.

Toka kerta, ei pudotettukaan mutta loikasta tuli vähän suurempi

Hjörkalla meinas mennä jalat sekaisin kun edessä olikin jo toinen este

Oli vaan niin ihanaa päästä hyppäämään, se on välillä niin vapauttavan tuntuista kun pääsee edes vähän liitelemään siellä ilmassa, edes vähän osaavan ratsun kanssa. Suunniteltiin meidän talli porukalla vetää pitkästä aikaa estekisat ennen kuin maa jäätyy ja kenttä on liian kova hyppäämiseen. Katsotaan ehditäänkö! Oon nyt lisäksi ratsastellut illalla juuri auringon laskun aikaa ja se on kyllä kuvaamisen suhteen ihan parasta aikaa, ainakin näin omasta mielestäni. Ei mulla muuta tällä kertaa, haluaisin vain jatkaa hyppäämistä mutta pitäähän sitä taukoakin antaa.
Ootteko te päässyt hyppäämään nyt tässä lähi aikoina ja tykkäättekö te ratsastaa auringon laskun aikaan?

Etsikää kuu tästä kuvasta! oli pakko ottaa tää ennen tallilta lähtöä.