lauantai 20. helmikuuta 2016

Estekammoinen ilmoittautuu!

Hetken mietin kirjoittaisinko tämän mutta ajattelin silti kirjoittaa. Minulle on tosiaan tullut estekammo. En koe sitä pahana, monella muullakin on varmasti estekammo, itse tämän sain varmistettua koulussa estetunnilla. Hyppäsin pitkästä aikaa jollain muulla kuin Hjörkalla, ihanalla Taistolla joka meni niin hyvin mitä nyt omia virheitä siinä oli. En todellakaan ole hypännyt pitkään aikaan enkä yhtä isoa kuin nyt tunnilla.
Kuvitetaan tämä postaus vanhoilla kuvilla, kun ei tunnistakaan kuvia ole. Kuva on meidän kielto hypystä
Ehkä on parempi selittää lyhyesti meidän tunti että ymmärrätte paremmin. Meillä oli Perjantaina ratsastustunti ja menin Taistolla kolmatta kertaa, Taisto on kiltti hiukan vanhempi ruuna jo joka on todella kiltti ja helppo. Hypättiin 3 esteen sarjaa jossa oli väleissä apupuomit, eli koko ajan oli puomi-hyppy-puomi-hyppy-puomi-puomi-hyppy. Niiden meno oli viellä ok minulle kun ne olivat ristikko-40cm pysty-ristikko/puomi. Mutta kun esteet suureni: ristikko-60cm pysty-okseri, aloin jo siellä selässä jännittämään, varsinkin kun katsoin okserin väliä. Oman vuoron tullessa yritin olla sitä ajattelematta, alku meni hyvin, okseri väli joka oli 2 laukka askeleen väli meni sitten mönkään, en ratsastanut eteen vaan aloin niin pahasti jännittämään että omalla istunnalla jarrutin Taistoa enkä antanut tukea hyppäämiseen. Seurauksena Taisto pysähtyy helposti paikoilleen ihan esteen juureen, minä tietenkin olin sitten jo myötäämässä käsistä ja yläkropasta eteen joten siinä kaulaa halaten tulin hienosti ja niin hidastetusti kuin mahdollista alas sinne okserin sekaan, ekaa kertaa jaloilleni ja istumaan puomin päälle! Este ei mennyt rikki, Taistokaan ei päässyt karkuun kun pidin koko aika ohjista kiinni, eikä minuun sattunut. Hyppäsin takaisin selkään ja tulin heti uudestaan, olin kumminkin pyytänyt poistamaan okserin että tulin sitä vain ristikkona, joka oli minulle ehkä parempi vaihtoehto. En hypännyt enään okserina vikaa estettä vaan mielummin rauhoittelin itseni ja yrittämään edes jotenkin mukautumaan takaisin hyppyihin.
Ei ihan yhtä pahasti tällä kertaa tultu alas, sekä tämä on yhäkin minun ainoa tippumis kuva :D
Eli sellainen tunti, meni vähän pieleen pitkän hyppy tauon takia. Tämän tunnin takia en saanut estekammoa, tällä tunnilla oikeastaan sen tajusin. Tunti auttoi melko paljonkin saamaan estekammoa jo pois päin mutta silti jäi tunne etten saata uskaltaa ihan viellä ensi kerralla hypätä okseria, ainakaan yhtä isona.
Joskus sitä mentiin viellä ihan siedettävästi
On hauska miettiä miten joskus halusin vain hypätä koko ajan, suurempaa ja suurempaa, ilman pelkoa mistään. Mutta nyt tulee pelko ja jännitys vastaan, koko tunnin muistan vain ajatelleeni: "Olispa mulla nyt ratsuna Hjörkka". Olin niin jännittynyt että halusin vain tutun ja turvallisen hevosen selkään. Tiedän että tämäkin pelko menisi pois ihan vain hyppäämällä pienemmillä väliajoilla kuin puolen vuoden tauoilla. Ehkä sitten kun lumet sulaa alan hyppäämään enemmän vaikka Hjörkalla ja jos saisin niin yhdellä tallin paremmalla hyppääjällä.
Vähän se mun asento nykyään tuolta näyttää hypätessä,  ehkä jopa pahemmalta. Nimittäin jään pahasti jälkeen hypyissä sekä en saa itseäni pysymään jalustimilla, vaikka mun jalassa oli nilkkatuki, kiristävä sukka ja tukeva kenkä.
Pahoittelut sekavista selityksistä, kuinka moni muu on kokenut estekammosta? Tai onko teillä sellainen nytkin vai eikö teillä koskaan ole ollutkaan?

10 kommenttia:

  1. Mä oon joskus tosissani pelännyt jo pelkästään hevosen selkään nousua... Siitä syystä, kun ensimmäistä kertaa halusin kokeilla laukata pellolla, sitä ennen olin vain ratsastanut hitaasti ja hallitusti kentällä. En oikeastaan edes ollut laukannut paljon sitä ennen. Mutta tuolla kertaa heppa innostui ja lähti laukkaamaan lujaa- tai ainakin se tuntui lujalta. En saanut hevosta pysähtymään ja välillä pelkäsin että putoan. Onneksi se laukkasi vain sen yhden suoran, mutta sen jälkeen minulla oli laukkaamiseen taukoa varmaan neljä vuotta. Pelkäsin edes kokeilla ravia. Onneksi yksi päivä rohkaistun ja suostuin kokeilemaan laukkaa meidän luottotamman selässä liinassa. Esteitä (tai oikeastaan yhtä pientä ristikkoa) uskalsin kokeilla viime vuonna ja ei jäänyt mitään kammoa, sillä heppa meni kiltisti eikä pysähdellyt... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho siellä on ollut vähän vauhdikasta menoa :D Itsekkin jossain vaiheessa en pelon takia hevosen selkään suostunut mennä 3 vuoteen :D Mutta mitäs tässä nyt, opiskelen hevosia ja ratsastan viikottain :) Onneksi nuo pelot on voitettavissa!

      Poista
  2. Minullakin on estekammio! Kun hyppään ajattelen että pliis, miksen voi mennä tutulla ja turvallisella Charlylla. Ja sitten se tunne kun sanotaan ettei siitä varmaan ole enää estehevoseksi. :(

    Ps, pahoittelut hieman sekavasta kommentista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan ymmärrettävä kommentti oli :) Charlysta ei kylä ehkä estehevosta enään tule... Mutta toinen tosi varma hyppääjä olisi Dalana jos joskus jatilassa haluisit taas hypätä! Se on sellainen hevonen jolla voisi hypätä myös ilman satulaa :D Yritetään yhdessä voittaa tää estekammo, kyllä se joskus lähtee kun taas tottuu hyppäämisen makuun!

      Poista
  3. Muistan joskus Jatilasta 4v sitten (?) ku meil oli vähän isompi 3 esteen sarja/linja mikälie estetunnilla, Romilla menin sillon. Laitoin silmät kiinni hyppyihin ku pelotti niin paljon, kamala kun nyt ajattelee mitä on tehnyt, hyi.:D Ajatella jos olis kieltäny tms. Hyvä mä.
    Oli kyllä joskus pientä estekammoa, sai helposti pois kun pysyi tutuissa ja turvallisissa hevosissa ja sopivissa estekorkeuksissa hetken aikaa. Siitä sitten oli helppo jatkaa. Nyt otan hyppäämisen vaan mukavana vaihteluna ja nykyään ei edes tuu niin isoa hypättyä, että alkais jännittämään. :)
    Mut hei kiinnostava postaus, hyvin kirjotettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasa-paino kunnossa ainakin kun pysyit mukana silmät kiinni :D Onneks ei isompaa tarvitse mennä jos ei halua.
      Kiitos :)

      Poista
  4. Mulla on kevättalvella/ takatalvella ratsastus jäänyt kaivelemaan peloissaan mielen sopukoita, sillä KUN lumet tulee alas maneesin katolta, se kuulostaa siltä, kuin formula- autot ajaisivat katolla.
    Ja tähän vielä päälle kammottava, ujeltava myrskytuuli ja lumimyrsky, niin sitten hepat lähtee käsistä ja ratsastajat lentää...
    Onneksi näin ei kuitenkaan kovin usein ole, mutta silti putoaminen pelottaa..,

    Hyvin kirjoitettu postaus! ;)


    Pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putoaminen kyllä pelottaa aina, sitä ei siitä pois saa niin helposti. Onneksi lumien tippuminen on vain tietyn aikaa eikä koko vuoden tipu sieltä katolta :D
      Kiitos :)

      Poista
  5. Mullakin on tullut estekammo, mut en koe sitä niin pahana, ettenkö uskaltais hypätä. Jos ratsastan jollain tutulla ja turvallisella ponilla, ei sitä ole suunnilleen yhtään, paitsi jos esteet on korkeita. Tämän seurauksena mun istunta näyttää ihan kamalalta, koska olen niin jännittynyt. Ehkä mä sen estekammon saan vielä pois, ainakin toivottavasti!

    Kiva ja kiinnostava postaus ja kivat kuvat :-)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku hiljaa, hankitaan yhdessä estekammo pois :D

      Kiitos :)

      Poista