keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Olenko koskaan kertonut...

Kun minulla oli se hirveä olo. En tiennyt jaksanko enään, hevosia, ratsusta tai mitään.
Olenko koskaan kertonut siitä etten aina pidä siitä jäljestä mitä perääni jätän.
Olenko koskaan kertonut kun satuin sen kerran sanomaan jotain väärin tai tekemään.
Olenko koskaan kertonut sitä mikä oikeasti olen omasta mielestäni?
Olenko koskaan kertonut sitä koko totuutta?

Kuinka moni näitä asioita miettii, kuinka usein ja miksi? Itsellä käy vähintään yksi näistä kysymyksistä tai lauseista päässäni päivässä.
Mitä oikeastaan tein tämän pukin jälkeen? miettikö kukaan sitä?
Välillä oikeasti ajattelen sitä etten jaksa nyt tallille mennä vaan haluan jäädä kotiin. Välillä jopa näin teen, kyllä jopa koulussa. Jään vain istumaan tai makaamaan ja vaikka sää olisi hyvä tai huono haluan jäädä kotiin vain tekemään jotain muuta. En tiedä haluanko mennä seuraavanakaan päivänä tallille.

Mietin myös sitä mitä menin aikaisemmin päivässä tekemään, teinkö sen oikein, muistinko tehdä kaiken, voinkohan enään muuttaa sitä... Kaikki ihmiset jättää jälkeensä jäljen joka kertoo mitä tämä on tehnyt.

Kaikki ihmiset sanovat joskus jotain väärää tai väärin. Minä sanon useinkin jotain väärää tai väärin, minut jopa välillä ymmärretään väärin, mutta olen siihen nykyään tottunut. Satun myös tekemään niitä virheitä joita jokainen tekee. Minä vain tunnun tekeväni niitä enemmäin kuin moni muu.
Tapahtuuko tätä usein? Huomaanko sitä aina? 
Oma ulkonäköni, asentoni, tekemiseni. Tuntuu kuin kaikki olisi minussa väärin. Aina jostain minusta valitetaan, mutta en voi kokonaan muuttua sellaiseksi mitä kaikki haluaisi, en edes tahdo. Blogini on yksi esimerkki, täällä saattaa olla paljon samanlaista mitä muilla näkee, mutta tämä on silti minun blogini, minun tyyliseni, minun tykkäämäni.

Kerronko sitten sen koko totuuden? Itsestäni, blogistani, hevosista, mielipiteistäni. EN, en kerro. Miksen sitten kerro tätä koko totuutta? Välillä minusta tuntuu että haluaisin kertoa kaikille sen koko totuuden, kaiken ne epäonnistumiset ja virheeni. Kaikki ne kerrat kun olin jopa vähän ylpeä jäljestä minkä tein. En silti kerro kaikkea koska kukaan muukaan ei kerro sitä koko totuutta. Kaikilla on salaisuuksia, niin myös minulla. En vain halua kertoa kaikesta, jos kumminkin kerron, toivon että kaikki ymmärtäisivät sen.

Mikä tämän postauksen idea nyt sitten olikaan? Halusin vain kertoa mitä mielessäni tällä hetkellä oli kaikille. Haluan kaikkien vähän pohtivan näitä asioita ja vaikka kertovan omat vastauksensa minulle. Minä en ole kaikkeen viellä löytänyt vastausta. Olen vasta 18 vuotias, en paljoa maailmaa nähnyt, omanlaiseni persoona, jolla on oma mieli. Voitte lukea tämän postauksen tosissanne tai sitten vain huumorilla tai ihan millä tahansa tapaa, päätös on teidän.
Hevoset ne olennot joista muka tiedämme kaiken. Kesä 2015

2 kommenttia: