Yölliset mietinnät

Pitkästä aikaa tänne jonkinlainen päivitys. Kuvaton tosin koska kirjoitan tämän vain puhelimella. Viime aikoina on mennyt hyvin tai vähän huonosti. Viime aikoina sit taas huonommin. Jouduttiin viedä meidän vanhin kissa Penni "pena" lääkäriin ja siellä todettiin että toisen sydän ei oikeastaan enään kestä. Pena siis jouduttiin laittamaan paremmille maille karkuun kipua. Siskojensa luokse taivaan päälle. Vaikka oon päälle päin näyttänyt kovaa, sisältä oon ollut ihan rikki. Kaikilla on aikansa lähteä maan päältä, penalla oli nyt.

Meinasin tällä kertaa avata päätäni vähän Hjörkasta. Hjörkan kanssa ollaan saatu lupa taas kävellä aika normisti. Tosin kenttä työskentely on kokonaan poissa pienten ja tiukkojen käännösten takia. Joten maastossa kulkemista melkeinpä ainoastaan. Kävelyn määrää saa pikku hiljaa lisätä ja kun pystytään 45min kävellä ainakin viikon ajan ilman oireilua, saadaan lisätä pikku pätkä ravia mukaan. Seuraavaa lausetta en oikeastaan saa ilman itkemistä kirjoitettua, sanominen ääneen saa melkein purskahtamaan itkuun joka kerta. Hjörkan jouduttua saikulle, tiesin että meidän esteet ja puomit on hypitty. Hjn jalat ei tule niitä enään koskaan kestämään. Nyt vähän oon sitä mieltä että meidän laukat on myös nyt laukattu. Voi olla että siihen että me koskaan enään voitaisiin laukata, menisi vuosi tai vuosia. Jo se että me saataisiin ravata, menee vielä hetki. En halua kiirehtiä asian suhteen koska jalat ei oikeastaan viime ultrauksessakaan näyttänyt ihan parhaalta. Tölttiä puhumattakaan, siihen menee vieläkin enemmän aikaa että sitä koskaan voidaan enään mennä. Ehkä sitten niin että Hjörkan mukaan mentäisiin päiviä, hyvinä päivinä Hjörkan halutessa voitaisiin ravata tai töltätä, huonoina päivinä sitten vain vapaata tai käyntiä. Kenttä työskentelyä ei voidaan enään oikeastaan koskaan tehdä. Itse rakastan mennä eniten kentällä, se on mulle jotenkin turvallisin paikka ratsastaa. Maastossa, varsinkin kesällä, stressaan ampiaisia niin paljon että musta tulee vielä kuuro kesän loppuun mennessä. Mulla on pakko olla kuulokkeet päässä soimassa musaa niin kovalla että en kuule yhtään pörinää ympärillä. Voin sanoa että kuulokkeet on yli suositun ääni rajan joka kerta. Musiikista huolimatta, katson ympärilleni ja näkiessäni pörriäisiä, jännityn selässä. Jopa tän hetkiset 15min lenkit tuntuvat joskus ikuisuudelta. Koska jännitän koko matkan jolloin lopulta takaisin pihalle päästyä olen jo ihan puhki.

Tässä mietin siis nyt että etsin itselleni uuden kaverin. Omaan issikkaan ei tällä hetkellä ole varaa. Uutta tallia en päiviini kaipaa. Käyn tällä hetkellä kolmella eri tallilla päivässä. Neljättä en saa mahdutettua. En myöskään pysty ottamaan ns vakituista kaveria. Mulla saattaa tunnin sisään muuttua päivä todella paljon joten mun pitäisi pystyä muuttamaan suunnitelmia ja päiviä päivän mittaan. Jos mun pitäisi varata hevonen tietyille päiville, se olisi itselle tosi väsyttävää ja melkein mahdotonta. Mahdollisimman vapaa tyyppinen kaveri tän hetkisiltä talleilta olisi siis ainoa mahdollisuus. Hjörkan luota helpoin mutta tällä hetkellä siellä ei oikein mulle heppa kaveria ole. Työpaikka on toinen, mutta viime kesästä tullut opituksi että mulle se on tosi sekavaa kun oli omat siellä. Meni helposti työaika sekaisin omien hevosten kanssa ja työpaikalla tuli oltua huomattavasti pidempään joka väsytti taas lisää itseä. Joten sinänsä sieltäkään ei onnistu ellen saa ylläpitoon tyylillä kaveria omien hevosten luokse. Mutta sitten siinä tulee ongelmaksi sitten tämän hetkinen kesä paikka hevosilla ja kulut ja huhhuhhuuu.... Asioilla on tapana järjestyä ajallaan, ehkä tälläkin. Toivon ainakin. Nyt pitää olla vaan kärsivällinen ja odottaa mitä tuleva tuo. Ehkä mä väsähdän täysin hevosiin ja lopetan kaiken mahdollisen talli puuhat. Ehkä mä villiinnyn ja otan ylläpitoon uuden kaverin tai sit löydänkin heti jonkun uuden kaverin. Saa nähdä. Tällä hetkellä väsyttää. Mutta intoa uuteen kaveriin olisi kova. Pitkä ratsastus tauko säännöllisestä ratsastuksesta alkaa näkyä 😶