elossa vielä

Elossa ollaan vielä, aikaa tälle ei ole ollut ollenkaan enään lähi aikoina. Uuden työn johdosta on ollut kiireistä. Oon kerennyt olemaan kyseisessä työpaikassa jo 6kk olemaan. En vieläkään voi uskoa että löysin työn jossa nautin olla, ylityöt ei haittaa vaan teen ne mielelläni koska työtoverit on mitä parhaimpia. Erilaisia hevosia eri luonteilla, koiria joista löytyy sylikoirista jopa hiukan vaarallisiin vahtikoiriin. Parhaat työkaverit! Työt onkin vienyt aikaa, välillä kone ei aukea pariin viikkoon, vasta kun on pakko. Mulla oli myös noin kuukausi sitten raudan taso todella matalalla. Ihmettelin vain kun väsytti ja huippasi normaalia enemmän. Saatoin yöllä nukkua helposti yli 10 tuntia ennen töihin menoa, silti väsymyksen jatkuen koko päivän. Nyt on saatu raudan taso nousemaan tableteilla, huippaus ja se väsymys mitä siitä tuli on lähtenyt oikeastaan kokonaan. Seuraavaksi ongelmaksi tulikin sitten raudan lisättyä syömisen haluttomuus. Saatan aamulla syödä 7 aikaan jotain pientä ja seuraavan kerran joskus 13-14 välillä jonkin pienen välipala patukan. Sen avulla jaksan taas tehdä kaikkea ja syönkin yleensä sitten mieluiten aamupalan jälkeen joskus klo 15 jotain isompaa. Syön jopa turhan isonkin annoksen mutta en tunne täyteliäisyyttä. Loppu päivän osaan syödä edes jotain pientä tällä hetkellä. Syön siis vain kerran päivässä isomman annoksen ja muuten pieniä määriä jotain. Yhdessä vaiheessa huomasin että olin syönyt aamulla jotain, esim. banaanin, käynyt töissä ja klo 15 syönyt taas jotain isompaa. Tämän jälkeen käynyt vain juomassa jotain mutta muuten olin koko loppu illan syömättä mitään, ilman nälän tunnetta. Siitä ollaan nyt päästy eroon mutta juominen on jäänyt vuorostaan vähemmälle. Huoh kun on hankalaa pitää terveellinen elämä!

Hevoset on kumminkin jatkuneet ihan normaalisti. kesä oli ja meni. Jeni ja Lumikki sai asustella kesän mun työpaikalla laitumella pari kuukautta, kumminkin liikutellen näitä. Lumikki kävi pari kertaa erään tutun luona kyläilemässä parin päivän ajan mutta muuten oli vain Jenin kanssa laitumella. Hyppyjä silloin tällöin mielen virkistykseksi, maastoilua ja pellolla. Muuttivat kesän lopussa takaisin kotiin, pakko myöntää mutta piha tuntui tyhjältä ilman mun pieniä turpaterapia poneja! Näille kokeilin myös antaa säännösteltyä heinää, eipä siitä mitään tullut. Eivät olleet energisiä eivätkä juuri itse liikkuneet pihatosta pois. Palattiin sitten takaisin vapaalle heinälle vähän aikaa sitten. Myös sen takia että se on helpompaa muille meidän perheessä koska olen nykyään aika paljon yötä mun työpaikalla.

Lumikki alkoi oireilemaan taas vahvemmin hiekasta syyskuussa. jälleen madotukset ja psylliumkuurit päälle. Liikutuksessa oli kanssa todella ponneton ja epäpuhtaan oloinen kun ilmeisesti vatsaan sattui? Nyt jälleen on onneksi helpottanut ja ollut pirteämpi. Meidän paras satula meni kanssa hetkellisesti pois käytöstä kun jo pari vuotta palvellut häntäremmin pidike kului puhki. Tai sanoisiko enemmän että kovan pehmeä muovi alkoi mennä liian kovaksi jolloin ei kestänyt enään mitään. Lumikilla on siis menty paljon ilman satulaa tai vanhalla satulalla joka tuli sen mukana. Vanha satula kun ei vaan istu sille juuri ollenkaan koska on ainakin koon ellei kaksi jopa liian pitkä sen selkään. Ainiin, poni teki kerran meille maastossa kanssa kyllä niin pahan sydärin kuin vain poni voi tehdä! Jeni lähti edeltä ravaamaan hiukan reippaampaa tahtia ja Lumikille tuli sitten hätä tämän perään jolloin veti rodeot täydessä vauhdissa, ratsastaja lentäen niskan kautta kovaan maahan suitset mukanaan. Poni viiletti sitten ohi ja jatkoi vähän matkaa eteenpäin vielä keskellä hiekka autotietä. Ratsastajalle jouduin vähän ilkeästi sanoa että joutuu nyt itse nousta äkkiä ylös autojen varulta sekä ponin kiinni saamiseksi. Nappasin itse suitset maasta matkaan ja lähdin ponia kohti. Tämä onneksi ei pitkälle Jenin luota lähtenyt ja pienellä rapistelulla pysähtyi vain jännittyneenä tuijottamaan. Sain sitten ensin ohjat kaulalle ja suitset takaisin päähän hivutettua jolloin oli niin helpottunut fiilis! En koskaan enään halua kokea samaa sydämmen pysähdystä kuin silloin. Suojelus enkelit oli kaikilla mukana, koska vain vähän ennen tätä oli yksi auto ohittanut meidät.

Jeni sen sijaan on ollut todella hyvä jopa! Peitsi on ollut meidän ainoa ongelma. Se ei tunnu meiltä tällä hetkellä lähtevän ollenkaan sen jälleen meille tultua. Hypyt on ollut taukojen takia jälleen niin mahdottomia jätti suuria ja melkein käsissä pitämättömiä. Kävi se silti hyppäämässä ristikon ja 60-70cm luokan sailan estekisoissa. Ristikossa taisi olla ensimmäinen sija? 60-70cm kaksi puomia matkaan ekalta ja vikalta esteeltä. Silti muuten todella hyvä rata ja Jenin toinen 70cm korkuinen luokka! Sijoitus kumminkin 3/3 mutta nopeimmalla ajalla muistaakseni? Kävin itse kanssa Jenillä sailalla pyörähtämässä HeD ja HeC radat läpi. Sen viikon maanantaina treenit meni niin super hyvin mutta kisa päivänä tiesen heti verkassa että Jenin kanssa käydään kirjaimellisesti aitojen sisällä, yritetään siellä pysyä, mennä oikean radan tehtävät edes jossain askellajissa ja selvitään ulos hevosen selässä. Näissä selvittiin vaikka pari kertaa en ollut varma että pysytäänkö aitojen sisällä ja minä selässä. Jeni näytti nimittäin sellaisia pukkeja ettei varmaan ole koskaan meillä ollessa näyttänyt yhtä hurjia pukkeja, minä tietenkin selässä vain nauraen asialle. Halusin oikeastaan perua meidän osalta molemmat radat mutta päätin kumminkin mennä. Molemmissa luokissa vikat. Jenin eka HeC rata meni oikeastaan parhaiten vain käynnissä ja oikeassa laukassa. Muuten ravi osuudet peitsattiin, vasen laukka pukiteltiin ja pompittiin ilmaan. Minä nauraen kyydissä ja koittaen vain korjata askellajia samaan aikaan miettiessä mitä seuraavaksi tuli. HeD rata oli vasta HeC radan jälkeen. Tähän verkka oli super paljon parempi ja sain vähän korjattua ravia takaisin kun Jeni ei ottanut enään toisista ratsukoista yhtä paljon pörhöilyä. Rata meni kanssa paremmin vaikka ravia saatiinkin vain keski ympyröillä ja viimeisen käännöksen jälkeen. No treeniä treeniä, ei muu auta!

Lumikki kanssa kävi molemmissa kisoissa, este kisoista toisessa hylky ja toisessa puhdas rata ja ruusuke. Koulukisoissa jaettu 2 ja sinänsä 3 sija. Ei huonosti siis! Siitä on tullut aika tasainen koulurata suorittaja ainakin HeD radoilla. Laukassa tällä hetkellä sille on jäänyt pukittelu ja pelleily päälle maasto episodin jälkeen joten pikku hiljaa ollaan alettu laukkaa taas korjaamaan menoon.

Mites sitten Hjörkka? Hjörkka on saanut elellä vain tarhassa ja parannella jalkaa omaan tahtiin. Sai se kerran ähkynkin tässä vähän aikaa sitten ekaa kertaa elämässään. Mutta selvisi siitä ongelmitta. Saisihan sillä alkaa mennä jo selästä käsin käyntiä, mutta koska on Hjörkka kyseessä, ei tämä tulisi todellakaan toteen. Ei se suostu kävellä, ei varmaan näin pitkän tauon jälkeen edes mun kanssa. Joten Hjörkka saa vieläkin jatkaa jalan parantelua, pikku hiljaa ja varmasti. Kaipaan vaan jo niin kovasti sinne selkään, treenaamaan ja vain pitämään hauskaa. Jenin kanssa tätä en osaa tehdä. Siksi mulla alun perin Hjörkka onkin pysynyt niin pitkään omienkin lisäksi. Siellä osaan rentoutua ja vain pitää hauskaa. Odotan kovasti sitä päivää että saan kuulla sinne pääseväni. mutta nyt ei ole vielä kiire. Odotan että se paranee sen verran että voi käyntiä kovempaa mennä että voi alkaa selästä käsin kävelemään. Rakas se on ja tulee aina olemaankin. Itku tulee olemaan iso tämän poistuessa mun elämästä.

Mites sit omat ratsastukset nyt kun en Hjörkalla ratsasta enkä oikeastaan noita koulukisoja lukuunottamatta Jenilläkään? No töissä olen saanut niin hyvän mahdollisuuden että sain pari projektia joilla ratsastaa. 8v tamman ja 5v ruunan jotka ovat jopa myynnissä. Tamman kanssa onkin edetty aika nopeassa ajassa todella pitkälle ja sainkin tällä osallistua Qtamolle joka kyseisellä tallilla järjestettiin. Matkaa tuli sen jonkun 14km verran parilla pysähdyksellä. Tamma toimi niin perällä kuin välissä ongelmitta jaksaen koko matkan kevyesti. Reippaammat pätkät meni kevyesti vähän miettien askellajia. Pitkällä laukka pätkällä ainoastaan lähti käsistä ja jouduin pyytää ettei meitä ohiteta koska toinen lähti puskemaan kohti ojaa ja sainkin tehdä paljon töitä ettei sinne päädytty. Oikeastaan tunsin sen jopa keräävän itseään aika kovasti allekkin ja jos joku olisi lähtenyt ohi tiesin etten olisi selässä pysynyt. Loppu laukka pätkä korjailin menoa ja saatiin rauhassa laukata. Käynti pätkät meni pitkin ohjin vain maisemia tuijotellen, välillä yhdellä kädellä vain seilaillen. Vain takaa tulevat autot aiheutti meille ongelmia, ekalla kerralla vähän pomppi paikallaan. Tokalla kerralla meinasi mennä suoraan auton eteen kun lähti puskemaan apuja vastaan. Ei ainakaan tylsää meille tullut! Baanalla ja kentällä kumminkin ihan unelma, yrittää mielyttää niin paljon ratsastajaa, joku saa tästä vielä kivan ratsun! Ruunan kanssa oonkin vasta pari kertaa mennyt, noin 5 kertaa? Käyntiä ja vähän tölttiä. Todella kova jännittäjä uusien ihmisten kohdalla mutta mukavan herkkä avuille ja yllättävän rohkea kumminkin kun tottuu ihmiseen. Joku yksi tietty ihminen tulee saamaan tästä luotto ystävän.

Lisäksi aloin käymään jälleen Sailan tallilla tunneilla. Koska aikaa on vähän liikaa kun ei tarvitse käydä niin useasti enään Hjörkan luona sitä liikuttamassa. Oonkin saanut kokeilla itselleni monta uutta tuttavuutta. Osa on ollut paljon kivempia mitä osasin odottaa ja osa juuri sellaisia mitä odotinkin. Ihan lempparia ei ole vielä tullut, Nalle on ollut aina siellä mun lemppari ja tuleekin aina olemaan mukava mielen parantaja mutta oikeastaan tuuppaamiseen ei mulle sovi. Hessulla olen nyt viime kerroilla mennyt enemmän ja tämä onkin tuntunut ihan kivalta kun olen tajunnut miten tätä ratsastetaan. Kumminkin Mikado on ehkä eniten vienyt mun kiinnostuksen vaikka yksityinen onkin, tällä pari kertaa mennyt. Tykkään miten reaktiivinen laukkojen jälkeen siitä syntyy jolloin oikeastaan kaikki tuntuu sen kanssa niin mukavalta. Poku kanssa ja varsinkin esteillä tykkäsin herrasta vaikka laineen sekaan kirjaimellisesti sukellettiinkin. Yli kumminkin mentiin ja kaikista muistakin esteistä mitä löytyi! Vekkis on kumminkin mua eniten jäänyt kiinnostamaan. Sillä kerran ilman satulaa tunnin menin ja haluisinkin kokeilla sitä satulalla ja nähdä miten paljon siitä irti tulisin saamaan.

Tälläistä täällä. Hiljaista mutta täyttä. Tylsää päivää mulla ei olekkaan. Vapaa päivistä en edes tiedä enään mitä ne on. Siksi tätäkin aloitin kirjoittamaan keskellä yötä! XD