tiistai 20. maaliskuuta 2018

kipeenä kerkiää, jos pää toimii ja voimia olisi

Lontoon reissu on takana päin ja yhdeksi tuliaiseksi sain sitten nielutulehduksen. Ääntä ei ole lähtenyt, puhumaan olen pystynyt juuri ja juuri kuiskaten mutta välillä en edes kuiskaamaan. Antibiootti kuuri tuli viikoksi, lääke ei ole edes mikään kevyt antibiootti vaan yksi kamalimmista ja vahvemmista mitä on... Olisin ollut valmis menee tallille jo niin kovasti touhuamaan hevosten kanssa mutta jopa pienet kävelyt talon sisällä on tuntuneet pahoilta ja välillä pelkkä istuminenkin on pyöryttänyt päässä. Tätä kirjoittaessa olen ollut jo viikon kipeänä ja olo alkaa pikku hiljaa lääkkeiden avulla helpottamaan vaikka kävellessä ja seistessä alkaa yhä pyörryttämään. No kyllä tämä tästä mutta alkaa kyllä voimattomuus ja sisällä oleskelu ärsyttämään pikku hiljaa.
Lumikki tasan viikko ennen reissua pääsi vähän hyppäämään

Kävin perjantaina (16.3) pakosti tallilla vaikka olin kipeänä yhä, Jenillä ja Lumikilla oli raspaus (myös Jassulla siis) ja kun sisko ei pystynyt olemaan paikalla tai kukaan muu joka olisi osannut sitten asioita niin pakko se oli lähteä itse. Paras idea koskaan mutta saatiin hampaat hoidettua. Aloitettiin Lumikin kanssa, vuoden sisään ei ollut ehtinyt tulla kuin pieniä piikkejä jotka ei vielä ehtineet mitenkään pahemmin vaikuttamaan, Lumikki saikin paljon kehuja hyvistä hampaista! Jassu oli tässä välissä ja tällä olikin vähän sydän vikaa niin tässä meni hetki miettiä kaikkea. Sitten vihdoin Jeni... No laitettiin normi annos ensin rauhoitetta, ei rauhoittunut riittävästi ja yritti yhä vetää jossain kohtiin, vähän lisää siis. No tästä alkoi sitten nykiminen ja säpsyily joka oli sen verran isoa että se oli jopa vaarallista yrittää hoitaa hampaita siinä hommassa. Vietiin hetkeksi karsinaan, siinä odoteltiin hetki ja katsottiin jatkaako nykimistä, helpotti joten päätettiin että jatketaan loppuun karsinassa. Enään ei ollut ongelmaa ja pystyttiin hoitamaan loppuun. jotkut sudenhampaan jämät löytyi mutta koska ei oltu varmoja onko ne ehtineet luutua kiinni ei tehty niille mitään. Ei ole onneksi häirinnyt mitenkään selvästi meidän elämää niin ei nyt tehdäkkään mitään ellei ne ala selvästi häiritsemään Jenin elämää, ainakin tiedetään mistä saattaa johtua toisen huono käytös.
Jeni ja Iida loppu kesästä/alku syksystä? Jenin eka metri ratsastajan kanssa

Ajateltiin myös että oltaisiin rokotettu samalla, kaikilla mennyt vanhaksi (paitsi Jassua ei tiedetä) alku vuodesta mutta ell:llä ei ollut kylmä laukkua jossa rokotteet siis, ollut mukana kun ei ollut tarkoitus aluksi rokottaa mutta sovittiin että tulee lähiaikoina rokottamaan koko porukan.
Meidän piti aloittaa myös kisakausi 24.3 Mänralla pienissä harjoituskisoissa, mutta itselle tauti iski joka estää itsellä, hevosilla oli just raspaus eli kevyempää niilläkin (lisäksi joudutaan nyt mennä vain yhdellä ratsulla kisoihin ettei Jassu jää missään vaiheessa yksin tallille). Lisäksi tähän kaikkeen hauskaan, Jenille yritetään nyt löytää kuolaimettomia koska se menee niillä tuplasti rauhallisemmin, Lumikille taaspa pitäisi löytää kuolain jossa litteämpi keskiosa, 10,5cm koossa, ihan heti tehty eikö vaan? No eiköhän tämä tästä kun saan pään toimimaan. Lisäksi kevät lähestyy eli omat pikku kisat mitkä järjestetään omalla pikku porukalla (lisäksi ehkä vähän ulkopuolisia) lähestyy ja olen alkanut laittamaan asioita pikku hiljaa järjestykseen sinne. Ei hommat lopu ihan heti kun terveeksi joskus tulis että jaksaa tehdä asioitakin.

Oliko tälläinen pieni kuulumis postaus tylsä vai jopa ihan mukava lukea?

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus! Toivottavasti paranet pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti tää pian lähtis että pääsisi edes tallille! :D

      Poista