tiistai 17. huhtikuuta 2018

17.4 Jenin vuosipäivä

Siitäkin on kulunut jo vuosi kun tuo hevonen vaihtoi omistajaa, meille! Muistan vieläkin kun kävimme siskoni kanssa ajamassa Ypäjälle, löysimme tallin sisältä ensimmäisenä ison, hiukan ärhäkän vanhan suokki ruunan joka selvästi vahti samankokoista ystäväänsä joka söi rauhassa omassa karsinassaan hienää. Kun pääsimme karsinalle, sieltä nousi tumman hevosen pää, melkein mustan näköinen (IHANA!!). Hiukan varovasti tuli toinen tutkimaan kolmea kummallista ihmistä, varmaan ajatteli suoraan sanottuna mitä hittoa, siltä sen naama ainakin näytti! Tietämättömänä se siinä oli kuin että "okei, voin mä rapsutuksia tässä jaksaa hetken mutta sitten palaan heti heinille!" Kyselimme vähän tietoja kun seurasimme tamman tapoja karsinassa. Todella kaunis, tumma, kookas ja raskasrakenteinen amerikkalainen lämppäri, jolla yksi hassun hauska sukka toisessa takasessa.

Otimme sen sitten käytävälle harjattavaksi, suokki herra olisi ainakin halunnut osallistua myös selvästi harjaukseen! Hoitaessa vähän jännittynyt mutta ei ihmeemmin välittänyt kuin vasta vähän kavioiden kanssa ja satulan laitossa varsinkin. Takajalka kävi jo tuolloin huitasemassa läheltä omaa jalkaani, mitäs mä muuta paitsi ärjäsin ja jatkoin normisti, Nuttu (niinkuin sitä silloin kutsuttiin) jätti temput siihen ja luimisteli vain kun kiristin vyötä. Mullahan oli tuolloin vielä oikean käden pikkurilli vielä parantumassa eli kipeällä sormella ja farkuilla sekä laina kypärällä mentiin. Lisäksi Nutun omistaja roikkui tässä kiinni kun hyppäsin kyytiin niin että toinen oli jo menossa. Selkään päästyä ajattelin että no ainakin on totuttu jo kyseiseen, ei mitään. Tietä edes takaisin, vähän hankalaa lähteä pois päin tallilta, meni kumminkin, kiireessä takaisin, ei mitään, korjataan toisella kierroksella. Johan parani, kokeillaan ravia! Vauhdikasta, extra jännittynyttä ja tikittävää, ei mitään korjattavissa. Kerran vielä kokeiluna, johan parani, laukattiinkin vahingossa kun toinen ei tiennyt mitä tarjoisi kun istuin satulaan, laukka oli niin tasainen. (IHANA!!) Loppu käynnit, johan alkoi rentoutumaan. Hyppäsin sitten pois kyydistä, olin ihan ihastunut toisen ratsastettavuuteen ja luonteeseen. Hoidettiin Nuttu sitten pois ja jäätiin miettimään.


Puolessa välissä matkaa tehtiin loppuun päätös, ostetaan, eikun omistajille heti soitto, me otetaan se! Viikon päästä haettiin tamma kotiin, Ruuna herra olikin ehtinyt jo vaihtaa kotia ja Nuttu tamma odotteli meitä. Paperit, tavarat (joita Jenin/Nutun mukana tulikin muistaakseni 2-3 ikea kassillista!), heppa kyytiin. Jenille oli tehty aivan mahottoman söpö letti päähän sille hyvästiksi. Kotona Jeni pääsi vain suoraan talliin tutkimaan ensin sen omaa karsinaa. Siitä sitten tarhaan joka oli viellä tyhjä koska muitahan hevosia ei ollut viellä silloin tallilla. Toisella oli selvästi hauskaa juosta kuivassa tarhassa jossa paljon syötävää.

Jeni sen lempi puuhassaan, lisäksi sen pilkut näkyy tässä hyvin!

Jeni ei ole ehkä se helpoin, kaunein, taitavin ja osaavin hevonen, mutta se on mun hevonen. Luonne joka ei luovuta, tulinen mutta niin lempeä. Ei anna mitään ilmaiseksi, kaikesta saa tehdä töitä että se antaa edes yhden asian halutusti. Silloin vielä niin raaka ja lihakseton ja osaamattoman oloinen, siitä syntyi vuoden mittaan yksi osaavimmista hevosista jonka tiedän. Tämä tamma rakastaa hypätä, se tykkää tehdä koulu jutut juuri eikä melkein, maastossa se tykkää mielummin päästellä mutta on niin herkkä ettei lähde käsistä ja odottaa omaa vuoroaan. Tämä tamma jolla ei koskaan uskottu kisakentille edes uskaltautua nähtäytyvän, on yksi huomion viejistä omalla yrityksellään. Tämä korjaa ratsastajan kuin ratsastajan virheet mutta myös ilmoittaa niistä selvästi.
Tästä lähdettiin ravissa

ja tästä lähdettiin hyppäämisen kanssa

En kadu ainakaan suurinta osaa päivistä kun tämän tamman hankin, vaikka hommia tulee aina riittämään. Pari kertaa olen miettinyt miksi hankimme juuri Jenin, mutta silti en vaihtaisi sitä muihin hevosiin. Toki Jeni ei saata aina antaa tarhassa kiinni jos päättää että haluaa jäädä tarhaan syömään mielummin. Toki se saattaa yrittää potkaista päin välillä. Toki se saattaa hyppiä ja pukitella välillä ratsastaessa. Toki se ei ole maailman helpoin. Mutta se on Jeni ja Jeni on mun ja tulee aina olemaan! Vuosi on jo pärjätty tämän tamman kanssa, sitten katsotaan miten toinen vuosi lähtee pyörimään.

2 kommenttia: