tiistai 5. maaliskuuta 2019

Miten meillä jaksellaan?

On todella kummallista palata tänne kirjoittelemaan pitkän tauon jälkeen. Aina kun yritän tänne kirjoittaa, pää lyö nykyään ihan lukkoon eikä tekstiä tule. Koitetaan nyt silti!

Mitä meille kuuluu? No ihan hyvää, pahimmat tapahtumat jäivät viime vuoteen ja tämä vuosi on oikeastaan lähtenyt ihan hyvin käyntiin, ainakin vielä. En suuria odotuksia odota tältä vuodelta kumminkaan. Itselläni on työpaikka josta olen tykännyt, oikeastaan kaksi! Toki se hiukan väsyttää kun on omatkin hevoset vielä kaiken päälle joten vapaita viikossa ei juurikaan ole mutta jostain on rahaakin saatava.
Mites sitten hevoset? Ainakin mun hepat on ollut ihan iloisia ja onnellisia ja moni on sanonut niiden olevan sellaisia meillä joka on mukava kuulla että jossain oon onnistunut hyvin. Ainoa miinus on että ne saavat vähän liian vähän liikuntaa niiden tykkäämiseen nähden. Tämä kaksikko kun tykkää liikkua ja paljon. Kun ei ole kenttää, se hankaloittaa todella paljon liikutusta mutta näin talvella sen teko ei onnistu ja sen tekeminen meille tulee kestämään mahdollisesti koko kesän. Joten mennään sillä mitä on ja miten pystytään. Käymme aina kun mahdollista lainaamassa kenttää Hjörkan luona tai Sailalla. Mutta sinne ollessa vähän matkaa, ei aina jaksa tai kerkeä lähteä. Nyt tuli oikeastaan n. 6km päähän jopa pieni maneesi mutta sinne ei vielä olla keretty kertaakaan koska jos maastoilisimme sinne matkaa kertyisi suuntaansa jo 10km ja päälle paluu matka sekä maneesissa pyöriminen. Eli se taitaa jäädä siihen asti että tulee kesä tai saadaan kyyti hoidettua ettei aina tarvitse maastoilla perille ja takaisin.

Niin ja onhan tämäkin pieni tuholainen kasvanut kovasti 

Oon päässyt myös ulkoiluttamaan mun kameraa pitkästä aikaa muihinkin kuin omiin hevosiin ja kokeillut näin ihan uusia asioita kuvata! Ratsastajalta on lupa käyttää kuvaa! 


Meillähän on hepoilla vapaa heinä ihan sen takia että en ole aina kotona heinittämässä heinä aikaan joten päädyttiin ruokinnan suhteen helpoimpaan vaihtoehtoon, vapaa heinä. Alkuun heinää kului aika paljon koska molemmat hepat tykkäsivät syödä, mutta tässä ajan kanssa hepat on oppinut hidastamaan syömistään ja syövät vain silloin kun niillä on nälkä. Alkuunhan ne lihoivat varsinkin kun liikunnan määräkin pieneni ja ruuan määrä suurentui, mutta nyt ovat alkaneet laihtumaan jälleen kun ovat vähentäneet turhaa syömistään sekä liikuntaa vähän nostettu. Onhan niille tarvittaessa tarhassa vanha rullakko, tarvittaessa eivät saa vapaata heinää vaan täytän sen ja siinä riittää päiväksi heinää tai siksi aikaa miten paljon siihen heinää laitan. Lisäksi käytän silloin heinäverkkoja jotta niillä on tekemistä. Heinän lisäksi ne saavat olkea kuivikkeena sekä osittain ruokana ja ne osaavat syödä olkea heinän sijasta silloin kun niillä ei ole nälkä mutta haluavat jotain syödä. Olkihan ei ole hevosille oikeasti pahaksi jos se on oikeanlaista olkea. Ihan kaikki oljet eivät kelpaa, mutta älkää multa näitä kyselkö, en ollut paras muistamaan asioita koulusta ja nää asiat osaan silleen ulkoa ilman selittelyä! (xD) Tässä hienoja kuvia joissa näkyy niiden super hienot talvi vatsat...




Hepat on myös tykänneet asustella metsätarhassa, paljon erilaisia mäkiä, jyrkempiä ja loivempia, pystyy itse tehdä omat polkunsa oikeastaan minne vain. Saavat syödä ihan luvalla niin paljon kuusia ja muita puita mitä tarhasta löytyy. Jenillä on myös oma iso kuusi jonka alle se tykkää mennä seisomaan huonommalla säällä. Ihan sama vaikka vieressä olisi lämpimämpi pihatto sateen ja tuulen suojana, Jeni menee siinä vaiheessa kuusen alle. Jos Jeniä ei kuulu eikä näy vaikka poni olisi näkyvillä, Jenin löytää aina kuusen alta. Jenin oma piilopaikka! Tarhassa on myös sinänsä kaksi tasoa, ylä ja alataso. Alempana on tasaisempaa ja pihatto, siitä tulee mäet ylös/alas ja sit on ylätaso joka on metsää. päivällä tykkäävät olla ottamassa aurinkoa alhaalla ja hämärällä, pilvisellä, pimeällä ovat melkein aina ylhäällä jos eivät ole pihatossa. Tarhassa on myös hyvä liikuttaa silloin kun meidän maastokenttä on huonossa kunnossa koska tarhassa on aina polut mitä mennä.


Lumikki ja Jeni pääsee myös vähän aloittelemaan pikku hiljaa kesäkunnon kohotusta. Toivottavasti ne saataisiin tänäkin vuonna vihreälle, joten ettei kaviokuumeita vain synny, on pidettävä niiden kunto kunnossa etteivät ihan lihavina tule olemaan koko kesää paisumassa laitumella. Lisäksi jos suunnitelmat onnistuvat, olisi hyvä jos tuolla kaksikolla ei olisi tuota hullua energiaa mitä niillä joka talvi on sekä kunto kestäisi. Tässä pitäisi auttaa ihana Riina Lumikin kanssa sekä Selina Jenin kanssa. Eiköhän siis tuo kaksikko taas saada kesäkuntoon, ei ehkä yhtä hyvään kuin 2017, mutta melkein.
Lisäksi hepat muuttavat taas kesäksi muualle, vielä on vähän kysymysmerkkinä kummalle tallille ja vaihtoehdolle, ne vien. Molemmista joutuu siis maksamaan melkeinpä yhtä paljon, toisessa vaan pystyn tehdä talli töillä maksua pieneksi/olemattomaksi. Mutta riippuen tallien tilanteista, katsotaan mihin tämä kaksikko saadaan.
Kaverini Sanna kävi yksi kerta menemässä Jenillä ja Lumikilla

Selina Jenillä laukkaamassa pitkän tauon jälkeen


Mitä muuta mitä muuta, apua papua, papu padan papua. Jeni on jälleen näyttänyt uusia puolia itsestään, huonoja sellaisia... Tältä tammalta löytyy nimittäin pukkinappulakin ja kun tamma pääsee liian paljon vapaille ja vauhtia lisätään sieltä käynnistä raviin ja ravissa yritetään jopa tehdä jotain niin tammalta kyllä takapää lentää. Niin ja kun tamma päättää jotain, tamma päättää. Jeni kun on melko palelevaa yksilöä joka ei talvikarvaa juurikaan kasvata jolloin loimi ollaan päällä pakkasilla varsinkin 24/7. Yleensä Jeni antaa lämpimillä keleillä ottaa loimen pois mutta välillä kun tällä on kylmä niin turha vaiva että sä siihen loimeen edes kosket! Jeni osaa kyllä ilmoittaa jos haluaa loimen pois tai pitää sen, hyvähän se on hevosen itse tietää mitä se haluaa. Terveisin Jeni joka toppaloimi päällä +2-5 asteen lämmöillä auringossa seisoskellen (auringossa yli +10). Mikäs siinä jos ei halua loimea antaa pois, en mä niistä kavioista turhaan halua tai lähde tarhassa jahtaamaan.
Jeniltä ei oo kyllä väriä puuttunut




Lumikki kasvatti jälleen hyvän talvikarvan joten on saanutkin asustella ilman loimea melkein koko talven. oli mun pakko silti silloin yli -20 asteen pakkasilla sille toppaloimi heittää päälle kun tuuli sen verran että ponilla oli jopa kylmä. Lumikkia on nyt myös kokeiltu ajaa ihan yksin, ilman että on apukuskia tai seura heppaa. Muuten toimii super kivasti mutta kunnes poni itse väsähtää niin sitä ei saa jarruttamaan kun vauhtiin pääsee. Niin ja ohi ajavat autot ja muut ajoneuvot ei ole ongelma eikä mikään, mutta kun sellainen pysähtyykin niin herran jestas kun siitä ei voi mennä ohi! Kerrankin toivoisi autojen ajavan vaan itse ohi ilman suurempia pysähtymisiä. Muuten poni on ollut kivan virrakas mutta silti ihan ok käytöksinen, toki sieltä selästä on lennätetty monet kerrat jo tänä vuonna pieniä kuskeja jotka ei osaa nähdä tuon pienen ponin pirun sarvia jotka kasvaa sen korvien välissä, ulkonäkö voi pettää! Onneksi se on mun pikku piru, saa olla niin tuhma kuin haluaa kunhan välillä kuuntelee. Ainiin Lumikki on myös oppinut uusia temppuja. Meidän nykyiset perus temput ovatkin pystyyn hyppy, ilman kuopiminen ja kumartaminen, temput alkaa jopa onnistua pienemmillä ja pienemmillä avuilla kerta kerralta mutta aikaa tarvitaan.

Poni ja sen anna se leipä mulle tänne nyt heti hypyt, se ei oikeasti ole vihainen mutta pelottelee yleensä herkun antajaa jotta saisi herkut, hiukan ahne ehkä?



Niin ja yhäkin jatkan Hjörkan kanssa, tämän tamman kanssa en tule lopettamaan kuin vasta sitten kun pakko on. Hjörkan kanssa on mennyt ihan super hyvin välillä ja sitten on niitä surkeimpia päiviä ikinä ollut. Hjörkka on myös ollut vähän huono ratsastaessa tuntien alettua tuolla tallilla hevoskerholaisille. Hjörkkaa on otettu sinne nyt kun se kumminkin taluttaen osaa ihan käyttäytyä, ainakin melkein. Töltti on alkanut meillä nyt pyöriä puhtaampana, ainakin yritän kovasti sitä tällä hetkellä ratsastaa puhtaaksi. Se vain ei ole niin helppoa Hjörkalla varsinkin jos se ei itse halua edetä millään tai ei anna kiinni. Ravi on ollut tasaista jo pidemmän aikaa eikä siinä oikeastaan tunnu olevan minkäänlaisia muutoksia. Laukka on vähän jäänyt vähemmälle jolloin sitten oma laukka taito ja Hjörkan laukka meno on vähän pudonnut mutta eiköhän se taas hommia tehdessä lähde pyörimään. Käynti on muuttunut taas jännittyneeksi ja kiirehtiväksi tuntien jälkeen joten ollaan saatu paljon kävellä jälleen jotta sitä saataisiin rennoksi. Myös seisominen paikoillaan tuntuu olevan niin hankalaa tammalle mutta harjoitellaan näitä asioita aina mun kanssa sitten. Hjörkkaa oon nyt yrittänyt käydä tasaisesti liikuttelemassa jotta sen kunto pysyy ylhäällä, alkaahan sillä olla ikääkin kun jo 17v on, vanhus! Sekä iso sylivauva kun selkään hyppää joku muu mun sijasta.
Hjörkasta ei juurikaan kuvia ole tullut otettua pitkään aikaan joten mennään halloween kuvilla ja yhdella Venlan ratsastus kuvalla!



Itsellä sen sijaan ei innostusta ole yhäkään ratsastamaan. Välillä innostun ihan kunnolla ja sitten koitan ratsastaessa puuhata vähän pidempään. Mutta yleensä innostus tippuu taas siinä vaiheessa kun omat ratsut ei ihan kaikkea osaa mitä haluisi tehdä tai ovat tällä hetkellä niin hankalia ettei pysty niin se vetää innostusta alas päin kanssa. Oon nyt miettinyt jopa käyväni pitkästä aikaa ratsastustunneilla, vaikka vaan kerran kuussa eri paikoissa niin saisin vähän vaihtelua hevosiinkin. Mutta samaan aikaan haluisin alkaa valmentautumaan taas Jenin kanssa ja jopa Hjörkan kanssa edes vähän mutta varat ei tällä hetkellä riitä ihan kaikkeen joten töitä painetaan ja katsotaan sitten kun on taas vähän enemmän aikaa ja rahaa. Toinen asia joka myös on vähentänyt ratsastus intoa on ajan puute ja vähyys. Vaikka koitan ottaa niitä "vapaa päiviä" ne täyttyvät aina töillä, joko ihan siellä työpuolella tai hevospuolella. Pihattoa ja tarhaa on kumminkin siivottava, vedet kannettava, paikkoja vieläkin loppuun kasaillessa. Aika ei vaan mulla riitä aina kuin pikaisiin liikutuksiin jos siihenkään. Oon nyt alku vuodesta yrittänyt vetää itselleni niitä hevosettomia päiviä tai aikoja ja pitää näin vähän vapaata niistä. On tullut käytyä pitkästä aikaa leffassa todella paljon, siellä saa mukavasti hengähtää. On tullut käytyä vähän reissuilla, ulkomailla ja kotimaassa. Oon vaan tarvinnut välillä tän kiireen keskellä sen yhden päivän vapaata, jossain muualla kuin kotona että saisin päätä tyhjäksi edes välillä hevosasioista.
Tuli käytyä playssonneti järjestämässä pikkujouluissa

Monnin kanssa käytiin kanssa tallinnassa ja näin Monnin ihanat kanit!

Evin kanssa tutkittu kaikkea

Pidetty pikku porukalla omat pikkujoulut!

Uusi projektini kuski Airi ja tämän vuokra heppa kaapo kanssa kuuluu mun viikkoihin

Sekä siskon Wanhat piti käydä katsomassa ja ikuistamassa

Tekstiä on ehtinyt kertymään niin paljon että ehkä parasta jättää tää tähän ja koittaa saada joskus kirjoitettua vaikka toinen osa asioista mitä jäi kirjoittelematta ja joita olisi tänne mukava kirjoitella ja lukea joskus että jaa, näinkin on mennyt tai tehty. Paljonko asiat ovat muuttuneet noista ajoista tai ovatko ollenkaan. Paljon on suunnitelmia ja tekemistä, aika kun ei vaan tunnu aina riittävän ja siksi karsin asioita pois mun päivistä että saan aikaa niille toisille. Myös some taukoa olen miettinyt, koska päivitän melkein päivittäin instaan, se on yllätävän väsyttävää siinä vaiheessa. Päivä ilman puhelintakin tekisi jo niin hyvää, koska nyt kiireen takia tietokeenkin avasin vasta päälle viikon tauon jälkeen ja pakko sanoa että on mukava avata kone, istahtaa paikalleen ja alkaa selamaan koneen kätköjä pitkästä aikaa. Mutta hei, tää oli nyt tässä. Kertokaa toki kommenteissa mitä tykkäsitte ja hei, mitä teille kuuluu?! Kevättä ja kesää odotellessa!
Kuvan ottanut Arvi Martikainen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti