perjantai 23. kesäkuuta 2017

Palaan, pikku hiljaa

Palataan taas täältä lomalta, tosin mulla ei ole vielläkään täysin intoa kirjoitella tasaisin välein vaikka kirjoitettavaa riittäisikin! Tulen kumminkin nyt kirjoittelemaan postauksia mutta hyvin mahdollista etten jaksa kuvia muokkailla mitenkään joten kuvien laatuja ei voi aina kehua. Mutta palataan pikku hiljaa takaisin tähänkin hommaan. Mitäs tässä välin on sitten tapahtunut ja miten täällä ollaan edetty?

Poni on parantunut huomattavan paljon niin kuntonsa kuin tasonsa kanssa mulla ollessa nyt vähän päälle kaksi kuukautta. Satulakin ollaan siis saatu ja kaikki tavarat meillä käytössä mitä poni tarvitsee. Poni on alkanut löytämään myös muotoaan, hiukan omalla tavallaan mutta kumminkin jonkunlaista. Vauhti ollaan saatu käsiteltäviin ja vain harvoin (huonoina päivinä) poni on aivan poissa käsistä. Poni on toiminut niin hyvänä opetus ponina kuin opetettavan ponina ja se jaksaa vielläkin yllättää uusilla asioilla, niin hyviä kuin huonojakin asioita! Lisäksi meidän kenttä alkaa viimein näyttämään kentältä, ruohikko on muuttunut kokonaan hiekkakentäksi, pelkästään kulumalla.

Niin Lumikin käynti kuten myös ravi, laukka ja hyppäämis taidot ovat parantuneet huomattavasti. Poni ei esimerkiksi enään hyppää niin suurella loikalla, vaikka niitäkin viellä näkee välillä, hypyt ovat kumminkin nyt hallittavissa ja hallitumpia. Sekä ollaan päästy nyt hyppäämään vähän isompaakin josta poni on ollut paljon enemmän innoissaan kuin osasin kuvitella! Käytiin tuossa välissä hyppäämässä Riders innissä mutta ponihan päätti olla siellä ihan possu, koulu osuus meni mainiosti eikä siinä ollut mitään, joidenkin esteiden välistä meno oli kumminkin ihan kamalaa ponin mielestä. Lisäksi puomit söivät ponia eikä päästy minkään esteen yli ilman kieltoa, toki yksi syy saattoi olla se että poni tarvitsee melko pitkän alkuverkan jota ei ehditty tehdä kun oli rajoitettu aika ja poni jäi todella hitaaksi pohkeelle. Muuten poni käyttäytyi uudessa paikassa mallikkaasti eikä tehnyt mitään ylimääräisiä tyhmyyksiä kieltojen lisäksi, ehdottomasti lähdetään joskus uusiksi ulkopuolle treenaamaan mutta ehkä tällä kertaa aluksi harjoitellaan koulua vahvemmaksi.

Ponin muoto ylhäällä ja "oikein" mutta ei todellakaan aina kulje näin vaan kuten alhaalla olevassa kuvassa!
Ratsastajalla isompi takki päällä koska satoi ja oma sade takki oli jäänyt kotiin, joten laitettiin teltta päälle!

Mitäs muuta ponin kanssa on tapahtunut? Ollaan käyty parit kerrat maastoilemassa, Jatilaan ja hiekkatiellä. Jatilan reissu oli muuten todella onnistunut paitsi mulla oli vähän huonot shortsi valinnat ja ne hinkkasikin mulla reidet melkein auki. Poni käyttäytyi kumminkin koko matkan muuten aivan mahdottoman hyvin, ei traktorit eikä kovaa ajavat autot haitanneet, mutta kun kaveri tuli vastaan ja katosi näkyvistä aina välillä, ponista tuli täysin hullu! Koska joudutaan mennä melko paljon asfaltilla ponin kaviot ovat aina kuluneet matkoilla huomattavasti enemmän kuin miten muuten kuluisi, joten maastoilu on jäänyt melko pieneksi. Ponia on käynyt nyt ratsastamassa eniten Aino joka aloitti melkein 2 kuukautta sitten ponin kanssa vuokraamisen, kaksikon meno on parantunut paljon pienessä ajassa ja molemmat ovat kehittyneet kovaa tahtia.
Myös Kata on aloittanut nyt Jenin kanssa
Käytiin yksi päivä tiellä ja se toi niin ihanaa muutosta meidän sen hetkiseen menoon


Entäs Hjörkka, jotenkin tuntuu etten osaa tammalle enään enempää opettaa, tehdään melko samoja asioita kerrasta toiseen, paremmin tai huonommin. Olen liikutellut säännöllisestä epäsäännölliseen ja yrittänyt keksiä monipuolista liikutusta. Mutta oman tason tiputtua on tammalle asioiden opetus pienentynyt ja välillä tuntuu että meillä menee hermot toisiimme vain herkemmin. Hoitaminen on tullut meille niin samanlaiseksi rutiiniksi, hoidan tamman aina samalla tavalla, tavalla josta tamma tykkää. Koulupuolella en saa toiselle enään opetettua mitään uutta, tuntuu että omat hermot menee heti kun en osaa toista opettaa eteenpäin asioissa. Estepuoli on jäänyt minimaaliseksi, ei olla hypätty pitkään aikaan ja maastoilukin jäänyt todella pieneksi. En ole silti tamman kanssa lopettamassa, jatketaan jonkun aikaa hölläilyllä ja jatketaan kovempaa treenaamista kun innostus iskee.


Mites sitten Jeni? Jeni on tuonut esiin paljon uusia osiaan itsestään, tamma on aina tamma ja Jeni onkin porukan tammamaisin tarhassa ja laitumella mutta ratsastaessa ehkä eniten rauhallisin. Aloitetaan vaikka sillä että Jenille tuli yskän jälkeen viellä kuumetta ja oli todella raasun näköinen pari päivää, aloiteltiin kuumeen laskun jälkeen viikon kävelyllä, ei muuta kuin maastakäsin kävelyä tai selästä. Kun oltiin varmoja ettei yskä tai kuume palaa (ainakaan siis hetkeen taas, ainahan hevonen voi milloin vain tulla kipeäksi), lisäiltiin menoon ravia joka tuli Jenillä enemmänkin peitsinä. Alettiin lisäilemään ravin määrää enemmän ja enemmän pikku hiljaa. Aloin sitten itse ottamaan laukkaa siihen mukaan, sisko on mennyt vain käyntiä tai pätkiä ravia, eli laukkailut ja enimmät kouluväännöt ovat jääneet minulle. Ollaan lähdetty harjoittelemaan väistöjä joissa ei ole ollut ongelmaa parin harjoitus kerran jälkeen, käyntiä paranneltu jalkoja nostavammaksi, ravia rauhallisemmaksi ja laukan nostot vain helpommiksi. Jenillä on kokeiltu maastoilua mutta toinenhan ei mene minnekkään paitsi Lumikin pepussa kiinni! Esteet on jäänyt viellä kokeilematta mutta kyllä siihenkin päädytään viellä joskus! Lisäksi Jenin selkään pääsy ongelma ollaan saatu selätettyä ja selkään pääsee heti kun olet valmis!


Seuraava kuva on pakollinen, nauran aina tälle että kun kaikki muutkin parantuu pitäähän myös tämän asian. Eihän me voida nyt selvitä ilman kieltoja, eihän kukaan oikeastaan. No ponihan on sitten päättänyt nopeuttaa ja vahvistaa tätäkin, tästä tosin (omistaja=minä) eikä kuskit varmastikkaan nauti. Aikaisemmin sen näki hyvissä ajoin ja vain käskemällä eteen ei ollut ongelmaa, no ponihan teki sen sitten haastavammaksi kaikille ja painaakin jarrut kiinni vasta esteen juureen täydestäkin vauhdista! Voi poni kun keksit metkuja, mutta eihän se poni olisi jos ei olisi niitä ponien jekkuja aina jossain piilossa!
Mitä muuta ihmeellistä tallilla on tapahtunut? Estekalusto on parantunut huomattavasti entisestä, eihän se paras vielläkään ole, mutta onpahan jotain. Lisäksi Jassu muutti tallille kesäkuun alussa ja tamma saatiinkin melko nopeasti samaan porukkaan Jenin ja Lumikin kanssa. Kolmikosta onkin tullut melkoinen tamma lauma mutta kaikki on tullut toimeen toistensa kanssa.


Päivä päivältä jaksan ponin kanssa touhuta, omien hevosten omistaminen on ollut todella kummallinen asia, kun ei ole koskaan aikaisemmin omistanut niin isoa eläintä ennen. Lumikki saa sateisetkin päivät paremmiksi ja Jeni jaksaa hassuilla hupsutuksillaan ilostuttaa, Hjörkka ihanalla luonteellaan parantaa huononkin mielen. Päivääkään en näiden kolmen ihanan tamman kanssa halua perua, jokainen kerta tuo lisää kokemusta elämään jota toivon mukaan meillä kaikilla riittää viellä pitkään! Palaillaan taas kuulumisiin kun jaksan kirjoitella, siihen asti voitte seurailla meidän menoa instasta nimellä: Kirliina tai Lumikin vuokraajan: Lumikinmatkassa.

Lukeeko kukaan viellä tätä minun blogia vai kirjoittelenko itselleni jatkossakin? Entäs onko teidän mielestä edistystä tullu Lumikille? 
Otettiin yksi päivä myös vuoden myöhässä valmistujais kuvia, parempi joskus kuin ei milloinkaan?

6 kommenttia:

  1. Voi kyllä, kyllä Lumikki on sitten hienoksi tullut! ❤
    Ihanaa lukea sunkin paluusta, olen odotanut nähdä miten Lumikillakin menee! :) Ihania noin kuvat 🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Poni on parantunut niin nopeasti pienessäkin ajassa :3

      Poista
  2. Täällä myös innokas lukija! Lumikki on kyllä mennyt lyhyessä ajassa hirvittävästi eteenpäin 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, säkin viellä jaksat seurailla :) poni on ja koko ajan lisää

      Poista
  3. Joo luen aina ku kerkeen ja onhan se Lumikki joo ihan erilainen nykyään ;) Hieno poni ❤❤

    VastaaPoista