Liian pitkästä aikaa

 Välillä vain tulee muistettua tämänkin olemassa olon. Asia mitä tästä blogista tykkään on se miten oon tänne uskaltanut aina kirjoittaa avoimesti asioista ja tällä tapaa purkaa ajatuksia. Näitä on ollut mukava lukea vielä näin vuosia myöhemmin. Meinasinkin laittaa tänne vähän päivitystä mitä viime kirjoituksesta on tapahtunut!

Penan lähdettyä, meille tuli uusi kissa Liekki joka on paikannut Penan jättämän aukon kaikin puolin ❤️

No sitten hevospuoli, Lumikki ja Jeni voi hyvin. Käytiin tossa pari viikkoa sitten hammashoidossa. Lumikki oli helppo ja mitään suurempia uusia asioita ei löytynyt. Jeni sen sijaan kaksi alkavaa reikää jotka käytiin paikkaamassa seuraavalla viikolla. Molemmilta löytyi myös kariesta, Lumikilla pienemmässä muodossa ja Jeniltä isommassa. Nyt meillä onkin toisen heinän metsästys, nää kun tarvitsisi lehtevää kuivaa heinää ja se tuntuu jotenkin olevan todella hankalaa löytää mistään läheltä. Koska säilöheinä ei oikeastaan ole vaihtoehto.

Viime kirjoituksessa mietin myös kesä paikkaa mun hevosille, sain hepat takaisin mun siskon luokse kesäksi ja oli kiva päästä hyvin treenaamaan ja puuhaamaan näin hevosten kanssa jälleen. Lumikki sai myös uuden vuokraajan Venlan joka meni Lumikilla pari kertaa viikossa ja kisasi kesän. Riina myös kisasi Jenillä ekaa kertaa seuratason kisoissa ja paransi Hec ratojaan kesän loppua kohti vaikka vieläkin jenillä on paljon harjoiteltavaa esim. Kuolaimen kanssa jotka on pakolliset kouluradoilla.

Kesä pyörähti mukavasti, mitä Jenin silmä reagoi valoon 5 vuoden hiljaisuuden jälkeen mutta tämä saatiin onneksi kuntoon. Lumikin kesäihottuma jostain syystä räjähti viime vuonna ja ponin harja oli pitkästä aikaa ei kosketus vaihtoehtoinen. Joten oli niitä alamäkiä kanssa matkassa.

Syksy, talvi ja kevät Jeni ja Lumikki on ollut taas kotona pihatossa asustamassa ja kesäksi mennään taas mun siskon luokse asustelemaan. Päästään taas treenaamaan kovaa tahtia ja kisojakin on tässä katseltu vuokraajille.

Hjörkan kanssa saatiin onneksi aika iloisia uutisia tälle puolelle. Ollaan päästy kentälle pyörimään, käyntiä ja Hjörkan omia ravi rikkoja. Myös luvallisia lyhyitä rauhallisia ravi pätkiä saadaan mennä. Mutta oon koittanut pitää sen niin että ravataan kerran kuukaudessa toistaisesti kunnes saan varmistuksen hjörkan jalkojen olevan paremmat. Laukan kanssa en tällä hetkellä kiirehdi. Maastoiltu on, paljon, mun mieleen melkein liikaa välillä. Yksin maastoiltut on alkaneet olla kauheita melkeinpä, lyhyen karhupuun lenkin nyt vielä tulee mentyä mutta kun lähtee pidemmille reiteille niin säikähdyksiä ja muita iloja kuskille tulee matkalla ja välillä oon miettinyt miten siellä selässä on tullut roikuttua. Kaverin kanssa taaspa HJ on ollut huomattavasti helpompi ja rennompi maasto kaveri ja saadaan näitä maastoja mentyä pidemmällä ohjalla vaikka yhdellä kädellä koko matkan. Joten yllättävän hyvin toistaisesti menee. Hjörkan kanssa en meinannut nyt luovuttaa ennen kuin se oikeasti sit lähtee, toivottavasti ei nyt kumminkaan ihan pian. En ole myös nyt pakottanut itseäni menemään päivittäin melkein Hjn kanssa puuhailee. Huomasin väsyttäväni itseni täysin kun mietin milloin ehdin käydä hjörkan kanssa tekemässä lenkin, jaksanko roikkua selässä, jaksanko mennä taluttamaan sitä hetken. Olen ollut ihan sen verran julma että käyn silloin kun jaksan ja ehdin. En ota siitä lisä stressiä päiviin. Mutta aina hjörkan kanssa puuhatessa ei oo tylsää tullut ja aina oon ollut melkein pirteämpi Hjörkan kanssa puuhattua. On se paras loppuun asti!

Onkohan tässä vielä jotain muuta ihmeellistä ollut. Tämä vuosi näyttäisi siltä että kisoja jatketaan. Kesä suunnitelmat omien hevosten osalta on aika täysi ja mielenkiintoinen. Myös kolmas kaveri on meille tulossa kesäksi päiviä piristämään näillä näkymin mun työpaikalta. Tosin se on mun työkaverin kanssa sitten puoliksi yhteinen projekti jonka kanssa pystytään puuhata Lumikin ollessa meille molemmille liian pieni ja Jeniä en taaspa itse aina nykyään enään jaksa selästä käsin. Maastakäsin käsittelen Jeniä mielelläni ja tykkään seurata varsinkin Riinan ja Jenin kehitystä. Näiden kahden yhteinen sävel kun on tuntunut toimivan pitkään hyvin toistensa kanssa ❤️

Mutta tälläistä tällä kertaa. Mun pitäisi vielä keksiä miten saan puhelimella tänne kuvia ja videoita ladattua jotta ei olisi vain tekstiä mutta katsotaan. Ensi kertaan! 

Yölliset mietinnät

Pitkästä aikaa tänne jonkinlainen päivitys. Kuvaton tosin koska kirjoitan tämän vain puhelimella. Viime aikoina on mennyt hyvin tai vähän huonosti. Viime aikoina sit taas huonommin. Jouduttiin viedä meidän vanhin kissa Penni "pena" lääkäriin ja siellä todettiin että toisen sydän ei oikeastaan enään kestä. Pena siis jouduttiin laittamaan paremmille maille karkuun kipua. Siskojensa luokse taivaan päälle. Vaikka oon päälle päin näyttänyt kovaa, sisältä oon ollut ihan rikki. Kaikilla on aikansa lähteä maan päältä, penalla oli nyt.

Meinasin tällä kertaa avata päätäni vähän Hjörkasta. Hjörkan kanssa ollaan saatu lupa taas kävellä aika normisti. Tosin kenttä työskentely on kokonaan poissa pienten ja tiukkojen käännösten takia. Joten maastossa kulkemista melkeinpä ainoastaan. Kävelyn määrää saa pikku hiljaa lisätä ja kun pystytään 45min kävellä ainakin viikon ajan ilman oireilua, saadaan lisätä pikku pätkä ravia mukaan. Seuraavaa lausetta en oikeastaan saa ilman itkemistä kirjoitettua, sanominen ääneen saa melkein purskahtamaan itkuun joka kerta. Hjörkan jouduttua saikulle, tiesin että meidän esteet ja puomit on hypitty. Hjn jalat ei tule niitä enään koskaan kestämään. Nyt vähän oon sitä mieltä että meidän laukat on myös nyt laukattu. Voi olla että siihen että me koskaan enään voitaisiin laukata, menisi vuosi tai vuosia. Jo se että me saataisiin ravata, menee vielä hetki. En halua kiirehtiä asian suhteen koska jalat ei oikeastaan viime ultrauksessakaan näyttänyt ihan parhaalta. Tölttiä puhumattakaan, siihen menee vieläkin enemmän aikaa että sitä koskaan voidaan enään mennä. Ehkä sitten niin että Hjörkan mukaan mentäisiin päiviä, hyvinä päivinä Hjörkan halutessa voitaisiin ravata tai töltätä, huonoina päivinä sitten vain vapaata tai käyntiä. Kenttä työskentelyä ei voidaan enään oikeastaan koskaan tehdä. Itse rakastan mennä eniten kentällä, se on mulle jotenkin turvallisin paikka ratsastaa. Maastossa, varsinkin kesällä, stressaan ampiaisia niin paljon että musta tulee vielä kuuro kesän loppuun mennessä. Mulla on pakko olla kuulokkeet päässä soimassa musaa niin kovalla että en kuule yhtään pörinää ympärillä. Voin sanoa että kuulokkeet on yli suositun ääni rajan joka kerta. Musiikista huolimatta, katson ympärilleni ja näkiessäni pörriäisiä, jännityn selässä. Jopa tän hetkiset 15min lenkit tuntuvat joskus ikuisuudelta. Koska jännitän koko matkan jolloin lopulta takaisin pihalle päästyä olen jo ihan puhki.

Tässä mietin siis nyt että etsin itselleni uuden kaverin. Omaan issikkaan ei tällä hetkellä ole varaa. Uutta tallia en päiviini kaipaa. Käyn tällä hetkellä kolmella eri tallilla päivässä. Neljättä en saa mahdutettua. En myöskään pysty ottamaan ns vakituista kaveria. Mulla saattaa tunnin sisään muuttua päivä todella paljon joten mun pitäisi pystyä muuttamaan suunnitelmia ja päiviä päivän mittaan. Jos mun pitäisi varata hevonen tietyille päiville, se olisi itselle tosi väsyttävää ja melkein mahdotonta. Mahdollisimman vapaa tyyppinen kaveri tän hetkisiltä talleilta olisi siis ainoa mahdollisuus. Hjörkan luota helpoin mutta tällä hetkellä siellä ei oikein mulle heppa kaveria ole. Työpaikka on toinen, mutta viime kesästä tullut opituksi että mulle se on tosi sekavaa kun oli omat siellä. Meni helposti työaika sekaisin omien hevosten kanssa ja työpaikalla tuli oltua huomattavasti pidempään joka väsytti taas lisää itseä. Joten sinänsä sieltäkään ei onnistu ellen saa ylläpitoon tyylillä kaveria omien hevosten luokse. Mutta sitten siinä tulee ongelmaksi sitten tämän hetkinen kesä paikka hevosilla ja kulut ja huhhuhhuuu.... Asioilla on tapana järjestyä ajallaan, ehkä tälläkin. Toivon ainakin. Nyt pitää olla vaan kärsivällinen ja odottaa mitä tuleva tuo. Ehkä mä väsähdän täysin hevosiin ja lopetan kaiken mahdollisen talli puuhat. Ehkä mä villiinnyn ja otan ylläpitoon uuden kaverin tai sit löydänkin heti jonkun uuden kaverin. Saa nähdä. Tällä hetkellä väsyttää. Mutta intoa uuteen kaveriin olisi kova. Pitkä ratsastus tauko säännöllisestä ratsastuksesta alkaa näkyä 😶

Joulukuu ja talven iloa

Tai no, talven iloa olisi jos sitä lunta tulisi nyt oikein kunnolla jotta voisi hevosten kanssa pitää hauskaa lumi leikkien parissa. Itse rakastan joulua ja jo koko joulukuuta. Tänä vuonna on vähemmän vapaita mutta ei se oikeastaan haittaa. On mukava käydä töissä jossa nauttii olostaan ja varsinkin työseurastaan. Työpaikkani hevoset ovat jo itselle niin rakkaita että kun joku heistä myydään niin ikävä varmasti tulee jollain tapaa jotakin hevosta.

Mutta eipä tuo ollut asiani. Tässä on joulukuu täynnä kaikkea ja kaikkea on tullut ehdittyä jo tehdäkkin. Jeni on saanut liukkaiden kelien alkaessa vapailla enemmän, Lumikki sen sijaan joutunut vetämään pulkkaa ja näin vesiä viemään itselleen ja Jenille. Lumikki on kyllä yksi aarre, kaikkea se tekee korvat hörössä ja tosissaan. Joulukalenteria en tänä vuonna tänne tee. Instagramin puolelta löytyy jos kiinnostaa. myös tubeen koitan joka su saada jotain nyt joulukalenterina tehdä videoita.

Sailan tunneilla on mennyt oikeastaan hyvin vaikka yhdessä vaiheessa ei tuntunut mikään toimivan. Oon päässyt menemään paljon Hessulla ja myös Mikadolla. Molemmat on oikeasti tosi kivoja ja helppoja hevosia. Kävin mä myös pikkujouluissa vetämässä tehtävä radan ja pari ratsastuksen. Vekkiksellä tehtävä rata meni muuten hyvin mutta en meinannut millään ylttää raippaan ämpärissä varsinkin kun ratsuni jopa ei meinannut malttaa seistä aloillaan! Niin ja mentiin me aika reipasta ravia ja rikottiin laukallekkin, hupsis! Pari ratsastus ainakin meni niin nauraessa että hyvä jos maaliin asti päästiin. Hauskaa pidetty silti!

Liukasta säätä riittää sää tiedotteiden mukaan, liikunnat menee vähän säiden mukaan kun ei ole maneesia ihan tuossa vieressä. Talvesta on aina selvitty, niin selvitään tänäkin vuonna!

elossa vielä

Elossa ollaan vielä, aikaa tälle ei ole ollut ollenkaan enään lähi aikoina. Uuden työn johdosta on ollut kiireistä. Oon kerennyt olemaan kyseisessä työpaikassa jo 6kk olemaan. En vieläkään voi uskoa että löysin työn jossa nautin olla, ylityöt ei haittaa vaan teen ne mielelläni koska työtoverit on mitä parhaimpia. Erilaisia hevosia eri luonteilla, koiria joista löytyy sylikoirista jopa hiukan vaarallisiin vahtikoiriin. Parhaat työkaverit! Työt onkin vienyt aikaa, välillä kone ei aukea pariin viikkoon, vasta kun on pakko. Mulla oli myös noin kuukausi sitten raudan taso todella matalalla. Ihmettelin vain kun väsytti ja huippasi normaalia enemmän. Saatoin yöllä nukkua helposti yli 10 tuntia ennen töihin menoa, silti väsymyksen jatkuen koko päivän. Nyt on saatu raudan taso nousemaan tableteilla, huippaus ja se väsymys mitä siitä tuli on lähtenyt oikeastaan kokonaan. Seuraavaksi ongelmaksi tulikin sitten raudan lisättyä syömisen haluttomuus. Saatan aamulla syödä 7 aikaan jotain pientä ja seuraavan kerran joskus 13-14 välillä jonkin pienen välipala patukan. Sen avulla jaksan taas tehdä kaikkea ja syönkin yleensä sitten mieluiten aamupalan jälkeen joskus klo 15 jotain isompaa. Syön jopa turhan isonkin annoksen mutta en tunne täyteliäisyyttä. Loppu päivän osaan syödä edes jotain pientä tällä hetkellä. Syön siis vain kerran päivässä isomman annoksen ja muuten pieniä määriä jotain. Yhdessä vaiheessa huomasin että olin syönyt aamulla jotain, esim. banaanin, käynyt töissä ja klo 15 syönyt taas jotain isompaa. Tämän jälkeen käynyt vain juomassa jotain mutta muuten olin koko loppu illan syömättä mitään, ilman nälän tunnetta. Siitä ollaan nyt päästy eroon mutta juominen on jäänyt vuorostaan vähemmälle. Huoh kun on hankalaa pitää terveellinen elämä!

Hevoset on kumminkin jatkuneet ihan normaalisti. kesä oli ja meni. Jeni ja Lumikki sai asustella kesän mun työpaikalla laitumella pari kuukautta, kumminkin liikutellen näitä. Lumikki kävi pari kertaa erään tutun luona kyläilemässä parin päivän ajan mutta muuten oli vain Jenin kanssa laitumella. Hyppyjä silloin tällöin mielen virkistykseksi, maastoilua ja pellolla. Muuttivat kesän lopussa takaisin kotiin, pakko myöntää mutta piha tuntui tyhjältä ilman mun pieniä turpaterapia poneja! Näille kokeilin myös antaa säännösteltyä heinää, eipä siitä mitään tullut. Eivät olleet energisiä eivätkä juuri itse liikkuneet pihatosta pois. Palattiin sitten takaisin vapaalle heinälle vähän aikaa sitten. Myös sen takia että se on helpompaa muille meidän perheessä koska olen nykyään aika paljon yötä mun työpaikalla.

Lumikki alkoi oireilemaan taas vahvemmin hiekasta syyskuussa. jälleen madotukset ja psylliumkuurit päälle. Liikutuksessa oli kanssa todella ponneton ja epäpuhtaan oloinen kun ilmeisesti vatsaan sattui? Nyt jälleen on onneksi helpottanut ja ollut pirteämpi. Meidän paras satula meni kanssa hetkellisesti pois käytöstä kun jo pari vuotta palvellut häntäremmin pidike kului puhki. Tai sanoisiko enemmän että kovan pehmeä muovi alkoi mennä liian kovaksi jolloin ei kestänyt enään mitään. Lumikilla on siis menty paljon ilman satulaa tai vanhalla satulalla joka tuli sen mukana. Vanha satula kun ei vaan istu sille juuri ollenkaan koska on ainakin koon ellei kaksi jopa liian pitkä sen selkään. Ainiin, poni teki kerran meille maastossa kanssa kyllä niin pahan sydärin kuin vain poni voi tehdä! Jeni lähti edeltä ravaamaan hiukan reippaampaa tahtia ja Lumikille tuli sitten hätä tämän perään jolloin veti rodeot täydessä vauhdissa, ratsastaja lentäen niskan kautta kovaan maahan suitset mukanaan. Poni viiletti sitten ohi ja jatkoi vähän matkaa eteenpäin vielä keskellä hiekka autotietä. Ratsastajalle jouduin vähän ilkeästi sanoa että joutuu nyt itse nousta äkkiä ylös autojen varulta sekä ponin kiinni saamiseksi. Nappasin itse suitset maasta matkaan ja lähdin ponia kohti. Tämä onneksi ei pitkälle Jenin luota lähtenyt ja pienellä rapistelulla pysähtyi vain jännittyneenä tuijottamaan. Sain sitten ensin ohjat kaulalle ja suitset takaisin päähän hivutettua jolloin oli niin helpottunut fiilis! En koskaan enään halua kokea samaa sydämmen pysähdystä kuin silloin. Suojelus enkelit oli kaikilla mukana, koska vain vähän ennen tätä oli yksi auto ohittanut meidät.

Jeni sen sijaan on ollut todella hyvä jopa! Peitsi on ollut meidän ainoa ongelma. Se ei tunnu meiltä tällä hetkellä lähtevän ollenkaan sen jälleen meille tultua. Hypyt on ollut taukojen takia jälleen niin mahdottomia jätti suuria ja melkein käsissä pitämättömiä. Kävi se silti hyppäämässä ristikon ja 60-70cm luokan sailan estekisoissa. Ristikossa taisi olla ensimmäinen sija? 60-70cm kaksi puomia matkaan ekalta ja vikalta esteeltä. Silti muuten todella hyvä rata ja Jenin toinen 70cm korkuinen luokka! Sijoitus kumminkin 3/3 mutta nopeimmalla ajalla muistaakseni? Kävin itse kanssa Jenillä sailalla pyörähtämässä HeD ja HeC radat läpi. Sen viikon maanantaina treenit meni niin super hyvin mutta kisa päivänä tiesen heti verkassa että Jenin kanssa käydään kirjaimellisesti aitojen sisällä, yritetään siellä pysyä, mennä oikean radan tehtävät edes jossain askellajissa ja selvitään ulos hevosen selässä. Näissä selvittiin vaikka pari kertaa en ollut varma että pysytäänkö aitojen sisällä ja minä selässä. Jeni näytti nimittäin sellaisia pukkeja ettei varmaan ole koskaan meillä ollessa näyttänyt yhtä hurjia pukkeja, minä tietenkin selässä vain nauraen asialle. Halusin oikeastaan perua meidän osalta molemmat radat mutta päätin kumminkin mennä. Molemmissa luokissa vikat. Jenin eka HeC rata meni oikeastaan parhaiten vain käynnissä ja oikeassa laukassa. Muuten ravi osuudet peitsattiin, vasen laukka pukiteltiin ja pompittiin ilmaan. Minä nauraen kyydissä ja koittaen vain korjata askellajia samaan aikaan miettiessä mitä seuraavaksi tuli. HeD rata oli vasta HeC radan jälkeen. Tähän verkka oli super paljon parempi ja sain vähän korjattua ravia takaisin kun Jeni ei ottanut enään toisista ratsukoista yhtä paljon pörhöilyä. Rata meni kanssa paremmin vaikka ravia saatiinkin vain keski ympyröillä ja viimeisen käännöksen jälkeen. No treeniä treeniä, ei muu auta!

Lumikki kanssa kävi molemmissa kisoissa, este kisoista toisessa hylky ja toisessa puhdas rata ja ruusuke. Koulukisoissa jaettu 2 ja sinänsä 3 sija. Ei huonosti siis! Siitä on tullut aika tasainen koulurata suorittaja ainakin HeD radoilla. Laukassa tällä hetkellä sille on jäänyt pukittelu ja pelleily päälle maasto episodin jälkeen joten pikku hiljaa ollaan alettu laukkaa taas korjaamaan menoon.

Mites sitten Hjörkka? Hjörkka on saanut elellä vain tarhassa ja parannella jalkaa omaan tahtiin. Sai se kerran ähkynkin tässä vähän aikaa sitten ekaa kertaa elämässään. Mutta selvisi siitä ongelmitta. Saisihan sillä alkaa mennä jo selästä käsin käyntiä, mutta koska on Hjörkka kyseessä, ei tämä tulisi todellakaan toteen. Ei se suostu kävellä, ei varmaan näin pitkän tauon jälkeen edes mun kanssa. Joten Hjörkka saa vieläkin jatkaa jalan parantelua, pikku hiljaa ja varmasti. Kaipaan vaan jo niin kovasti sinne selkään, treenaamaan ja vain pitämään hauskaa. Jenin kanssa tätä en osaa tehdä. Siksi mulla alun perin Hjörkka onkin pysynyt niin pitkään omienkin lisäksi. Siellä osaan rentoutua ja vain pitää hauskaa. Odotan kovasti sitä päivää että saan kuulla sinne pääseväni. mutta nyt ei ole vielä kiire. Odotan että se paranee sen verran että voi käyntiä kovempaa mennä että voi alkaa selästä käsin kävelemään. Rakas se on ja tulee aina olemaankin. Itku tulee olemaan iso tämän poistuessa mun elämästä.

Mites sit omat ratsastukset nyt kun en Hjörkalla ratsasta enkä oikeastaan noita koulukisoja lukuunottamatta Jenilläkään? No töissä olen saanut niin hyvän mahdollisuuden että sain pari projektia joilla ratsastaa. 8v tamman ja 5v ruunan jotka ovat jopa myynnissä. Tamman kanssa onkin edetty aika nopeassa ajassa todella pitkälle ja sainkin tällä osallistua Qtamolle joka kyseisellä tallilla järjestettiin. Matkaa tuli sen jonkun 14km verran parilla pysähdyksellä. Tamma toimi niin perällä kuin välissä ongelmitta jaksaen koko matkan kevyesti. Reippaammat pätkät meni kevyesti vähän miettien askellajia. Pitkällä laukka pätkällä ainoastaan lähti käsistä ja jouduin pyytää ettei meitä ohiteta koska toinen lähti puskemaan kohti ojaa ja sainkin tehdä paljon töitä ettei sinne päädytty. Oikeastaan tunsin sen jopa keräävän itseään aika kovasti allekkin ja jos joku olisi lähtenyt ohi tiesin etten olisi selässä pysynyt. Loppu laukka pätkä korjailin menoa ja saatiin rauhassa laukata. Käynti pätkät meni pitkin ohjin vain maisemia tuijotellen, välillä yhdellä kädellä vain seilaillen. Vain takaa tulevat autot aiheutti meille ongelmia, ekalla kerralla vähän pomppi paikallaan. Tokalla kerralla meinasi mennä suoraan auton eteen kun lähti puskemaan apuja vastaan. Ei ainakaan tylsää meille tullut! Baanalla ja kentällä kumminkin ihan unelma, yrittää mielyttää niin paljon ratsastajaa, joku saa tästä vielä kivan ratsun! Ruunan kanssa oonkin vasta pari kertaa mennyt, noin 5 kertaa? Käyntiä ja vähän tölttiä. Todella kova jännittäjä uusien ihmisten kohdalla mutta mukavan herkkä avuille ja yllättävän rohkea kumminkin kun tottuu ihmiseen. Joku yksi tietty ihminen tulee saamaan tästä luotto ystävän.

Lisäksi aloin käymään jälleen Sailan tallilla tunneilla. Koska aikaa on vähän liikaa kun ei tarvitse käydä niin useasti enään Hjörkan luona sitä liikuttamassa. Oonkin saanut kokeilla itselleni monta uutta tuttavuutta. Osa on ollut paljon kivempia mitä osasin odottaa ja osa juuri sellaisia mitä odotinkin. Ihan lempparia ei ole vielä tullut, Nalle on ollut aina siellä mun lemppari ja tuleekin aina olemaan mukava mielen parantaja mutta oikeastaan tuuppaamiseen ei mulle sovi. Hessulla olen nyt viime kerroilla mennyt enemmän ja tämä onkin tuntunut ihan kivalta kun olen tajunnut miten tätä ratsastetaan. Kumminkin Mikado on ehkä eniten vienyt mun kiinnostuksen vaikka yksityinen onkin, tällä pari kertaa mennyt. Tykkään miten reaktiivinen laukkojen jälkeen siitä syntyy jolloin oikeastaan kaikki tuntuu sen kanssa niin mukavalta. Poku kanssa ja varsinkin esteillä tykkäsin herrasta vaikka laineen sekaan kirjaimellisesti sukellettiinkin. Yli kumminkin mentiin ja kaikista muistakin esteistä mitä löytyi! Vekkis on kumminkin mua eniten jäänyt kiinnostamaan. Sillä kerran ilman satulaa tunnin menin ja haluisinkin kokeilla sitä satulalla ja nähdä miten paljon siitä irti tulisin saamaan.

Tälläistä täällä. Hiljaista mutta täyttä. Tylsää päivää mulla ei olekkaan. Vapaa päivistä en edes tiedä enään mitä ne on. Siksi tätäkin aloitin kirjoittamaan keskellä yötä! XD

saako luvan itkeä

Jotenkin nykyään tuntuu että kun olet aikuinen, sinut on kielletty itkemästä. Ainakaan kenenkään näkemättä tai tietämättä. Jenin ja Lumikin kanssa on kesä täynnä ihan mahtavia suunnitelmia ja niiden kanssa menee super hyvin omaan mieleen tällä hetkellä. Jenin jalat parani lämpimällä kelillä ja koko talven kestänyt järjetön jalkojen turvotus helpottanut. Enään ei tarvitse suojia eikä pinteleitä kääriä jalkoihin! Lumikille on kesäkuulle ainakin 2 ihan super mahtavaa suunnitelmaa suunniteltu joista ainakin toinen tulee tapahtumaan 100% varmuudella! Maksoi mitä maksoi!

Ikävöin kyllä näitäkin aikoja aina välillä :(

Mutta miksi haluan itkeä? Haluan itkeä Hjörkan takia. Se alkoi ontumaan yhtäkkiä ratsastaessa. Alkuun sitä ei juurikaan huomannut, tuntui vain jäykältä joka helpotti kun lähdettiin kulkemaan eteenpäin. vikalla ratsastus kerralla (ainakin tähän hätään) se sitten alkoi tuntumaan selvästi epäpuhtaalta joten pyysin Allua katsomaan sen käyntiä. Kuulemma näkyi juuri ja juuri ontumista mutta selkään tuntui ilman satulaa todella selvästi epäpuhtaalta. Käveltiin ja seisottiin sitten vain 20min kentällä ja seurattiin Allun ratsastusta. Illalla omistaja katsoi sen jalat läpi kun vain kerkesi. Löysi turvotusta ja saikku alkoi ja jalan kylmäys 3 kertaa päivässä.

höhlä <3

Nyt ollaan viikko kylmäilty ja ell käynyt sen 2 kertaa katsomassa. Ekalla kerralla oli vain epäilyksiä, tokalla kerralla, tänään, taisi löytyä jotain. En tiedä vielä tarkkaan mitä mutta jotain kyllä löytyi ultrasta. Saikkuilu jatkuu, kylmäillään jalkaa ja saan talutella Hjörkkaa 5-10min päivässä ainakin 2-3 kuukauden ajan jonka jälkeen katsotaan miltä näyttää, voidaanko alkaa ravaamaan. Kiire mulla ei ole sinne selkään vaikka sinne kaipaankin erittäin kovasti! Mulla ei ole kiire päästä ravaamaan, laukkaamaan, maastoon, ei mitään kiirettä minkään kanssa. Ihan sama vaikka pitäisi seuraavat 5 vuotta vain talutella käyntiä lyhyitä aikoja, sen teen kunhan saan tämän tamman kanssa puuhata vielä pitkään.

En kaipaa tällä hetkellä muuta kuin ihanan Hjörkan seuraa, Haluan vain itkeä että kaikki se mitä ollaan tehty menneisyydessä on nyt mennyttä, samoja asioita ei koskaan päästä enään koskaan tekemään. Esteet ja jopa puomit ovat meidän osalta nyt kokonaan tässä. Enempää näitä ei mennä, lauantaina 1.6 oli vika kerta kyn hyppäsin esteitä tämän rakkaan tamman kanssa. Hypättiin pientä ristikkoa ilman satulaa ravissa ja laukassa sekä mentiin pari kertaa puomia. Hypyt tuntui super kivoilta ja siltä kerralta jäi esteistä niin super hyvä mieli. Niin iloinen että meidän vika kerta esteillä oli niin ihana kerta, eikä jäänyt haittaamaan mikään niiltä hypyiltä.

Haluan vain nyt itkeä luvalla, luvalla tietää että meillä on tulevaisuus jossa voin sillä vaikka vain hölkkäillä. Lupa itkeä menneisyyden hetkiä ja tulevaisuuden tulevia tapahtumia. Hjörkasta en luovu, en luovu ennen kuin kuolema on vain vaihtoehto.

Yhdestä asiasta olen varma, Hjörkka saa luvan olla viimeinen vuokrahevonen minkä pidän. Jatkossa vain liikutushevosia ja omia. En halua enään kokea alamäkiä vuokristen kanssa. En haluaisi kiintyä enään yhteenkään hevoseen tai poniin, koska tämä sattuu todella pahasti kun alamäki iskee matkaan. Nyt jatkan Hjörkan kanssa niin pitkään kuin mahdollista on, tämän kanssa en luovuta, pidän kiinni viimeiseen henkäykseen asti!

Paluu pari kuukautta taakse päin

Okei, ehkä vähän enemmän kuin pari kuukautta kun hypätään johonkin marraskuuhun? Kaverini Sanna tuli ratsastamaan Jenillä maastoon. Ennen maastoa otettiin Jenin kanssa kuvia, jonka jälkeen heitettiin tavarat päälle ja lähdettiin maastoon. No maasto meni alkuun ihan ok, Jeni vähän juoksi ravissa mutta oli vielä siedettävä. Lumikki oli kärryillä jossa laukassa pukitteli kunnes sai ylimääräiset energiat pois ja kaikki ylimääräinen jäi ja poni keskittyi omaan tehtäväänsä.

Jeni päätyi siis maastolla olemaan järjettömän ärsyttävä, takapää lensi hiukan, otti lähtöjä ja säikkyi olemattomia. Sanna pärjäsi hyvin yli puolet matkasta mutta oli pakko vaihtaa kuskeja kun Jeni lähti autotiellä jälleen todella ärsyttäväksi ja olisi ollut jopa vaarallista jatkaa näin matkaa. Itse hyppäsin sitten Jenin selkään ja voi apua, se ei koskaan ennen ollut yhtä ärsyttävä kuin silloin!

Mun vuorolla tuli parit autot takaa, ekaa en kuullut enkä huomannut jolloin itse säikähdin sitä mutta Jeni oli oikeastaan ihan hyvä eikä sanonut siitä mitään. Heti perään tuli toinen auto, hitusen lujempaa jota itse osasin jo varoa mutta ilmeisesti Jeni ei tajunnut sitä koska kun auto oli meidän kohdalla, Jeni säikähtää, aluksi meinaa mennä takapäällä ojaan mutta hypähtääkin siitä sitten keskelle tietä. Tässä vaiheessa onneksi auto oli ehtinyt mennä ohi, muuten oltaisiin oltu auton päällä ja sairaala reissu molemmille olisi ollut tiedossa. Onneksi sinänsä ei enään autoja tullut loppu matkalla ohi mutta Jeni säikähteli puolet enemmän nyt kaikkea mahdollista koko loppu matkan.

Jenille oli ehtinyt tulla hiki vaikka vedettiin vain n. 8km lenkki joten Jeni sai kyllä värikkäät loimensa päälle. Ei ollut kamalan kylmä joten ei laitettu toppaa vaan Jenin liila kaulakappaleellinen fleece päälle jonka päälle sadeloimi joka piti tuulen poissa. Tämä loimi yhdistelmä on mun mielestä söpöin yhdistelmä Jenillä!

Koska maasto jäi vähän lyhyeksi ja ponilla oli vielä super paljon energiaa Sanna sai hypätä vielä Lumikin selkään tälle sopivan kokoisena vielä olleena! Kiipeiltiin aluksi metsässä jonka jälkeen otettiin vähän ravia ja laukkaa tasasella ja mäkeen. Poni nautti kyllä kun sai tehdä hommia koska Lumikki on siitä jännä poni ettei seisoskelusta niin paljoa välitä. Liian monen vapaan päälle yleensä ilmoittaa portilla pomppien että hei, huomioi minua!

Ei siellä ponin selässä niin helppoa ole pysyä! Saatte arvella pysyikö vai eikö kuvan jälkeen kyydissä. Jeni oli erittäin innokkaana taustalla tietenkin.

Tunnistatko ponin taustalta sumeasta kuvasta?

Kerran poni jaksoi jopa riehaantua ja ponilla ilman satulaa ponin vetäessä päänsä alas säättömässä selässä, ei siellä kukaan pysy kauaa. Huomaako kukaan yhdestä kuvasta mitään erikoista!?

Vielä kerran metsän kautta vähän kävelyä josta kuvia ja ponin pois hoito. Siitä sitten vain odoteltiin kyytiä.

Kiitos Sanna että tulit! Toivotaan Jenin käyttäytyvän ensi kerralla!